Kuka sinä olet? Määritätkö itsesi tietyin termein, arvoin tai kriteerein? Oletko se mitä olet oppinut ja kokenut, vai oletko jotain enemmän? Oletko ehkä jotain mitä et edes vielä tiedä olevasi?
Ei ole mitään pysyvää muuttumatonta sinua, on vain jokapäiväisiä tilanteita jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat sinuun ja tekevät sinusta lopulta sen joka uskot olevasi. Olemme aivojemme tuotos, emme näe todellisuutta emmekä itseämme kuten se on, vaan kuten olemme itse eläneet. Näemme itsemme ja maailman sellaisena kuin kokemukset ovat muovanneet aivomme sen ymmärtämään ja vastaanottamaan. Tunteet ja hermoradat muovaavat todellisuutemme. Jos näkisimme aidon todellisuuden siinä ei olisi muotoja eikä selviä kiinnekohtia.
Kuitenkin pidämme kiinni itsepintaisesti sellaisista määrittelevistä asioista itsemme suhteen kuin koulumenestyksestä, pukeutumistyylistä, lempiväristä, suosikki bändeistämme ja joukkueistamme, tavoistamme ja periaatteistamme joiden kautta luomme oman identiteetin. Ajattelemme, että olemme se joka ei opi kieliä, pelkää uusia tilanteita, matkustamista tai joka on ikuisesti tuomittu olemaan vähävarainen.
Uskomme, että se mitä ajattelemme olevamme on koko totuus meistä. Tosiasiassa se on vain aivojemme ohjelmointia. Olemme sitä mihin totumme. Ja tottumuksiamme voi aina muuttaa. Jopa inhokkiruoasta voi oppia tykkäämään maistamalla sitä tarpeeksi monta kertaa. Mutta ehkä tuo tuttu ohjelmointi pitää meidät turvassa. Voimme samaistua johonkin ”pysyvään” kun uskomme tarpeeksi vahvasti tietävämme kuka olemme, kun uskomme voivamme määritellä itsemme ulkoisen kautta. Jospa se onkin vain yksi ainoista asioista jonka kautta voimme tuntea saavuttavamme perusturvaa ja pysyvyttää maailmasta ja siksi siitä on niin vaikea luopua? Näennäisen turvallisuuden tunteen ohella se on kuitenkin mielemme vankila.
Katsoin Yle areenalta aivoja käsittelevän dokumenttisarjan kaksi ensimmäistä jaksoa. Erityisesti ensimmäinen niistä”Mitä on todellisuus?” oli vaikuttava ja sai aikaan monta oivallusta omiin uskomuksiini liittyen. Yhtäkkiä koin vapautuksen tunnetta tunnistaessani, että se en ole minä joka syntyi menneisyyteni kokemuksista vaan aivojeni hermoradat muodostuivat vahvoiksi toistuvien kokemusten äärellä. Näitä hermoratoja pitkin uusien tilanteiden aiheuttamat impulssit sitten kiertävät luoden minulle samanlaisia tuntemuksia ja niiden kautta samanlaisia kokemuksia ja samanlaista todellisuutta. Muuttamalla aivojeni hermoratoja muutan koko elämäni.
Kuinka hermoratoja voidaan muuttaa?
On todettu tutkimuksin, että meditaation avulla ihminen pystyy vaikuttamaan tehokkaasti aivoihinsa. Siis tekemällä ei mitään. Antamalla aivoillensa lepoa. Aivojen aktiivisen toiminnan ja ajatteluun sidotun energian takana on mahdollisuuksien taivas. Se on tila josta voimme ammentaa melkeinpä mitä tahansa elämäämme mille annamme vain tilaisuuden. Meidän tulee uskoa, että kyllä, opin soittamaan vielä pianoa ja tuon ajatuksen tueksi tarvitsemme sitoutumisen harjoitteluun, jotta asia mahdollistuu. Mikään todellinen syy ei ole oppimisemme edessä ainoastaan oma mielemme.
Tunnistin, että pitkäjänteisyyteni ei ole synnynnäinen vaan opittu ominaisuus. En saanu lapsena tarpeeksi harjoitusta itsekuriin ja kärsivällisyyteen, siksi minusta tuli kärsimätön mutta tätäkin voin oppia! Voin opettaa itseni toisenlaiseksi. Muutama vuosi sitten kudoin ensimmäiset villasukat aikuisiällä. Tein niistä polvipituiset ja kudoin ne ohuesta langasta ohuilla puikoilla. Sain sukat kudottua ja huomasin, että kyllä, minustakin löytyy kärsivällisyttä vaika olin koko elämäni muuta hokenut.
Mitä mantroja sinä hoet itsellesi? Uskotko, että ne ovat muuttumattomia totuuksia sinusta? Uskallatko sinä laajentaa potentiaalisia, ja siirtyä totutusta laajennettuun elämänpiiriin? Kun sanotaan, että siirrytään pois mukavuusvyöhykkeeltä tarkoitetaan juuri tätä, siirrytään pois aivojen mukavuusvyöhykkeeltä, toisinsanoen siirrytään tekemään asioita joiden ohjelmointeja ei omissa aivoissa vielä ole.
Neurotiede tulee esittämään seuraavan 50 vuoden aikana tajunnan räjäyttäviä asioita.
– David Eagleman
Itse koen, että olemme toki paljon muutakin kuin pelkät aivomme, jokaisella voi olla oma käsityksensä tästä, mutta aivot ovat se järjestelmä joka luo elämämme jos emme anna muulle mahdollisuutta. Kuvittelemme tuon oman ohjelmointimmme olevan rajattu alue jollaiseksi satuimme syntymään kasvamaan ja nyt elämme ja lopulta kuolemme samanlaisena. Mikä erottaa ihmisen robotista? Vain ajatus siitä että meidän ei tarvitse olla robotteja. Robotilla ei ole mahdollisuutta valita inhimillisyyttä tai ihmisyyttä, ihmisellä on mahdollisuus valita kumoavansa automaattiohjelmointinsa. Ihmisellä on valta valita omien ohjelmointien takana oleva potentiaalinsa, josta luoda harjoituksen avulla uusia hermoyhteyksiä aivoihinsa, ja joiden kautta lopulta rakentaa täysin toisenlaista elämää johon on tottunut.
Ymmärsin pari päivää sitten, että tietyt kokemukset herättävät minussa stressireaktion koska en ole saanut positiivisia kokemuksia niiden parista. Voisin hyvin syyttää menneisyyttäni, ja niitä ihmisiä jotka ovat negatiiviset yhteyden aivoihini myötävaikutuksellaan luoneet, tai sitten voin pelkästään huomioida asian neutraalina tapahtumana ja alkaa itse tietoisesti rakentaa positiivisia kokemuksia joista pikkuhiljaa muodostuu uudenlaiset uskomukset, positiivisemmat minua toivomaani suuntaan elämässäni tukevat ohjelmoinnit.
Tiedostatko luovasi oman todellisuutesi?
Puhutaan paljon manifestonnista ja se on mielestäni yksi kiehtovimmista asioista elämässä. Olen monta kertaa ensin ajatellut jotain hyvin pienistä asioista suuriin, kuten kukkamekkoa, kauniita kenkiä, huonekaluja, ihmissuhdetta tai ideaa ja yhtäkkiä juuri sellainen kuvitelmani kaltainen, on elävänä edessäni. Eikä kuvittelemiani tavaroita ole tarvinnut aina edes ostaa rahalla vaan olen saanut ne usein ilmaiseksi. Kerran minulle tarjottiin myös täysin toimiva auto ilmaiseksi, ensin ajateltuani, että jos saisin auton ILMAISEKSI minun kannattaisi muuttaa sillä hetkellä tarjolla olevaan asuntoon. Tuosta ajatuksesta parin tunnin päästä aijemmin tuntematon ihminen tarjoutui lahjoittamaan minulle autonsa, ilman pyyntöä tai pientä vihjettäkään minun puoleltani siihen. Mikä on todennäköisyys, että näin käy? Olisiko omilla uskomuksillamme jotain tekemistä sen kanssa millaisia asioita elämäämme sallimme?
Rajoittavien uskomusten ulkopuolella on jotain muuta. Kun emme luule tietävämme annamme mahdollisuuden todellisuudelle ilmentyä puhtaampana. ”Ei tietäminen” on sallimista. Oman kokemukseni pohjaltakin uskon, että meditaation kautta voimme laajentaa ”ei tietämisen”-tilaa elämässämme. Että meditaatiota harjoittaessamme voimme oppia olemaan tuossa tilassa helpommin, että voimme olla irti ohjelmoinneistamme vapaassa olemisessa. Meditaatio ei ole pelkän henkisen perinteen kannattajien juttu, eikä hihhuleiden harrastus vaan nykyaikaisen ihmisen henkilökohtaisen henkisen potentiaalinsa kultivoivaa toimintaa. Ihminen joka puhuu henkisestä hyvinvoinnista mutta ei meditoi ei herätä ainakaan omaa luottamustani.
Meditaatio mahdollistaa uusien hermoratojen luomisen (Vivekananda puhui tästä jo 50 vuotta ennen tiedettä) ja sitä kautta voimme aktivoida erilaisia aivoalueitamme tietoisesti ja löytää itsestämme täysin uusia ulottuvuuksia niiden vakintuneiden joskus hyvin rajoittavienkin uskomusten tilalle jotka ohjaavat arkipäiväämme ja elämäämme, kuten ”olen huono englannissa”, ”en osaa suunnistaa”, ”kuntosalilla käyminen ei ole minun juttu.”
Minullakin on näitä uskomuksia edelleen iso liuta. Tällä hetkellä elämässäni on menossa vaihe jolloin olen aloittamassa aivan uudenlaisia asioita joiden kautta laajennan elämääni. Niistä kirjoitan lähitulevassa lisää. Tämä kaikki on kiinnostavaa ja ajoittain pelottavaa mutta samalla aivan mieletön matka jonka voin ihmisenä tehdä ja todistaa itselleni samalla uusimman neurotieteen tutkimuksia todeksi. Minä olen siis oman elämäni testihenkilö uusien ulottuvuuksieni kartoittamisessa ja löytämisessä. Kuka sinä olet?
0 kommenttia