Tärkeintä on ymmärtää miksi tilanne päätyy riitaan. Toiset meistä hauavat riidellä, eli projisoida omat tunteensa toiseen mutta useimmiten kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Väärinymmärryksestä joka paisuu riidaksi. Tahaton väärinkäsitys osuu ärsytyshermoon ja tilanne luisuu suuntaan jota kumpikaan ei olisi alunperin halunnut. Ja jälleen kerran huomataan, taas me riidellään.
Mitkä ovat ne keinot joilla voi vähentää ja lopulta lopettaa riitelyn kokonaan? Listaan alle muutamia oivalluksiani jotka omakohtaisesti on auttanut pääsemään selville vesille meidän tulehtuneesta pahimmillaan päivittäiseen riitelyyn ajautuneesta tilanteesta.
1. Tunnista miksi riitelet.
Syy riitaan ei ole toisen käytöksessä. Riitelemme toisen kanssa monista syistä johtuen. Ehkä haastamme riitaa välttääksemme ottamasta vastuuta omista peloistamme. Voimme riidellä toisen kansa myös siksi että koemme olomme epävarmaksi rakkaudessa. Joskus olemme aidosti loukkaantuneita ja tahdomme ikäänkuin kostaa toiselle hänen aiheuttaman pahan olon. Usein olemme neuvottomia, mitä tulisi tehdä ja tilanne turhauttaa niin että se purkautuu riitelemällä. Myös stressi ja väsymys purkautuu usein läheisimpään kovin sanoin.
Tiedätkö itsekään mitä oikeasti haluat sanoa?
Oletko tunnistanut aidosti omia tarpeitasi riidan taustalla?
Voit oivaltaa itsesi ulos riidoista, tunnistamalla omia syitäsi riidan jatkamiseen.
Riitely ja valittaminen on aina oheistoimintaa, syy on yleensä aina jossain ihan muussa kuin puhutussa aiheessa. Kun todelliset syyt aukenevat riidatkin todennäköisesti lakkaa. Oletko siis valmis tietämään miksi riitelet?
Sanomme, että riitely on ahdistavaa, stressaavaa ja haluamme pois sen oravanpyörästä mutta emme ymmärrä mistä siinä on kyse ja siksi se jatkuu. Kun otamme vastuun, ja kohtaamme omat pelkomme ja henkilökohtaiset syymme jatkaa riitaa voimme keskustella samoista asioista tyynesti omista tunteista käsin. Valittamisen ja syyttelyn sijasta voimmekin sanoa ”Minua pelottaa.” Ja ottaa vastuun omasta tunteesta. Minua helpotti ajatus siitä että minun ei ole pakko olla ihmissuhteessa joka verottaa liikaa voimiani. Aloin ajatella omaa tilannetta ratkaisukeskeisesti. Aloin puhua erosta täysin neutraalisti, en uhkaillen tai toista syytellen. Halusin että voisimme löytää sopusoinnun vaikka joutuisimme eroamaan. Olin aidosti kiinnostunut toisen motiiveista silläkin uhalla että ne ehkä poikkeasivat täysin oomasta maailmankuvastani. Lakkasin projisoimasta illuusioita ja halujani toiseen, lakkasin yrittämästä sovittaa häntä omanlaiseeni muottiin ja aloin ottaa vastuuta enemmän omasta hyvinvoinnistani.
Riitelyn lopettamiseksi on tärkeä tutustua itseen ja sen jälkeen toiseen. Kun ymmärtää itseään paremmin on helpompi välttää riitaan joutumista tai lopettaa se heti alkumetreille. Kirjoitan aiheesta siksi että ajauduimme aiemmin riitelemään mieheni kanssa usein mutta nykyään olemme kehittyneet asiassa. Aikaisemmin riitamme saattoivat kestää päiviä, nykyään pieni sanaharkka kestää enimmillään minuutteja jonka jälkeen palataan todelliseen asiaan. Olen oppinut valtavasti itsestäni näiden riitojen tuoksinassa, kuulemani mukaan mieheni taitaa kokea samoin. Olemme tulleet siihen tulokseen ettemme enää tarvitse riitoja ja molempien on opittava paremmiksi keskustelijoiksi. .
2. Jätä oikeassa olemisen tarve ja muista että keskustelet rakkaan ihmisen kanssa jota haluat aidosti oppia ymmärtämään.
Tärkein taito parisuhteessa on mielestäni oikeanlainen nöyryys. Jos oikeanlaista, tervettä nöyryyttä ei ole vaan sen tilalla esimerkiksi oikeassa olemisen tarve tai välttelevä ja puolustava käytös omia keskeneräisyyksiä kohtaan riidat ovat varmasti yleisiä.
Kyse voi kuitenkin olla puutteista ymmärtää toista ja vääristä keskustelutavoista. Jollekin toiselle merkitsee äänensävy ja toiselle taas puhutut sanat. Toiselle se mikä tuntuu täysin naurettavalta ratkaisulta onkin toiselle kuin lottovoitto. On oikeasti tosi tärkeää oppia ymmärtämään ja hyväksymään nämä eroavaisuudet jotta sopuisa elämä olisi mahdollista.
Voimme tulla vastaan toista jos näemme että hänellä on neuvoton ja tukala olo ja on ajautumassa syyttelemään ja riitelemään usein sitä oikeasti haluamatta. Jos riidan toinen puoli rohkenee ja on niin fiksu, hän voisi kysyä: ”Mitä sinä kaipaat aidosti juuri nyt?” ”Mitä pelkäät?” Sen sijaan, että syyllistyy ja ottaa toisen tunteen itseensä, iskee vastapallona sen takaisin tai yrittää mukautua toisen vaatimuksiin kysyisikin kysymyksiä rakkaudesta käsin, aidosti kiinnostuneena. Jos omat tunteet on pinnassa niin aluksi vaikka hammasta purren ja kaiken kärsivällisyytensä likoon laittaen. Parisuhteessa on kuitenkin loppujenlopuksi kyse rakkaudesta ja jos rakkautta eli halua ymmärtää toista ei ole, suhde ei voikaan toimia. Ja kun taas ON halua ymmärtää toista, jokaisella riidalla on hopeareunuksensa, ja ne lisäävat lopulta ymmärrystä kumppanien välillä.
3. Lepää uupumus pois ja opettele huolehtimaan itsestäsi.
Meillä riitelyyn johti paitsi puutteellinen ymmärrys toisiamme kohtaan myös erittäin väsyttävä elämäntilanne jossa perheemme oli. Väsyneenä ei ole voimavaroja kehittää itseään. Ensin täytyykin hoitaa väsymys pois, alkaa huolehtia siitä että itsellä on taas voimavaroja. Vasta tämän jälkeen pystyy ja jaksaa ymmärtää riitoja ja niiden syitä.
Meillä oli tilanne jossa molemmat vain halusivat pois riitelystä mutta kumpikaan ei osannut lopettaa sitä. Siksi aloimme harkita eroa. Riidan keskellä tulee helposti mieleen eroajatuksia. Vaikka riitelisi paljon se ei tarkoita että kumppanit eivät sopisi toisilleen tai pitäisi erota. Joskus voi olla kyse vain siitä että on väsynyt, tai jopa uupunut, stressaantunut tai yksinkertaisesti siitä että on nälkä.
Jos et voi hyvin vain SINÄ ITSE voit tehdä asialle jotain, ei kukaan muu.
Voisitko seuraavan kerran kun mielesi stressistä tai uupumuksesta johtuen lähtee kääntymään kohti kumppaniasi syyttäen (tai ketä tahansa ihmistä) ja on aikeissa aloittaa ”mutta kun sinä…”, voisitko pysähtyä ja kysyä itseltäsi mitä minä tahdon aidosti? JA miten minä voisin antaa sen ITSE itselleni? Mitkä ovat sinun vastauksesi?
4. Tunnista että konfliktin jatkaminen on aina valinta.
Konfliktissa on aina kaksi osapuolta ja on valinta jatkaa sitä. Riitelystä voi myös muotoutua mukavuusvyöhyke, kaikessa epämukavuudessaan.
Tullaan laiskoiksi, syytetään vain toista. Silloin ei tarvitse ottaa itse vastuuta omasta osuudestaan, mutta kuten vanha sanonta kuuluu; riitaan tarvitaan aina kaksi. Ja tämä pitää täysin paikkansa. Yksin on vaikea riidellä.
On kuitenkin todella vaikea pysyä tyynenä riitaisan vastapuolen kanssa, se on aivan totta. Jos toisesta kumpuaa halu haastaa riitaa, pelin voi kuitenkin viheltää poikki omalta osaltaan. Voi sanoa, anteeksi mutta tuo tuntuu loukkaavalta enkä halua jatkaa keskustelua näin. Voi kertoa että haluaa jatkaa keskustelua kun toinen on rauhoittunut ja kun molemmat on vastaanottavaisempia keskustelulle. Ajan myötä jos toinen on siihen valmis hän varmasti luovuttaa riitelyn suhteen ja etsii toisen tavan lähestyä sinua.
Toisen ihmisen käytökselle emme kuitenkaan lopulta mahda mitään. Vain se miten itse olemme ja elämme on omissa käsissämme.
5. Mieti mitä voit oppia riidoista.
Itse olen sitä mieltä, että konfliktit ovat avain kasvuun, mutta avain ei ole konfliktien jatkaminen vaan niiden kautta oppiminen. Emme opi mitään toistaessamme samaa kaavaa vuodesta toiseen. Kun haluamme katsoa tilannetta siltä kannalta mitä itse voimme oppia, se on mahdollisuus joskus suuriinkin oivalluksiin, itsetuntemukseen, kasvuun ja ennen kaikkea ulos riidoista.
On hirveän turhauttavaa riidellä vaikka ei haluaisi. Sitä haluaisi vain tulla kuulluksi ja ratkaista tilanteen. Ja olennaista on juuri se, että taustalla on suuri halu tulla kuulluksi mutta kokee kuitenkin päinvastoin. Kun toistamme tarpeeksi monta kertaa tiettyä kavaa joka riitelyyn usein muodostuu voimme yrittää oppia tuosta kaavasta uusia asioita. Kannattaa vaikka kirjoittaa paperille mitä on oppinut omasta tavasta riidellä tai mitä on oppinut siitä mitä toinen sanoo. Kun on hyvä hetki voi kysyä toiselta mitä mieltä hän on riidoista ja mitä hänen mielestään niiden kautta voitte itsestänne ja toisistanne oppia.
6. Älä suostu toisen ihmisen negatiivisten tunteiden roskapöntöksi
Usein riitaa haastava voi huonosti ja todellisuudessa hän kaipaa ratkaisua. Ehkä hän aidosti kokee että ratkaisu löytyy toista latistamalla tai sitten hän ei vain osaa muuta tapaa kommunikoida. Jos aihe on niin arka tai kipeä, tulisuus kuultaa sanoista. Tämä pätee myös ystävyys- ja mihin tahansa ihmissuhteisiin. Aina kun ihmisellä on tarve mollata, latistaa, alistaa, kontrolloida tai muuten heittää lokaa toisen niskaan on kyse omasta pahasta olosta, joka halutaan siirtää toisen niskoille. On hetkellisesti helpompi olla kun omaa tunnelastia on siirtänyt toiselle. Ja jos lastille on joku vastaanottaja, huonovointisen olo todella hetkeksi helpottuukin. Tätä kutsutaan energiansiirroksi ja sitä tapahtuu useimmissa ihmissuhteissa päivittäin. Ja yleensä täysin tahattomasti.
Emme ole useimmiten tietoisia tästä toimintamallista ja siksi sitä teemme. Monikaan ei tietenkään halua pahaa toiselle, mutta ei osaa muutakaan keinoa päästä pois omista vaikeista tunteistaan. Valitus ja kontrollointi tuntuu edes jollain tasolla toimivan, joten se ohjelmoituu käytösrepertuaariin. Siitä tulee ehkä hetkeksi helpottunut olo, mutta paha olo ei lähde kantajastaan mihinkään. Valittaja ei siis useinkaan halua pahaa toiselle vaan hän kärsii itse.
Kun ihminen haluaa siirtää pahaaoloaan toiselle hän ei välttämättä itse tiedosta sitä. Toisena osapuolena sinulla on kuitenkin vastuu otatko tuon lastin mukisematta vastaan vai tuetko toista kohtaamaan oman lastinsa itse. Jos emme lähde toisen roskasangoksi se mahdollistaa toisellekin osapuolelle uudenlaisen vastuun omista tunteistaan ja omasta elämästään. Ikuinen muiden syyttely kun ei johda mihinkään ja niin kauan kuin joku suostuu huonojen energioiden likakaivoksi tämä kierre on mahdollinen.
Mistä saisi aitoa hyvinvointia tilalle ja pääsisi kuluttavan käytöksen kehästä irti?
Tiedostamista siitä mihin itse lopun ja mistä toinen alkaa. Mikä on omalla vastuullani ja mikä ei.
Otetaan hyvin yleinen esimerkki:
Nainen valittaa miehelle: ”En koskaan saa omaa aikaa.”
Se on varmasti käytännön tasolla täysin totta, mutta mikä naista estää itse ottamasta omaa aikaa?
Naisen mukaan tyypillisesti se ettei mies anna sitä hänelle…
Mikä estää miestä ottamasta omaa aikaa itselleen. Ei yleensä mikään, koska hän ei kysele siihen lupia samalla tavalla. Naisilla on menneiden sukupolvien mukanaan tuoma syyllisyyden lasti jolloin nainen jo ehkä valmiiksi kantaa syyllisyyttä omasta ajasta ja tahtoo siihen mieheltään luvan. Tämä käytösmalli saattaa olla niin alitajuinen ja niin vanha että sitä voi olla vaikea ymmärtää. Olemme kuitenkin eläneet vuosisatoja ”miesten maailmassa”, jokseenkin alistettuina että vanhat alitajuiset uskomukset vaikuttavat meihin hyvin syvällä tasolla jos emme tule tietoiseksi ja pura niitä.
Jokainen tekosyy, yleensä kaikissa asioissa, juontaa juurensa pelkoon tai epämiellyttävään tunteen välttely yritykseen. Pelkoon siitä ettei halua kohdata tiettyä asioita itsessään tai kontrolliin sitä ettei joutuisi kokemaaan hankalaa tunnetta. Esim. jos todella otan omaa aikaa ja aloitan oman harrastuksen/yritystoiminnan/muun henkilökohtaisen tärkeän asian, joudunkin kohtaamaan ja käsittelemään oman epävarmuuteni ja syyllisyyden tunteeni.
Tule tietoiseksi siitä, että konfliktin jatkaminen on valinta.
Tilanteet eivät ole useinkaan yksinkertaisia, mutta ratkaisut hyvin usein ovat. Ja pienillä päätöksillä voi tehdä suuria asioita. Niin ihmissuhteissa kuin elämässä yleensä.
0 kommenttia