Olet varmasti kuullut sanottavan: Voit rakastaa muita vasta kun rakastat itseäsikin.”
Saman asian voisi muotoilla myös näin: Voit rakastaa muita vain saman verran kuin rakastat itseäsikin. Mutta mitä itsensä rakastaminen edes tarkoittaa?

Rakkauden muotoja on monia. Joku tekee ruokaa rakkaudesta, joku ostaa tavaraa, toinen silittää ja halaa. Joillekin rakkautta on rakastavat sanat, toisille yhteiset harrastukset. Jokaisella meillä on oma rakkauden kielemme, ja jokainen ymmärtää asiat omalla tavallaan. Se että kunnioitamme toistemme rakkauden kieltä auttaa ihmissuhteitamme kukoistamaan. Ja kun kunnioitamme omaa rakkaudenkieltämme, löydämme itsellemme oikeat ihmissuhteet.

Todellista rakkautta voi oppia vain rakastamalla itseään. Muu on näennäistä.

Jos teemme vain toisille hyvää, ja unohdamme kokonaan itsemme, onko tilanteessa aitoa hyvinvointia kenellekään? Tarkoituksemme on tässä todella hyvä, mutta laiminlyömällä itseämme teemme ison harha-askeleen rakkaudessa. Näytämme mallia vain siitä mitä emme kuitenkaan läheisillemme halua.
​
Opetamme ehkä lapsillemme mallioppimisen kautta juuri päinvastaista mitä toivoisimme heidän kokevan elämässään jos oma hyvinvointi ei merkitse mitään vaan muut menevät aina sen edelle.

​Kulttuurissamme annetaan ymmärtää sen olevan jotain negativiista.
Vaatimattomuutta korostetaan ja itsekehu haisee, sanotaan.

Itsenä rakastaminen ja narsismi ei kuitenkaan ole sama asia.
Itsensä rakastaminen saa juuremme kasvamaan voimakkaiksi ja juurtumaan syvään omalle paikallemme. Tämä tarkoittaa, että tiedämme kuka olemme ja uskallamme elää oman näköistä elämää.  Itsetuntemus saa meidät kunnioittamaan omia arvojamme. Alamme kokea turvaa ja perusluottamusta maailmaan kun olemme itsemme puolella, vaikeissakin tilanteissa.

Turvallisuuden kokeminen on tärkeä tunne rakkaudessa.

Voimme olla turvassa itsemme kanssa kun tiedämme, että olemme itsemme puolella. Rakkaus itseen on kehon, mielen ja hengen hyvinvointia. Elämme itseämme kunnioittavalla tavalla, koska arvostamme terveyttämme joka tasolla.

Itsensä rakastaminen ei ole itsenä korostamista, vaan itsensä tasa-arvoistamista.
Olen yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin. En enempää enkä vähempää.

Itsensä rakastaminen ei ole pois muilta vaan päinvastoin, kun annamme itsellemme meillä on mistä antaa myös muille.

Voi olla vaikeaa rakastaa itseään jos ei ole saanut mallia siihen kotoa. Jos on kuullut kuinka omat vanhemmat haukkuvat itseään, toimivat itseään vastaan ja elävät uhriutuen, todennäköisesti toteuttaa samaa mallia itsekin. On kuitenkin mahdollista milloin tahansa alkaa arvostaa omaa parasta ystäväänsä, eli itseään.

Ei ole koskaan liian myöhäistä sanoa kannustavia sanoja, kehua peilikuvaansa, moitteiden ja kritiikin sijaan löytää hyviä asioita itsestä. Antaa tukea ja rohkaisua kun pelottaa. Arvostaa  omia tekemisiä. Hoitaa kehoa, hemmotella, sallia itselleen hyviä, nautinnollisia ja voimauttavia kokemuksia.

Kun alkaa toteuttaa elämäänsä näin, itsestään huolta pitäen, todellisuus alkaa muotoutua myös ulkopuolelta enemmän rakastavammaksi. Ei salli enää elämäänsä ihmissuhteita joissa levitetään pelkkää pahaaoloa, tekee rajat miten itseä saa kohdella, haluaa ravita kehoaan terveellisellä, puhtaalla ruoalla. Ei suostu enää tekemään itseä liikaa kuormittavaa tai arvojensa vastaista työtä. Ja siinä samalla todennäköisesti tutustuu ihmisiin jotka haluavat toteuttaa elämäänsä samoin.

Myötätunto on ensimmäinen askel tunnistaa omaa rakkaudettomuuttaan, itseä ja muita kohtaan. Ensin tulee ehkä hyväksyntä, asiat ovat nyt näin. Ehkä ne ovat todella hullusti, hävettävälläkin tolalla, mutta jos emme tunnusta todellisuutta itselle juuri sellaisena kuin se on, se ei voi koskaan muuttua. Hyväksyntä sallii tämän hetken olla juuri sellainen kuin se on, se myös lopettaa vastustuksen joka syö energiaa ja jonka ylläpitäminen on niin raskasta että muutos on senkin takia mahdoton.

Hyväksyntä vapauttaa energian tarvittavaan muutostyöhön.
”Asiat ovat juuri nyt näin, hyväksyn tilanteen ja itseni tälläisena.
Voin tehdä töitä muuttaakseni asiat paremmiksi.”
Tämä on ensimmäinen askel ja tämä on myötätuntoa.

Myötätunto on rakkauden ensimmäinen ja viimeinen porras.
Ehkä myös vaikein asia. On vaikeaa hyväksyä asiat mitkä tuntuvat pahalta, itsessä ja muissa, on vaikeaa lähteä kulkemaan kohti pelottavaa muutosta vaikka tietää, että se tekisi hyvää.

Tarvitsemme itseämme kohtaan rutkasti myötätuntoa, oppiaksemme aitoa hyvinvointia luovaa rakkautta.  Myötätunnon avulla voimme sallia kaikkein vaikeimmat ja irvokkaimmatkin tunteet. Olla niiden kanssa itsessämme läsnä. Voimme hyväksyä ikävätkin puolet itsestämme ja parantua kohdista, jotka ennen hävettivät.

Meissä kaikissa on valoa ja varjoa. Kukaan ei voi heittää ensimmäistä kiveä, vaikka moni on siihen heti lähtemässä.
Kun hyväksyt vaikeat ja kipeät tunteesi, ne kaikista epämiellyttävimmätkin, pystyt hyväksymään ja kohtaamaan nämä puolet myös muissa.

Läsnäoleva kohtaaminen on todella parantavaa. Kun löydämme ihmisen joka pystyy olemaan läsnä henkisessä kivussamme, kipu muuntuu ja  paranee. Muuttuu voimaksemme. Voimme olla tuo ihminen itsellemme.

Näytä myös lapsillesi esimerkkisi kautta, miten haluat heidän kohtelevan itseään.

Seura tekee kaltaisekseen. Ja mallioppiminen on tehokkain tapa oppia.

Ihminen viettää itsensä kanssa eniten elämässään aikaa, tämän ajan laatu tekee elämästämme isosti sen mitä se on. On siis tärkeää, että osaamme vaalia niitä asioita jotka saavat meidät  voimaan hyvin. Eikä ole itsestäänselvää, että osaamme sen jos kukaan ei koskaan opettanut.

Voimme kuitenkin oppia sen, pala palalta, päivä kerrallaan. Tärkeintä on, että aloitamme.

Otetaan vastuu. Opetetaan itse itsellemme, miten minä koen olevani rakastettu tässä maailmassa. Ja puhu sitten omaa rakkaudenkieltä itsellesi. Siinä et voi mennä vikaan.  Kun toimit näin, näytät mallia myös muille.

Meillä on iso tehtävä, elää elämä. Eletään se myötätunnosta itseen, – silloin siitä tulee elämä joka antaa aidosti rakkautta myös muille.