Otsikko on tahallaan provosoiva. En oikeasti ajattele, että on olemassa ärsyttäviä ihmisiä, on vain ärsyyntymisen tunteita. Ja mitä nuo tunteet meille voivat opettaa meistä meille itsellemme, se on todella arvokasta.

Mitä jos se ihminen jonka koet kaikkein rasittavimmaksi, ärsyttävimmäksi ja vaikeimmaksi elämässäsi onkin vain väsynyt, neuvoton, ahdistunut tai vihainen. Mitä jos tämä henkilö käytöksellään yrittää viestiä siitä, eikä osaa paremmin tuoda tarpeitaan julki? Mitä jos suhtautuisimmekin ärsyttävänä pitämäämme ihmiseen suurimpana opettajanamme? Mitä hän voisi opettaa juuri sinulle?  Voisitko opettaa kunnioittamaan hänen kauttaan enemmän omia voimavarojasi, rajojasi ja aikaasi? Vai nostaako hän ärsytyksen tunteet pintaan opettaakseen jotain muuta?

Vaatii nöyryyttä katsoa asiaa tältä kannalta, eikä se onnistu aina. Varsinkaan jos meillä itsellämme on pinna kireällä ja voimavarat vähissä, mutta  tuo näkökulma luo enemmän mielenrauhaa, ja tunnetta siitä, että elämä on omissa käsissä. Emme ole pelkästään tunteiden vietävänä vaan tunteet usein on  signaaleita todellisen hyvinvointimme suuntaan kun otamme niiden kultaakin kalliimmat vinkit tosissaan. Olen oppinut tämän omassa elämässäni. Mitä enemmän jokin ärsyttää minua jossain ihmisessä, sen enemmän tuo kohta minussa tahtoo tulla itselleni näkyväksi. Siinä on jotain missä minulla riittää harjoiteltavaa ja parantamisen varaa. Useimmiten omaa toimintaamme muuttamalla oma ärsyyntymisen tunne helpottaa.
​

​Olen ollut hyvin ärsyyntynyt esimerkiksi itsekkäistä ihmisistä. Ihmisistä jotka ajattelevat kaikessa vain omaa etuaan. Helposti voisi ajatella, että tottakai, itsekkyys ON ärsyttävä piirre, mutta asia ei ollutkaan noin mustavalkoinen kun aloin tutkailla asiaa syvemmin itsessäni.

Olen ollut huono vetämään omia rajojani. Halusin nuoruudessani pelastaa muut ja pelastaa maailman. En ajatellut omaa jaksamistani vaan ajattelin vain muita. Olen saanut paljon hyviä opetustilanteita aiheesta. Nykyään olen oppint vetämään rajat selkeämmin ja terveemmin, mutta edelleen saan pysyä tietoisena ja tarkkana asian suhteen. Se on jotain mikä ei tule minulta aivan luonnostaan. Siis terve itsekkyys. Itsekkäät ihmiset ovat näyttäneet minulle oman heikkouteni. Tajusin, että itsekkäissä ihmisissä on juuri tuo taito, osata täysin syyllisyyttä potematta vetää rajat itsensä ja muiden välillä. Joskus jopa ÄRSYTTÄVÄN itsekkäästi tuoda itseään esille ja ajaa omaa etuaan muiden yli. He osaavat huolehtia omista tarpeistaan ja se näyttää olevan heille helppoa. Oivalsin jossain kohtaa, että niin kauan kuin itsekkäät ihmiset herättävät minussa kihisevää ärsytystä minulla on omien terveiden rajojen oppimisessa työtä.
​
Meillä kaikilla on myös julkisuuden henkilöitä joista pidämme ja niitä jotka ärsyttävät. Jokin siinä naamassa aina vaan ärsyttää kun sen näkee esimerkiksi televisiossa. Olen miettinyt niitä piirteitä nyt itseni kautta, mitä opittavaa minulla on näiden julkisuudessa olevien ihmisten kautta jotka ärsyttävät minua itseäni. He ovat  peilejäni myöskin omiin heikkoihin kohtiini.

Kirjoitin aijemmin, että kateuden tunnekin voi toimia tienviittana omien unelmien äärelle.  Ärsyttävät ihmiset voivat toimia myös kompassina, mutta hiukan eri tavalla. Ärsytyksen tunne on kuin kompassin neula joka osoittaa ärsytyksen kokijaan itseensä sisälle päin. Jos jokin ärsyttää, se ei automaattisesti tarkoita, että on kateellinen, se voi olla esimerkiksi  jotain mitä ei itseltään hyväksyisi, kuten minulla aijemmin itsekeskeinen elämäntyyli. Näkökulman muutos asiaan auttoi. Toisen tuomitsemisen sijasta tutkin ärsytyksen tunteen kautta itseäni. Miksi koen itsekkyyden ärsyttävän negatiivisena asian? Itsekkyys voi olla myös voimavarani. Loppujenlopuksi tarvitsen annoksen tervettä itsekkyyttä voidakseni hyvin ja huolehtiakseni voimavaroistani. Itsekkyys siis piirteenä ei olekaan pelkästään negatiivinen asia, vaikka niin ennen  ajattelin. Oma syyllisyyden tunne nousi ollessani itsekäs ja sitä välttääkseni olin väärällä tavalla uhrautuva.

On olemassa piirteitä joita voi arvostaa ihmisissä enemmän kuin toisia piirteitä mutta minkään piirteen ei tarvitse varsinaisesti ÄRSYTTÄÄ, mennä ihon alle, saada kiukkua  nousemaan. Tiedän sen, koska minulla oli vaihe elämässä jolloin huolehdin itsestäni paremmin. Noiden vuosien aikana en  antanut negatiivisten tunteiden hallita omaa mieltäni ja elämääni. Muistan tilanteita kaupungilla kun samassa bussissa istunut nainen huusi minulle VITTUA kun pyysin häntä siirtämään laukkuaan jotta pääsisin hänen viereensä istumaan. Istuin hänen viereensä ja lähetin hänelle paljon rakkautta koko matkan. Kerran vanhempi rouva oli erittäin suivaantunut kun vahingossa, huomaamattani menin hänen edelleen Postin jonossa. Kumpikaan näistä tapahtumista ei onnistunut vaikuttamaan minuun. Näin selvästi, että heillä oli paha olla, ja he purkivat sitä minuun. En ottanut sitä itseeni. Tottakai, kummassakin tilanteessa myös normaali puhe olisi heidän puoleltaan toiminut, mutta omista syistään johtuen eivät siihen sillä hetkellä pystyneet.

Elin silloin tietoisesti niin, että keskitin energiani omiin asioihini ja käytin energiaani oman elämäni rakentamiseen, minulla ei ollut mitään syytä arvostella tai keskittyä muiden asioihin. Huolehdin säännöllisesti omasta hyvinvoinnistani ja pidin rajoistani kiinni.  Se ei silti poistanut ikäviä tilanteita elämästäni, niillä ei vain ollut minuun suurta vaikutusta. Samanlaisen hyvinvoinnin luomiseen olen nyt keskittynyt taas viimeaikoina. Ja olen selkeästi huomannut, että jos joku ihminen nostaa ärsyyntymisen tunteet pintaan, tällä ihmisellä on minulle viesti. Osaan nykyään kysyä itseltäni oikeat kysymykset ja ärsytyksen tunne haihtuu.  Mitä sellaista jätän omassa elämässäni tekemättä mitä oikeasti haluaisin tehdä? Tuhlaanko energiaani hukkaan? Annanko pelon estää toimimista? Keksinkö tekosyitä asioiden eteenpäin viemiselle omassa elämässäni?

Kun ihminen on terveellä tavalla sinut itsensä kanssa ja käyttää omaa voimaansa ja kykyjään tasapainoisesti, hänellä ei ole mitään tarvetta ärsyyntyä toisista.  Se  mikä meitä ärsyttää muissa, voikin siis olla kompassina omaan elämään. Tulemme ärsytyksen tunteiden kanssa lähemmin tutuiksi kun ärsytyskompassin-neula osoittaa niihin kohtiin joissa meillä on tekemistä, jotta voimme saavuttaa toimivamman elämän.

Ainahan on helpompi syytellä muita kuin ottaa vastuu itsestä, mutta se ei vie eteenpäin. Monesti tahtoisimme osoitella toisten ärsyttäviä piirteitä, tökkiä niitä, saada toinen muuttumaan, mutta se on sama kuin heittäisi vettä pohjattomaan kaivoon. Mikään toisissa ei väkisin tule koskaan muuttumaan ja energiasi valuu hukkaan. Jotta saisit muutoksia aikaan niin seuraavan kerran kun tekisi mieli muuttaa toista niin mieti miten voisit muuttaa itseäsi jotta osaisit suhtautua toisiin neutraalimmin. Mikä alue elämässäsi kaipaa huomiota.

Tiedän, koko tästä aiheesta lukeminenkin saattaa ärsyttää, mutta ehkäpä siinä juuri siksi onkin siis jotain mietittävää…

Jos koet usein ärsyyntymisen tunteita katso löytyisikö apua tästä viiden kohdan listasta.

1. ASETA SELKEÄMMIN OMAT RAJASI
2. VAALI OMAA AIKAASI
3. MUUTA ELÄMÄNTAPOJASI/TOIMINTATAPOJASI
4. PYYDÄ APUA MUILTA
5. TYÖSTÄ PERFEKTIONISMIASI, OPETTELE SALLIMAAN MUIDEN ERILAISET TOIMINTATAVAT

Sitä voi myös pelätä ärsyttävänsä muita. Sitä jättää helposti sanomatta jotain minkä tietää ärsyttävän toista tai yrittää pienentää itseään ettei vaan ärsyttäisi. Totuus on, että kun elämme elämää vapaasti omana itsenämme se ärsyttää lähes varmasti toisinaan jotakuta. Olemalla oma itsemme väistämättä nostamme toisista tunteita pintaan, yritä olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti koska sitä se ei ole. Mitä enemmän olet näkyvillä sen enemmän saatat myös ihmisiä ärsyttää. Jatka silti itsellesi tärkeiden asioiden tekemistä äläkä anna sen vaikuttaa liikaa. Tämäkin blogiteksti saattaa ärsyttää joitain ihmisiä  mutta en silti jätä sitä kirjoittamatta.

Henkilökohtaisesti olen oppinut eniten juuri niiltä ihmisiltä itsestäni,  jotka ovat ärsyttäneet minua. Heidän ansiostaan uskon unelmiini ja itseeni vahvemmin, olen löytänyt enemmän voimavaroja itsestäni, olen oppinut arvostamaan omia kykyjäni, löytämään terveemmän & tasapainoisemman tavan elää ja toimin rohkeammin.

Tunteet ovat usein siunaus, niin ärsyyntyminenkin, jos sen sellaisena osaamme ottaa.