Ei ne vuodet elämässä, vaan elämä vuosissa

Kun katsot elämää taaksepäin, niin millaiselta se tässä kohtaa näyttää? Oletko nauttinut auringonpaisteesta ja linnunlaulusta? Oletko laulanut suihkussa tai tanssinut sateessa? Oletko ottanut tuttua tai tuntematonta kädestä kiinni ja lohduttanut? Koska viimeksi hymyilit vastaantulijalle? Koska viimeksi olet nauranut niin, että vatsaan sattui? Koska viimeksi hulluttelit ja leikit? Oletko toteuttanut unelmiasi, kuten aioit? Miltä sinun oman elämäsi CV tässä vaiheessa näyttää?

Työelämän CV:hen listataan työ- ja opiskelupaikat, ammatit, tehtävät ja niissä osaamiset. Yleensäkin arvioimme itseämme ja elämän onnistumisia tekojen ja suorittamisen kautta unohtaen sen, mitä kaikkea muuta olemme. Millainen tyyppi olen, mitkä ovat vahvuuksiani, missä ihan tavallisissa arjen asioissa olen hyvä? Meillä jokaisella on omat ainutlaatuiset ominaisuudet, piirteet, kyvyt, lahjat, taidot ja osaamiset.

Vahvuuslistassa voi olla mitä vaan, esimerkiksi: olen hyvä äiti / puoliso / sisar / tytär / ystävä, osaan leipoa / laittaa hyvää ruokaa / tehdä käsitöitä / hoitaa kukkia , olen hyvä kuuntelemaan / keskustelemaan / orgnanisoimaan / innostumaan / nukkumaan / rentoutumaan / kertomaan vitsejä / leikkimään lasten kanssa, olen intuitiivinen / luova / muut huomioon ottava / kannustava / rohkea / avulias / huumorintajuinen / spontaani. Lista on loputon ja kun alkuun pääsee, innostus kasvaa ja ilo lisääntyy.

Omien vahvuuksien laaja-alainen tunnistaminen ja tunnustaminen on monille yllättävän vaikeaa. Ikään kuin jokin meissä ei haluaisi myöntää sitä valtavaa kapasiteettia, mikä meissä on. Suomalaisessa kansanluonteessa on sisäänrakennettuna alistunut nöyryys, joka ei juuri salli omien vahvuuksien tutkiskelua, saati niiden myöntämistä. Olisiko jo aika muuttaa tämä aikansa elänyt asetus?

Olen monet kerrat saanut valmennuksissa todeta, että kun ihminen oivaltaa, miten valtavan paljon hyviä ominaisuuksia hänessä on, hän kasvaa ihan silmissä.

Ryhti paranee ja hymy nousee huulille samalla, kun oivalluksen lamppu syttyy: ”Mustahan on vaikka mihin!” Kun koko potentiaali näyttäytyy, avaa se mahdollisuuksia aivan uudenlaisiin ulottuvuuksiin.  

Kun näin tapahtuu, niin ihminen näkee itsensä ja elämän uusin silmin. Silloin hän herää ajatukselle, että voi olla ja tehdä mitä vain! Ainoat rajoitukset ovat oman pään sisällä. Kun niitä mielen rajoituksia purkaa, vapautuu tilaa täydemmälle elämälle, joka ohjaa siihen, että elämä koostuu pienistä asioista. Kun avautuu vahvuuksiensa kautta koko potentiaalilleen, niin saa elämä uusia sävyjä ja laajempaa sisältöä.

Vahvuuksiensa tunnistaminen ja vahvistaminen on erinomainen työkalu kenelle tahansa. Se tuo ryhtiä elämään ja auttaa muistamaan, miten me itse vaikutamme elämään, niin myös luomme merkityksellisyyttä arjen hetkissäkin. Se on myös osoitus itselleen arvostuksesta ja rakkaudesta itseä kohtaan.

Miten on, suostuisitko katsomaan laajemmin sitä kaikkea hyvää, mitä sinussa on? Olisitko valmis avautumaan koko potentiaalillesi ja luomaan siten täydempää sisältöä elämäsi päiviin?

Elämä on arvokas lahja ja meidän tehtäväksi jää elää se niin, että tuntee elävänsä. Ikä ei ole ratkaiseva, sillä ikävuosilla ei ole merkitystä, vaan elämällä vuosissa.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *