*Sisältää mainoslinkkejä

Dissosiaatio on jotain mistä olen kärsinyt koko aikuiselämäni. Sain nimen tälle oirehdinnalle vasta muutama vuosi sitten kun törmäsin kirjastossa kahteen kirjaan. Kirjojen nimet olivat  Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen
ja Traumaperäisen dissosiaation hoito.
Kun luin näistä kirjoita vain muutaman otteen ymmärsin heti itseäni enemmän. Oli kuin jokin oikea palanen olisi loksahtanut paikalleen. Oivalsin syvästi, että tämä on se mistä olen kärsinyt aina, mille ei ole ollut ennen nimeä.

Aluksi dissosiaatio nimike kuulosti kyllä kuin vahvalta diagnoosilta, jota hieman vieroksuin. Mutta kun ymmärsin paremmin mistä ilmiössä on kyse, alkoi tuntua helpotukselta saada oireilleen nimi ja selitys. Kaikki se epämääräinen tunne ja oirehdinta mistä oli vuosien aikana kärsinyt, sai  rutkasti selkeyttä.

Koska dissosiaatio on suojamekanismi sitä ei ole tarkoitus huomata. Hyvin monet ei tiedä, kuten minäkään en tiennyt ennen,  kärsivänsä dissosiaatiosta. Omia tunnetiloja ja toimintamekanismeja saattaa hiljaisessa yksinäisyydessään pitää vain outoina omina tapoina. Joitakin tilojaan saattaa yksin hävetä, eikä niistä välttämättä kerro kenellekään. Niin minäkin tein. Koitin vain selviytyä olojeni kanssa hyvin pitkään.

Dissosiaatio on ollut hyvä suojakeino selviytyä jostain itselle liian vaikeasta lapsuudessa. On täytynyt tehdä pesäeroa omiin tunteisiin kun niille ei ole ollut kuulijaa, eikä itse niitä ole voinut kannatella. Dissosiaatio on hyvin tärkeä psyykeen suojamekanismi mutta jos se jää päälle siitä voi tulla haittatekijä normaaliin arkeen ja ihmissuhteisiin. Lisäksi se aiheuttaa hyvin epämukavia olotiloja ja irrallisuutta omasta itsestä.  Kun trauma saadaan purettua ja kehoyhteys palautettua dissosiaatiot raukeavat kuin itsestään. Toisin sanoen kun trauma on purettu kehosta, suojaavia mekanismeja ei enää tarvita. Kehossa  oleminen on taas turvallista. Silloin dissosiaatiota ei tarvita suojaamaan omilta tunteilta.

Dissosiaatio saattaa ilmentyä hyvin erilaisin tavoin. Itselleni tutuinta on ollut epätodellisuuden tunne. Olo alkaa tuntua vieraalta, kuin itse ja kaikki ympärillä olevat olisivat tuntemattomia. Kuin olisi vieraassa maassa, jopa vieraalla planeetalla. Tulee epätodellinen olo; kuka minä olen, keitä nämä ihmiset ovat? Oma kehokin tuntuu hyvin vieraalta. Tämä tila saattoi laueta minulle aikaisemmin päälle aivan tutussakin seurassa ja ympäristössä yllättäen. Kun epätodellinen olo valtasi minut,  iski samalla paniikki. Mitä minulle tapahtuu? Pakokauhun tunne tuntui sydämen tykytyksenä ja hikoiluna. Tuntui kuin samalla kertaa olisi ollut päällä myös paniikkikohtaus. Nämä tilat olivat hyvin tuttuja ja niiden kanssa koitin vain selviytyä. Häpesin näitä tiloja enkä puhunut niistä kenellekään. Luulin myös aiemmin, että päihteiden käyttö nuorempana on jättänyt jälkensä ja aiheuttanut epämääräisten flashbackien ilmaantumisen. En ymmärtänyt, että eräänlaisia flsahbackeja ne tosiaan olivatkin, mutta traumaan liittyen.

Kun ymmärsin mistä oli kyse pikkuhiljaa nämä epätodelliset olotilat katosivat kokemuspiiristäni. Löysin keinon tulla tähän hetkeen ja pysyä yhteydessä itseeni jolloin dissosoimista ei enää tarvittu. Psyykeeni koki näissä hetkissä alitajuisia hienovaraisia triggereitä jotka saivat minut reagoimaan traumamuistojen kautta. Alitajuisesti luin tilannetta niin, että koin olevani vaarassa. Ja jottei tarvinnut tuntea kehossa olevia tunteita, kehon ja mielen yhteys katkesi. Siirryin mieleeni. Blokkasin tunteeni turvatakseni itseäni. Yhteys ja kehon mielen välillä katkesi. Silloin tuli epätodellinen olo.

Kun kehoyhteys alkoi parantua dissosiaatioista muuttui lievempiä ja harvinaisempia. M utta yhä edelleen koen ajoittain dissosiaatioita. Kuten esimerkiksi vaikkapa tänään simulaattoriajotunnin yhteydessä. Kiihdytin moottoritielle 120km/h simulaattorissa jossa ”ajettiin” autoa ja aivan yhtäkkiä simulaattorissa tuli jokin tekninen vika. Suoraa tietä ajaessani kuului karmea rysähdys ja ilman syytä aivan yhtäkkiä ajoin kolarin. Ajotiellä ei siis ollut ketään eikä syytä törmäykselle ollut. Simulaattoriin oli tullut tekninen vika. Lähtiessäni simulaattoritunnilta pois sain rakkaalta ihmiseltä puhelun ja huomasin kokevani hänet vieraaksi. Ymmärsin silloin, että minulla on dissosiaatio päällä. Traumamuistoni liittyvät liikenteeseen ja yhtäkkinen yllättävä vaaratilanne ajosimulaattorissa laukaisi alitajuiset menneisyyden muistot päälle.

Dissosiaatio liittyy vahvasti traumaan. Dissosioimalla mieli suojaa henkilöä kokemasta traumaattisia muistoja mihin psyyke ei välttämättä ole valmis. Tämä on usein myös hätävarjelua. Tästäkin näkee miten nerokkaasti psyykeemme toimii.  Se toimii kuin automaattinen laskuvarjo. Laskuvarjohypyssä, kun maa on tarpeeksi lähellä varjo laukeaa. Sama mekanismi on mielessämme. Kun vaara on lähellä dissosiaatio laukeaa päälle. Usein alitajunta vain ylireagoi tilanteisiin ja lukee tässä hetkessä täysin vaarattomat tilanteet vaarallisiksi menneen perusteella.

• Dissosiaatiossa mielen rakenteiden välille syntyy haitallisia katkoksia. Tavallisessa elämässä ihmisen tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti ovat saumattomassa yhteydessä toisiinsa. Dissosiatiivisissa oireissa tai häiriöissä näiden yhteys katkeaa tilapäisesti tai pitkäaikaisesti.
• Dissosiatiivisiin häiriöihin kuuluvat dissosiatiivinen muistinmenetys, dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja depersonalisaatiohäiriö.

• Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä ihmisellä on ikään kuin kaksi erillistä persoonallisuuden aluetta tai tilaa, jotka vaihtelevat yleensä äkillisesti.

• Depersonalisaatiossa ihminen kokee itsensä koko ajan epätodelliseksi.

  Lähde: Terveyskirjasto

Kaikki muistot tallentuvat alitajuntaamme, vaikka emme niitä muistaisikaan tietoisella mielellä. Alitajunta muistaa kaiken. säätilat, äänensävyt, puhetavan, taustamelun. Kaikki triviaalitkin asiat ovat tallennettuna alitajuntamme kovalevylle. Dissosiaation saattaakin laukaista hyvin tiedostamaton ja yllättävä omasta tietoisesta muistista kokonaan pyyhkiytynyt asia kuten haju, ääni, maisema, vuodenaika, liikehdintä, tilanne… En itsekään muista ollenkaan tietoisella mielellä sitä miten olin hengenvaarallisessa kyydissä, mutta kehoni muistaa miten auton vauhti kiihtyi. Kovaa vauhtia ajamisen jälkeen tilanne ajautui hengenvaaralliseksi. Nyt kova vauhti ja äkillinen rysäys ajosimulaattorissa laukaisi saman paniikin ja turvattomuuden päälle kuin mitä koin silloin lapsena tilanteessa. Auton nopeus on siis alitajunnalleni yhtä kuin hengenvaara. Siksi pelkällä ajosimulaattorilla kolarointi triggeröi minua.

Mainos: Era Nova

Mieli yrittää säilyä jokaisessa tilanteessa toimintakykyisenä ja dissosiaatio saattaa tulla jeesimään tässä. Siksi en edes tajunnut simulaattoritunnin jälkeen ajautuneeni dissosiaatioon. Koin olevani toimintakykyinen mutta olin ”poissa.” Poissa kehostani ja kuin kapseloitunut mieleen. Näitä olotiloja voi olla vaikea selittä toiselle, varsinkin ihmiselle joka ei ole kokenut dissosiaatiota. Mutta henkilö joka on kokenut vastaavaa tunnistaa varmasti mistä puhun.

Kuten edellä sanottu dissosiaatio saattaa ilmetä hyvin monin eri tavoin. Se voi olla vierauden ja epätodellisuuden tunnetta. Se voi olla tunnetta kuin olisi jotain materiaa. Lapsena minulle tuli usein nukkumaan mennessä hyvin ilmava, tai kumimainen olotila. Aikuisena ymmärsin, että se oli psyykeeni suojamekanismi selviytyä vaikeiden tunteiden kanssa.

Dissosiaatio saattaa yllättää tai jäädä huomaamatta. Eräänä päivänä koin oloni täysin tunteettomaksi ja kylmäksi. Kaikki minulle rakas olikin yhdentekevää, en kokenut myöskään iloa. Minulla oli myöhemmin samana päivänä terapia ja terapeuttini kertoi tunteettomuuden olleen dissosiaatiota.

Aina kun tiedostaa kokevansa dissosiaatiota on erittäin tärkeää muistuttaa itselleen kuka on tässä hetkessä. Kehollinen toiminta kuten vaikkapa lankuttaminen, seinään vahvasti nojaaminen, käsien yhteen hierominen tai reisien taputtelu voi palauttaa tähän hetkeen. Mitä voimakkaampi dissosiaatio, sen vahvempia keinoja palata tähän hetkeen yleensä tarvitaa. Kevyessä dissosiaatiossa saattaa riittää lempeä sisäinen itseään herättelevä ja muistuttava  puhe. Vahvemmassa dissosiaatiossa tarvitaan kehollisempia menetelmiä.

Kun olemme dissosiaatiossa emme enää ole tässä hetkessä. Ja vain tässä hetkessä olemalla voimme eheytyä. Kun on jotain mitä täytyy paeta dissosioimalla, emme saa kiinni mitä se on ja se pysyy silloin alitajunnan tavoittamattomissa. Siksi kehoyhteyden palauttaminen dissosiaation aikana on tärkeää. Mitä vahvempi kehoyhteys itsellä säilyy, sen paremmin voi tuntea todelliset tunteensa ja elää tätä hetkeä menneisyyden sijaan.

Kun elämäntilanne on turvallinen traumaa voi lähteä kohtaamaan.

Itseäni helpotti ja helpottaa edelleen valtavasti ymmärtää  omaa dissosioimista. Se ei ole hulluutta tai mikään vika, vaan oman puolustusjärjestelmän toimintaa. Se oli joskus selviytymisen kannalta todella tärkeää, mutta sitä ei enää tarvita.

Koska dissosiaatio on suojamekanismi sitä ei ole tarkoitus huomata. Hyvin monet ei tiedä, kuten minäkään en tiennyt ennen,  kärsivänsä dissosiaatiosta. Omia tunnetiloja ja toimintamekanismeja saattaa hiljaisessa yksinäisyydessään pitää outoina omina tapoja. Joitakin tilojaan saattaa yksin hävetä, eikä niistä välttämättä kerro kenellekään. Niin minäkin tein. Koitin vain selviytyä olojeni kanssa hyvin pitkään.

Nyt ymmärrän, että niin monesti ahdistuksen tunne linkittyy siihen, miten yritin vain pärjätä yksin omien oireideni kanssa. Trauman yksi merkki on yksin pärjääminen. Trauma syntyy kun joudumme pärjäämään liian vaikeiden tunteiden tai hankalien tilanteiden kanssa yksin. Tämä synnyttää samassa uskomuksen, ettei apua ole tarjolla. Traumansa kanssa vetäytyy yksin, vaikka lääke nimenomaan on yhteisön tuki ja ymmärrys.

Tällä hetkellä elämässäni on ihmisiä joiden kanssa voin turvallisesti jakaa kaikki tuntemukseni. Siitä tulee niin turvallinen olo, että pystyy tarkkailemaan ja tulemaan tietoisemmaksi aidommin siitä mitä oikeasti tuntee ja kokee. Ei ole tarvetta tai syytä vältellä tuntemasta mitä tuntee. Kaikki tunteeni saa olla, minä saan olla rakastettu juuri se kuka olen kaikkine tunteineni. Turvan tilasta käsin pääsee pois selviytymisestä, tähän hetkeen. Todellisuuteen. Jossa on mahdollista tiedostaa ja tiedostamisen kautta olla enemmän myös itse itseään ymmärtävänä tukena.

Tiedostaminen on toipumisen avain. Jos emme tiedosta kärsivämme dissosiaatiosta, emme voi tehdä asialle mitään. Mutta kun tietoisuus kasvaa ja tulee todeksi, voimme valita toimintamme uudella tavalla. Voimme selviytymisen sijaan tulla omalle  puolellemme. Voimme auttaa itseämme ymmärtämällä mistä tunnistamme sen, että koemme dissosiaatiota. Ymmärtämälle, että olotiloille on syy. Olemalla itseämme kohtaan myötätuntoisia ruoskivan asenteen sijaan. Oppimalla mikä dissosiaatiossa auttaa ja mikä ei.

Kun emme ohita itseämme pääsemme itsemme tasalle. Se on toipumisen ensimmäinen askel. Kun dissosiaatioista muuttuu tarpeettomia ja sisäinen turva kasvaa, ne vähenevät ja jäävät pois kokonaan. Silloin ei tarvitse enää suojella psyykettään alitajuisesti traumamuistoilta, vaan voi kohdata ja toivottaa menneen kokemukset ja tunteet tervetulleeksi tähän hetkeen. Silloin energia ei kulu enää hukkaan vaan on käytössä tässä hetkessä siihen tekemiseen mikä kulloinkin on ajankohtaista. Saamme voimamme tietoiseen käyttöön. Tämä on paranemista.

Sisäisen turvan tunteen kasvattaminen on paitsi hermostollinen myös omiin käytösmalleihin liittyvä prosessi. Sisäisen turvan  tunteen vahvistaminen on avain yhä kasvavaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.  Olen luonut avuksesi verkkokurssin Vahvista sisäistä turvan tunnettasi. Saat kurssin nyt tarjoushintaan  59e käyttämällä oston yhteydessä koodia kultainensulka. Kurssin normaalihinta on 69e. Pääset ostamaan kurssin tästä: kultainensulkablog.wpcomstaging.com/kurssi

Lue myös artikkelini:
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Kehon asentovirhe voi vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen
Laulaminen vapauttaa kehoa ja mieltä
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme
Traumasta toipuminen vaatii turvaa
Kun trauman taika raukeaa
Trauman takana on ihminen; dissosiaatioista vapauteen
Kohtaamaton trauma luo kuilun yhteyteen ihmisyydessä
Traumatisoitunut tuntee turvattomuutta kehossaan; Näin vahvistat kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta
Trauma on se mitä koit, ei se joksi synnyit
Tunteita ei voi käsitellä ajattelemalla, ne täytyy tuntea jotta niistä pääsee eteenpäin
Traumaperäinen stressihäiriö
Mitä on TRE-traumojen ja stressinpurkuliikkeet?
Ahdistuneen kiintymyssuhdetyylin eheyttäminen