Kriisi selkeyden mahdollistajana

Kriisi voi olla paikka joka selkeyttää elämänarvot uusiksi.
Joskus kriisi mahdollistaa täysin uudenlaisen alun tai näkökulman elämään.
​Kriisien kautta olen usein löytänyt totuuden itseäni kohtaan. Mitä pahempi tilanne sen suurempi mielenrauha on minut lopulta vallannut kun olen löytänyt ja vahvistunut oman totuuteni äärellä kriisin kautta. Kriisit ovat toimineet itselleni rehellisyyden mittarina. Mitä enemmän olen mennyt väärään suuntaan, sen pahempana kriisi on lopulta näyttäytynyt. Kriisit ovatkin paras mittari omasta totuudestani ja sen äärelle löytämisestä, yhä uudelleen, kerta toisensa jälkeen.

Kriisit kuuluvat elämään.

Ne kuuluvat kasvuun ihmisenä.

 Itse ajattelen kaikella olevan suurempi tarkoitus. Kaikki eivät näin ajattele, ja kokevat sen jopa loukkaavana ajatuksena. Itse ajattelen, että mitä enemmän hyväksyy vallitsevan tilanteen, on myös mahdollista löytää siinä kasvulle tilaa. Olen tavannut jopa pienen vauvansa menettäneen äidin joka omin sanoin sanoi minulle siinä piilevän suuren tarkoituksen. Minusta tuossa näkyy ihmisen mitta, kuinka paljon hän voi hyväksyä ja nöyrtyä elämän edessä. Itse en osaisi kuvitella pystyväni samaan. En tiedä löytyisikö minusta koskaan noin suuria voimia, hyväksyä jotain noin valtavaa menetystä. Mutta kuitenkin sitä suuremman kasvun ihminen itse itselleen mahdollistaa mitä enemmän voi hyväksyä JO tapahtunutta. Emme voi tapahtuneille mitään, mutta voimme sille paljonkin miten asioihin suhtaudumme.

Jotkut asiat elämässä ovat meistä täysin riippumattomia, mutta loppujenlopuksi, aika moneen tilanteeseen olemme itse itsemme omalla käytöksellä ajaneet. Olin vuosia väkivaltaisessa suhteessa. Jälkeenpäin ajateltuna itse valitsin olla siinä. Vaikka pelotti lähteä, niin valinta oli loppujen lopuksi minun. Minussa oli voimia jotka saivat minut jäämään, valitsemaan sen. Ottamalla vastuun siitä vapautin itseni hyväksymään ja kasvamaan. Asioiden kieltäminen ei auta niiden käsittelyssä vaan se lamauttaa ja paikka negatiiviselle  kehälle on valmis.

Kun samaan kohtaan elämää osuu moni pieleen menevä asia, tulee tunne että nyt ei enää jaksa. Nyt luovutan. Joskus se tekee hyvää. Kriisi mahdollistaa omien tunteiden tutkimisen pohjalta asti. Ehkä kriisi antaa luvan viimein tuntea nekin tunteet jotka on pahimmassa tapauksessa koko tähän astisen elämän yrittänyt työntää pois epätoivottuina. Kriisissä on lupa velloa tunteet läpi.

Kun jaksamista ei enää ole tulee terve luovuttaminen. Luovuttaminen on joskus hyväksi, taistelu omia sisäisiä tuulimyllyjä vastaan ei ainakaan tuota tulosta pitkällä tähtäimellä. Ne voimat jotka sisimmässä ovat totta, ne eivät katoa kieltämällä. Jos on uupunut, silloin pitää levätä. Tälläinen terve luovuttaminen luo aitoa hyvinvointia. ​

Kriisin kautta löytyvät oikeat vastaukset

Kriisien keskellä minua on eniten auttanut oivallus siitä, että vaikka olosuhteet olisivat mitä, minulla on kuitenkin ajatusteni kanssa valta vaikuttaa siihen miten kriisiin suhtaudun. Olen saanut suurimman kaaoksen keskellä lopulta helpoimmin kysyttyä tärkeimmät kysymykset itseltäni. Loppujen lopuksi se mikä on tärkeää on hyvin yksinkertaista.

​ Normaalissa tilanteessa kun kaikki on hyvin, sitä kehittää mielessään hyvin monimutkaisia ajatuskuvioita ja ongelmia todella pienistä, mitättömistä asioista. Ja tuolta mielen luomasta monimutkaisuudesta voi olla vaikea palata taaisin yksinkertaiseen, jos ei ole pakko. Kun kriisi yllättää, kaikki nuo pienet mitättömät asiat paljastaa merkityksettömyytensä. Ne raukeaa tyhjiin. Kriisi paljastaa elämässä ne asiat jotka ovat aidosti merkityksellisiä ja tärkeitä itselle. Kriisi saa kysymään oikeat kysymykset, ja antaa rohkeuden vastata itselleen rehellisesti näihin kysymyksiin. Kun tilanne on sellainen, että ”kaikki on jo menetetty” uskaltaa ehkä ensimmäistä kertaa nähdä rehellisesti omat toiveensa.

Picture

 Elämääni on mahtunut isoja ja pieniä kriisejä, varmasti enemmän kuin keskiverrosti ihminen joutuu kohtaamaan. Kriisien kautta olen selvittänyt omaa tunnekaaostani. Joskus vasta suurimman kriisin keskellä löytyy rauhan tila ja vapaus. Mahdollisuus tuohon oivallukseen on koko ajan läsnä, mutta sitä ei jostain syystä osaa nähdä. Vasta kriisiin ajautuminen riisuu mielen esteet hämäämästä.

Tälläinen tilanne oli esimerkiksi viime syksynä kun olimme mieheni kanssa eron partaalla. Olin vuokrannut uuden asunnon. Ehdin juuri muuttaa puolivuotiaan lapseni kanssa asuntoon kun siellä paljastuikin olevan hometta. Samaan aikaan meillä oli todettu syyhypunkki epidemia jonka toi tullessaan sukulainen vierailullaan. Epätoivoisen muuttohärdellin, vauva-arjen, parisuhdekriisin ja syyhypunkki lääkkeiden levityksen keskellä tilanne yhtäkkiä valkeni uudesta perspektiivistä. Heitin hanskat tiskiiin. Hyvä on elämä! Nyt saa riittää. Käyköön mitä käy! Muistan sen hetken kun heittäydyin sängylle pyykkivuorten ympäröimänä. Tilanne ei ollut muuttunut mutta jokin minussa muuttui yhtäkkiä.

Jälkeenpäin ajateltuna kaikki tuo kuukausia kestänyt kipuilu ja epätoivo avasi minussa niin paljon lukkoja auki että siitä tuli pelkästään merkityksellistä. Kriisin keskellä tunteet ovat hyvin todellisia, mutta matkan päästä niissä näkee jo arvon. Paraneminen sattuu aina, meidän on vain antauduttava kivulle. Joskus olemme kehittäneet paljon taktiikoita kuinka voimme vältellä sisäistä kipua emmekä edes tajua tekevämme niin. Kriisin kautta on mahdollista ymmärtää sisäisiä vaikuttimiaan paremmin ja lakata juoksemasta karkuun itseään. Sitä kilpajuoksua kun ei voi voittaa. ​

Parisuhdekriisi voi olla aidomman rakkauden alku

​Kriisi voi luoda ja rakentaa uudenlaista todelliseen rakkauteen perustuvaa suhdetta. Kriisi on mahdollisuus valita itsensä rakastaminen jonka kautta voimme todella rakastaa toista. Kun jokin asia ei toimi ja kuluttaa vain loppuun, pitää kysyä rohkeasti itseltään mitä aidosti kaipaan. Tälläinen kysymys saattaa myös johtaa suhteenväliaikaiseen kriisiin, jonka kautta voidaan löytää suurempi rakkaus itseen ja toiseen. Rehellisten kysymysten kautta löytyy oikeat arvot, itselle ja yhteiselle matkalle.

Parisuhdekriisissä uskollisuus itselle saattaa saada myös kriisin päättymään. Uskollisuus itseään kohtaan on vapautta ja rakkautta. Kun ihminen on ensisijaisesti uskollinen itselleen, hänestä kasvaa myös luotettava kumppani. Kumppani josta tietää, että hän elää arvojensa mukaista elämää, eikä esimerkiksi ole suhteessa vain pelosta tai täytä rakkaudettomuuttaan epätoivoisesti toisen kautta.

Kun suhteen molemmat osapuolet antavat tilaa toisilleen käydä läpi ne henkilökohtaiset asiat jotka ovat kriisin omasta puolestaan aiheuttaneet kriisistä löytyy merkitys. Kun kriisi uhkaa johtaa eroon joutuu perimmäisten kysymysten äärelle. On yhtäkkiä näköalaa vastata kysymykseen mikä minulle on aidosti tärkeää?

Olen muutaman kerran parisuhteemme aikana selkeyttänyt itselleni sen ettei maailma kaadu vaikka suhde kaatuisi. Minä pärjään. Voimat löytyvät. Tämä toisen osapuolen vastuusta vapauttaminen oman hyvinvointini suhteen on mahdollistanut nähdä kumppanini aidosti sellaisena kuin hän on, vaatimatta häneltä enempää. Tärkeintä on ollut tunnistaa se, että rakkautta on edelleen ja yhteinen tärkeä päämäärä. Meillä on samat arvot joita haluamme seurata, molemmilla vain on se oma tapansa kulkea niitä kohti.

​Moni asia selkeytyy kuin itsestään kun hyväksyy kriisin mahdollisuutena nähdä jotain jolle ehkä oli sokeutunut aijemmin. Joskus kriisi on käännekohta parempaan elämään.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *