Yhtenä aamuna olen
peittoon kääriytyvä syvä huokaus
Ja toisena
pirteänä ylös pomppaava peippo
silmät ja sydän apposen auki
täynnä toivoa ja unelmia
Ja samaan aikaan
Samana päivänä
täynnä arpia ja mielen mustelmia.

on 35-vuotias tantrinen vapautumisvalmentaja, improvisoija ja kirjoittaja. Reben intohimona on ohjata ihmisiä todella kohtaamaan itsensä ja vapautumaan omannäköisen elämän mahdollisuuksille. Entinen uutistoimittaja pyörittää nykyään Rebelation-yritystä Helsingissä ja Tampereella. Blogiteksteissään Rebe tutkii ihmisyyden eri puolia erityisesti tunteiden, kehollisuuden ja seksuaalisuuden kautta. Inspiraatiota teksteihinsä hän ammentaa omasta elämästään sekä tantran ja improvisaatioteatterin maailmasta. Lisää Rebestä: https://www.rebelation.fi/
Yhtenä aamuna olen
peittoon kääriytyvä syvä huokaus
Ja toisena
pirteänä ylös pomppaava peippo
silmät ja sydän apposen auki
täynnä toivoa ja unelmia
Ja samaan aikaan
Samana päivänä
täynnä arpia ja mielen mustelmia.
Miten minä taas tipahdin tänne, vaikka juuri eilen tai aivan hetki sitten olin onneni kukkuloilla, elämäni voimissa, täynnä iloa ja rakkautta? Ja nyt taas, täällä sitä vaan kaivellaan näitä samoja pohjamutia.
Pettymyksen tunne ei vahingoita ketään vakavasti. Se on vain tunne, joka tuntuu ikävältä jonkun aikaa ja menee sitten ohi. Kukaan ei tiettävästi ole vielä kuollut pettymykseen.
Ja niin minä alan taas pienentää itseäni.
Että ehkä jos minä olisin vähän vähemmän,
ehkä silloin minä olisin rakastettava,
ehkä hieman pienempänä
hieman suppeampana
hieman haaleampana
minä mahtuisin
laatikkoon nimeltä parisuhde.
”Rakkaus on kutsu,
johon saa olla vastaamatta
Rakkaus on käsi,
johon voi olla tarttumatta
Rakkaus on syli,
johon voi olla syntymättä.”
”Henkisissä piireissä puhutaan paljon siitä, onko oman toiminnan motiivina pelko vai rakkaus. Ikään kuin olisi jotenkin hienompaa tai henkisempää toimia rakkaudesta käsin.
Mutta entä jos pelottaa? Ei silloin voi vain vaihtaa vaihdetta rakkauteen ja unohtaa pelkoa. Vai voiko?”