Kaikki on hyvin, kunhan vain löydän rakkauden. Jokainen ongelmani katoaa kuin tuhka tuuleen, elämäni on auvoista tanssia ja jatkuvaa rakkaudentäyteistä tykitystä. Vai onko sittenkään?

Jokaisella ihmisellä on omat haavansa, ydinkipunsa ja traumansa. Niiltä ei säästy kukaan. On olemassa kuitenkin muutamia ydinuskomuksia, pelkoja ja vääristyneitä käsityksiä, jotka toistuvat erityisesti ihmisillä, jotka ovat joutuneet kokemaan elämässään paljon vastoinkäymisiä ja/tai kaltoinkohtelua ihmissuhteissaan. Nämä käsitykset ovat usein tiedostamattomia ja piilotajuisia ennen kuin ne ilmenevät konkreettisessa toiminnassa. Voi esimerkiksi löytää itsensä toistuvasti mustasukkaisuuden epämiellyttävästä otteesta, pyörimässä itsesäälissä tai eristäytymästä suhdekuvioista kokonaan.

Uskomuksilla on valtava voima ja vaikutus meihin niin ajatusten, tunteiden kuin käyttäytymisen kautta.

Rakkauteen liittyvillä haasteilla on aina oma yhteytensä myös kiintymyssuhdemalleihin, lapsuuden tunneilmapiiriin, aiempiin parisuhteisiin, itsetuntoon ja omaan tulevaisuuskäsitykseen, muutamia mainitakseni. Koen kuitenkin, että näistä aiheista on kirjoitettu jo niin paljon, etten lähde asiaa sen enempää avaamaan tässä blogikirjoituksessa.

Alla on lueteltuna muutamia tyypillisiä ydinuskomuksia, joita erityisesti traumoja kokenut ihminen voi itsestään löytää. Listauksen tarkoituksena ei ole marginalisoida ketään vaan tuoda esiin uskomuksia, jotka ovat juurtuneet mielen sopukoihin vuosien saatossa.

”Eristäydyn enkä rakasta ollenkaan”

”Rakkaus satuttaa lopulta”

”Hallitsemalla ja kontrolloimalla toista voin saada lapsuuden rakkaudettomuuden hyvitetyksi”

”Toisen rakkaus parantaa minut kokonaan, minun ei tarvitse itse tehdä mitään”

”Olen täysin arvoton ja kykenemätön rakkauteen”

”En osaa rakastaa”

”Olen liikaa eikä kukaan voi huolia minua kokonaisuudessaan, siispä miellytän/alistun/alistan”,

”Rakastan itseäni epäterveellä tavalla nostamalla jatkuvasti itseni jalustalle”

”En ole parisuhdetyyppiä”

”Minun rakkauteni voi muuttaa toisen ihmisen”

”Muut aistivat sen, että olen rikkinäinen ja sen vuoksi en koskaan tule saamaan ketään”

”Olisin rakastettavampi, jos minulla olisi ehjempi menneisyys”

Ajattelen, että mitään muuta yhtä ihanaa ja kamalaa asiaa ei ole olemassa kuin rakkaus. Puhun nyt sekä parisuhderakkaudesta kuin kaikista muistakin rakkauden lajeista. On suuri siunaus ja onni saada rakastaa, vaikka rakkauden hinta onkin aina luopuminen. Parisuhdemielessä se voi päättyä eroon tai kuolemaan. Sama kuvio pätee muuallakin: rakkaudessa ystäviin, perheenjäseniin, lemmikkeihin.

Ei siis ole mitenkään tavatonta tai ihmeellistä, että rakkaus pelottaa, huolestuttaa, jännittää ja kyllä, joskus myös satuttaa.

Rakkaus on silti aina kurkoitus kohti hyvää, puhdasta ja kaunista. Kohti tulevaa. Rakkaus itsessään ei vaadi muuta kuin sen, että annamme sen olla, versoa ja kasvaa. Rakkauden luonne on kovin mielenkiintoinen mysteeri. Se on jatkuvasti läsnä erilaisissa hetkissä, teoissa, toimissa ja silti ihmisten välillä se näyttäisi toisinaan katoavan aivan olemattomiin. Todellisuudessa rakkaus itsessään ei katoa. Eteen tulevat mustasukkaisuus, ristiriidat, epäilykset, epäselvyydet. Rakkaus odottaa silloinkin kärsivällisenä, että se pääsisi sille otolliseen paikkaan kasvamaan.

Olen toisinaan puntaroinut täydellisen, viattoman ja puhtaan rakkauden olemusta monelta eri kantilta ja kyseenalaistanut sen olemassaoloa heikoimpina hetkinä. Onnekseni olen sitä saanut myös kokea. Varmasti useammin kuin tietoinen mieleni edes ymmärtää.

Se hetki, kun pieni lapsi painaa päänsä rintaani vasten ja luottaa koko pienen olemuksensa käsiini. Kun katson vammautuneen veljeni silmiin ja vain hengitän yhdessä hänen kanssaan jakaen kokemuksen, johon kaikki sanat olisivat liikaa. Kun istun rannalla auringon laskiessa tanssien ja puita halaten samalla tunnistaen horisontista kalastajan lipuvan siluetin.

On tuhansia ja tuhansia pieniä hetkiä, joissa rakkaus vierailee. Kunpa vain osaisin pysähtyä niihin useammin.

Ajattelen, että meissä kaikissa on kyky sekä rakkauteen että sen vastavoimaan, jota kutsun tässä yhteydessä rakkaudettomuudeksi. Kaikki tekomme, ajatuksemme ja halumme voivat lähteä jommasta kummasta lähteestä.

Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä sellaiseksi koskaan tulekaan. Rakkaudettomuus on osa ihmisyyttä ja siten osa inhimillistä elämää. Valitettavasti ihmisinä takerrumme egon harhaan, omavoipaisuuteen, pikkumaisuuteen, turhuuteen ja niistä käsin toimien satutamme toisiamme tahallisesti ja tahattomasti. Me emme voi pestä itsestämme virheitä kokonaan, mutta voimme pikkuhiljaa oppia toimimaan enemmän rakkaudesta käsin.

Tässä hyvänä apuna minulle ovat toimineet elementit, joihin voin todella luottaa. Se koostuu luonnosta ja sen kiertokulusta, elämänkatsomuksesta, psykologiasta, filosofiasta, intuitiosta ja herkkyydestä. Apureina toimivat myös rehellistä palautetta antavat perheenjäseneni ja ystäväni. Koskaan ei pidä ylpistyä niin, etteikö olisi valmis kuulemaan omaa rakkaudellisuuttaan ja rakkaudettomuuttaan.

Kuinka omia rakkauteen liittyviä uskomuksiaan voi muuttaa?

Tapoja on varmasti monia ja jokaisen kannattaa herkällä korvalla kuunnella, mikä vetoaa itseen, mikä ei ja toimia sen mukaan. Esittelen yhden itselleni toimivan metodin ja voit tunnustella, millaisia ajatuksia se sinussa herättää.

Löysin hyvin yksinkertaisen, mutta toimivan menetelmän Mandy Morrisin kirjasta Manifestoinnin 8 salaisuutta. Pääperiaatteena on vanhojen uskomusten korvaaminen uusilla uskomuksilla. Tekniikka perustuu nykyisten uskomusten ylös kirjaamiseen ja niiden korvaamiseen vaihtoehtoisilla näkemyksillä.

Esimerkiksi ensimmäinen mainitsemistani uskomuksista: ”Eristäydyn enkä rakasta ollenkaan” voitaisiin muuttaa muotoon: ”Olen auki uusille kokemuksille, mutta tarvitsen pitkän tutustumisajan”. Uskomus kannattaa muuttaa sellaiseen muotoon, johon oikeasti uskoo ja jonka pystyy aidosti pitämään. Esimerkiksi tätä uskomusta ei välttämättä ole järkevää heti muuttaa muotoon: ”Hyppään uskaliaasti uuteen suhteeseen, mikäli sellaisen mahdollisuus tulee”. Siirtyminen vanhasta uskomuksesta uuteen olisi liian suuri. Pienin askelin eteneminen on tässä kohdin järkevää.

Olen käyttänyt tätä menetelmää omakohtaisesti muun muassa tulevaisuuden manifestoinnissa sekä uskomusten purkamisessa. Tärkeää onkin, että uutta uskomusta lukee itselleen säännöllisesti ja jossakin kohtaa valjastaa uskomustaan eteenpäin kohti lopullista päämäärää ja tavoitetta. Vaikka uskomustyöskentely voi kuulostaa helpolta ja jopa turhalta, voi aktiivisella työskentelyllä saavuttaa lisääntynyttä turvaa, itsetuntemusta ja jopa konkreettisia muutoksia rakkauden kentässään. Monet psykoterapian muodotkin käyttävät hyödyksi ajatus-, uskomus- ja käyttäytymiskaavojen muuttamista. Emme siis ole aivan väärällä polulla!

Lopuksi vielä muutama rakkaudellinen muistutus. Jos haluat, voit laskea käden sydämesi päälle ja lukea seuraavat lauseet ääneen rauhallisesti hengitellen ikään kuin mantrana tai lyhytmeditaationa:

Elämäni on arvokasta, vaikka se olisikin välillä raskasta ja uuvuttavaa.

Rakkaus on läsnä joka hetkessä.

Vaikka juuri nyt tuntuisi siltä, että rakkaus on minulle täysin mahdoton konsepti, se ei ole loppuelämän totuus.

Minulla on synnynnäinen kyky rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta ja olen aina sen arvoinen.

Olen turvassa ja rakastettu.