Herkkyys ei siis oikeuta herkkää toimimaan tai käyttäytymään sopimattomammin kuin muut. Herkältä vain vaaditaan enemmän kunnioitusta rajojaan kohtaan. Muuten herkkä kärsii itse eniten omissa nahoissaan jos elämä kuluttaa liikaa. Varsinkin jos taustalla on traumoja, erityisherkän on sitäkin tärkeämpää tulla tietoiseksi omaa käyttäytymistään ohjaavista sisäisistä vaikuttimista jotta elämä voisi olla mielekästä.
On olemassa synnynäisesti erityisherkkiä ihmisiä. Sanotaan, että 20% väestöstä kokee tunteet ja asiat voimakkaammin kuin muut. Erityisherkkyys ryhmissä näkee paljon keskustelua siitä miten herkillä ihmisillä monet asiat tuntuvat vaikeilta, ahdistavilta ja herättävät erilaisia negatiivisia tuntemuksia. Herkkyys koetaan raskaana asiana. Herkkyydellä on usein negatiivinen kaiku herkkien keskuudessakin. Se mitä olen omaan herkkyyteeni lähemmin ja yhä hyväksyvämmin saanut tutustua, koen sen kuitenkin yhdestä suurimmista voimavaroistani elämässä.
Mistä tiedän olevani erityisherkkä?
Muistan pikkutytöstä asti olleeni erittäin herkkä muiden ihmisten tunteille. Pienet tilanteet saivat minut helposti itkemään. Muistan kun aina esimerkiksi kevätjuhlissa kurkkuani kuristi kun todistusten jaossa halasin opettajaa. Jouduin tekemään valtavasti töitä joka kerta että sain nielaistua itkun takaisin niinkin ”tavallisessa” tilanteessa. Muistan miten voimakkaasti koin tunteet kehossani ja mielikuvitus laukkasi valtoimenaan. Olin lapsena luova. Näyttelin, tanssin ja taiteilin monenlaista. Keksin tarinoita kirjojen kuvista ennenkuin osasin lukea ja nauhoitin niitä c-kasetille. Myöhemmin kirjoittamisesta tuli minulle iso henkireikä.
Minulla on erittäin herkkä hermosto. Sydämeni sykettä on laskettu leikkauksen avulla. Parasympaattisen keskushermoston liikatoiminta saa minut hikoilemaan, punastelemaan ja panikoimaan voimakkaiden kehoreaktioiden takia joskus täysin arkisissa tilanteissa. Kehoni reagoi yleensä todella herkästi ja se tapahtuu salaman nopeasti. Varsinkin jos olen väsynyt tai en ole muuten hyvissä voimin kaikki tuntuu kaksinverroin enemmän.
Aistin myös toisista ihmisistä paljon. Aina en edes ymmärrä kaikkea informaatiota mitä normaaleissa keskusteluissa minuun tulvii ikäänkuin ihonkin kautta mutta joskus olen huomannut, että aistin jopa toisen ajatuksia. Tämän on minulle ulkopuoliset myös vahvistanut. Se saattaa kuulostaa joidenkin korvaan uskomattomalta. Tälläinen herkkyys on kuitenkin todellista, vaikka sitä ei ole vielä yleisellä tasolla kovin laajalti tunnustettu. Herkät ihmiset lukevat ja aistivat toisen ihmisen sanatonta viestintää joskus äärettömän tarkasti joka luo kanssakäymiseen aivan oman tasonsa. Tuolloin tahaton ilme kasvoilla, naurahdus tai tietty äänensävy saattaa saada herkän reagoimaan hyvin voimakkaasti ja ei niin herkkä ihminen vieressä ei välttämättä huomannut tilanteessa yhtään mitään.
Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä ja hyvin traumaattisia asioita. Monen asian työstämisen kanssa olen kulkenut pitkän tien mutta yhä edelleen huomaan traumojeni vaikuttavan elämääni monella tavalla. Herkkyyteni tekee traumoistani joskus voimakkaamman mutta traumani eivät ole sama kuin herkkyyteni. Ne olen oppinut erottamaan.
Herkkyyteni määritteli sitä minkälaiseksi kasvoin. Koska olin niin herkkä muiden tunteille, ne menivätkin pitkälle aikuisikään omien tunteideni edelle. Yritin omalla käytökselläni suojella muita heidän omilta tunteiltaan mukauttamalla omaa käytöstäni heille suotuisaksi. Tämä tietenkin kostautui itselleni. Omille tunteilleni ei ollut tuossa käyttäytymismallissa juurikaan tilaa. Ja tilan ottaminen on pitänyt opetella ja syyllisyyden kokemisesta on pitänyt oppia eroon. Opin vasta pitkälti yli parikymppisenä mitä tarkoittaa aito myötätunto ja mikä on vääränlaista uhrautumista. Myötätunto ei ollutkaan sitä, että samaistuessani muiden tunteisiin menin niihin mukaan. Oikea myötätunto on sitä, että erotan mihin minä lopun ja mistä toinen alkaa jolloin voin omasta keskuksestani tukea toista, menemättä mukaan hänen ”uppoavaan veneeseensä” hädän hetkellä. Voimme siis oman herkkyyttemme kautta kasvaa ”vinoon” jos emme saa oikeanlaista ohjaustaa ja ymmärrystä ympäristöstä erityisesti lapsena.
Herkkyys vai trauma?
Moni sekoittaa herkkyytensä kuitenkin esimerkiksi traumoihinsa kuten minäkin aijemmin. Jos lapsena on kokenut traumaattisia tilanteita saattaa pienikin vastaavaa tilannetta muistuttava asia nostaa alitajunnasta pelon, joskus jopa paniikin pintaan. Traumat saavat pelon nousemaan. Itselleni sekoittui vuosia traumani ja herkkyyteni yhteen. Vasta kun olen päässyt traumoistani jokseenkin ”kuivalle maalle” erotan selkeämmin mikä on herkkyyttäni ja mikä taas juontaa juurensa traumoihin.
Herkkyyden ja traumojen erottaminen toisistaan ei aina ole helppoa mutta ehkä yleispätevänä ohjeena voisi sanoa, että herkkyys ei itsessään aiheuta pelkoja ja jännittyneisyyttä. Ne on mallinnettu jostain epämieluisasta tilanteesta jonka aiheuttama tunne on varastoitunut kehoon. Sieltä se sitten nousee tuntumaan kun koemme taas jotain vastaavaa. Keho varastoi tunteita. Kehon tuntemuksia huomioimalla voi saada selville paljon siitä minikälaisia traumoja tunnekeho on varastoinut.
Herkkyydestäänkin on voinut traumatisoitua! Edellä kuvaamani tilanteet koulumaailmasta voivat olla herkille erittäin traumatisoivia. Varsinkin jos on joutunut kokemaan suoranaista kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä. Itse olin kouluaikoina huomiota herättävän erilainen. Olin esimerkiksi koulun ainoita kasvissyöjiä neljätoista vuotiaana ja sain siitä kuulla hyvin negatiiviseen sävyyn ja suureen ääneen. Nykyään tuo on yleistä mutta kouluaikanani se oli erikoisuus. Pienellä paikkakunnalla erilaisuus oli syy ottaa joku hampaisiin. En kokenut sitä varsinaisena kiusaamisena mutta herkkänä se meni nahkoihin ja pitkälle aikuisuuteen asti koin olevani ”liian outo.”
Jos herkkyys ei tuo pintaan iloa ehkä traumat ja tunnetaakka ovat vielä siinä tiellä? Omalla kohdallani on käynyt niin, että mitä enemmän olen tietoisesti käynyt läpi ja käsitellyt vaikeita tunteita sen voimakkaammaksi ovat tulleet myös rauhan ja ilon kokemukset elämässäni. Herkkyydestään voi todella nauttia kun on oppinut elämään itselleen mielekästä elämää.
Herkkyys voimavarana
Oppiakseen elämään herkkyytensä kanssa ihmisen tulisi hyväksyä se ja rakentaa herkkyytensä huomioiden elämä joka tekee herkkyydestä voimavaran. Jos herkkä ihminen yrittää sopeutua esimerkiksi työympäristöön joka uuvuttaa ja kuormittaa häntä liikaa päivittäin, elämä tuskin on kovin mielekästä. Sen sijaan herkkä ihminen joka on oppinut kunnioittaen arvostamaan herkkyyttään voi saada todelliset lahjansa esille hakeutumalla herkkyydelleen sopivaan ja sen parhaat puolet esiintuovaan ammattiin. Herkän ihmisen on myös tärkeä pitää kiinni rajoistaan ja omista voimavaroistaan. Omien rajojen ylittyminen kostautuu herkälle itselleen vahvasti.
On todettu, että jos erityisherkkä lapsi saa kasvaa herkkyyttään tukevassa ympäristössä, heistä kasvaa sosiaalisesti lahjakkaita ja innovatiivisia ihmisiä. Erityisherkkyyttä ei voi siedättää pois mutta sitä voi tukea. Jos lapsi saa siis jatkuvasti moitetta herkkyydestään ja joutuu opettelemaan piilottamaan ja häpeämään sitä epätoivottuna piirteenä, hänestä kasvaa helposti tämän piirteensä kanssa epätasapainoinen ihminen.
Kuinka moni erityisherkkä sitten on saanut kasvaa tälläisessä hyvin ymmärtäväisessä ympäristössä? Varmasti aika harva! Viimeistään ehkä koulumaailman ryhmäpaine on saanut herkän kokemaan olevansa jotenkin viallinen. Itkuherkkää on saatettu kiusata, vetäytyvää herkkistä haukuttu liian nössöksi tai hiljaiseksi. Kaikki nuo sanat ja tilanteet ovat synnyttäneet isompaa tai pienempää traumaa, jolloin herkkyys on kääntynyt usein kokijalleen taakaksi. Terve itsetunto ja herkkyys on parhaimmillaan vahva yhdistelmä mm. inhimillisyyttä, tunne-älykkyyttä, sosiaalisuutta, luovuutta ja empatiakykyä. Herkkyys ei siis ole ihmistä itseään vastaan kääntynyt ominaisuus, ulkopuolinen maailma on vain saanut usein herkän uskomaan niin!
Tunteiden opissa
Kaksi tällä hetkellä näkyvästi ajanhermolla olevaa asiaa on erityisherkkyys ja tunnelukkojen aukaiseminen. Tunnelukkosi kirjan kirjoittajan Kimmo Takasen kaksi uusinta kirjaa ovat tällä hetkellä TOP 10 myydyimmän kirjan joukossa Suomessa. Se kertoo paljon siitä mille ihmisillä on nyt tarvetta. On tarve ymmärtää omia tunteita, omaa käytöstä ja halu myös muuttaa sitä. Juuri omien traumojen ja tunteiden kautta voimme alkaa myös erottaa herkkyyden voiman ja tunteiden taakan toisistaan. En kiellä etteikö herkkänä ihmisenä joskus negatiiviset voimakkaat tunteet olisi raskaita kokea, mutta herkkyys ei luo tunteita minuun tilanteiden kautta. Tunteet tulevat omien uskomusteni, ajatusteni, opittujen mallien ja itsetuntoni vaikuttaessa kokemaani. Herkkyys vaan lisää tilanteissa nouseviin tunteisiin voimaa!
Omien tunteidensa kautta voi oppia ymmärtämään itseään. Tunteet nousevat tilanteissa yleensä menneisyydessä tapahtuneiden asioiden värittäminä. Esim ryhmässä olemisen pelko saattaa juontaa juurensa koulukiusaamisesta tai jos on joutunut joskus pilkatuksi jostain muusta syystä samaa pelkää edelleen koevansa kun tilanne toistuu. Herkkyys tuo vivahteensa hyviin ja huonoihin kokemuksiin. Jos elämä on ollut täynnä vaikeita kokemuksia varmasti se herkkyyden voimistamana tuntuu vielä rankemmalta. On kuitenkin minusta tärkeä itsensä kannalta oppia tunnistamaan herkkyys ja traumat koska herkkyyttään ei voi parantaa tai korjata mutta traumansa voi. Jos elämä tuntuu nyt ahdistavalta niin se voi muuttua! Herkkyys apunasi voit vielä nauttia elämästäsi suunnattomasti.
Kirjoitus perustuuu omakohtaisiin henkilökohtaisiin oivalluksiini erityisherkkyydestä ja traumoista. Jos koet, että traumasi haittaavat elämistäsi suosittelen hakeutumaan ammattiterapeutin juttusille. Tunnelukkoja voi työstää tiettyyn pisteeseen asti puhumalla mutta kehoterapioista voi löytyä myös apua. Ammattilaisen ohjauksessa on turvallisinta käsitellä traumojaan ja päästä niissä eteenpäin.
0 kommenttia