Opimmeko parisuhteissa ilmenevän rakkaudenkielen jo lapsena? Muodostuukorakkaudenkieleksi se jolla itse koimme saavamme rakkautta vai se mistä koimme jäävämme vajaaksi? Mitä me opetamme rakkautena lapsillemme? Mitä on minun rakkaus lapselleni?

Olen miettinyt periytyykö tuo lapsuudessa opittu rakkauden kieli parisuhteisiin? Usein puhutaan, että jokaisella on oma rakkaus käsityksensä, toisille se on hellyyttä, toisille sanoja, toisille se on lahjoja, toisille yhteistä aikaa. Voisiko tuo rakkauskäsitys periytyä jo kotoa minkä koemme rakkautena? Vai onko rakkaudenkieli parisuhteessa enemmän sitä mitä vaille jäimme itse lapsena?

Rupesin miettimään tätä vanhempien ja lapsen rakkauden käsitettä. Mitä me opetamme lapsillemme rakkautena ja mitä rakkaus kenellekin käytännössä on… Rakkaushan tulee ymmärrettäväksi tekojen kautta. Miksi opimme kokemaan rakkauden omalla tavallamme? Ja miksi ymmärrämme rakkauden juuri tietylä tavalla? Rakkaus on voinut ottaa sellaisiakin muotoja joiden kautta  rakkaustankkimme ei koskaan täyty?

Erään nuoren naisen äiti oli hänen lapsuudessaan paljon töissä. Tyttö vietti lapsuudessaan paljon aikaa yksin kotona tai vieraiden hoitajien kanssa. Kerran äiti oli siivonnut hänen koulupöytänsä tytön ollessa koulussa. Tyttö tuli kotiin ja koki siivotussa pöydässä äitinsä rakkauden. Hän koitti olla sotkematta pöytää jotta rakkaus olisi pitkään koettavissa. Tätä muistoa tyttö vaali tunteena äitinsä rakkaudesta. Siivoamisesta tuli yhtä kuin rakkauden ilmentyminen. Hänestä tuli äitinä samanlainen, tarkka siisteydestä. Jopa neuroottisuuteen asti.

Rakkautta voi olla myös rahan antaminen mutta millainen arvo rahalle silloin tulee? Vääristyykö rahan viesti? Raha on rahaa, kylmää materiaa ja paperia. Raha on vaihdon väline jolla saamme ostettua kaikkea sitä tarpeellista jota päivittäisessä elämässämme tarvitsemme. Raha on siis myös perusturvaa. Se voi olla yksi rakkauden muoto mutta  raha ei voi koskaan korvata kokonaan aitoa todellista rakkautta johon kuuluu myös arvostus  ja hyväksyntä.

Mainos: Leikkiluola

Millaisia rakkauskäsityksiä sinä viljelet lapsillesi? Mitä he oppivat sinulta rakkautena?

Meillä on erilaisia tapoja ymmärtää mitä rakkaus on ja ilmennämme sitä monin tavoin.
Yksi rakkaudenmuoto on huolehtiminen. Hyvin usein vanhemmat opettavat lapsilleen tekojensa kautta, että rakkaus on toisesta huolehtimista. Jopa palvelemista. Rakkautta  on monille vanhemille lastensa sotkujen korjaamista, passaamista ja kuskaamista paikasta toiseen.

Itse en ole kovinkaan passaava äiti. 3-vuotias lapseni saattaa haluta esimerkiksi jääkaapista kauramaitoa niin kannustan häntä ottamaan tuolin ja maidon itse kaapista. Se on minun rakkauttani hänelle. Oppia luottamaan omiin kykyihinsä. Uskomaan omiin kykyihinsä. En välttämättä passaa kuten äitien on totuttu tekemään mutta riemuitsen onnistumisten ja tuen epäonnistumisten hetkellä, koska kaikki vaiheet kuuluvat oppimiseen.

Jos meillä käy vahinko en rankaise tai moiti siitä, mutta siivoamme jäljet yhdessä. Esimerkiksi kerran kukkaruukku putosi pöydältä leikkien lomassa vaikka olin aiemmin siitä jo varoitellut. Lapseni juoksi jalkoihini itkien ja huusi: ”Anteekki äiti!”
Otin hänet syliin ja lohdutin, ei se mitään, vahinkoja sattuu. Meille oli juuri tulossa vieraita ja hän itki kovasti ettei halua vieraiden tulevan. Ihmettelin hetken miten he liittyvät asiaan mutta sitten tajusin, että lastani hävettää, koska olin aiemmin kieltänyt häntä kiipeilemästä kukkaruukun lähellä. Kysyin hävettääkö sinua ja hän nyökkäsi. Sanoin, että eivät he tiedä tästä mitään kun siivotaan yhdessä. Hän imuroi ensin ne mitkä taidoillaan kykeni ja minä imuroin loput. Haluan näyttää jo pienestä pitäen, että ongelmista selviää yhdessä.

Ajattelen itse sen niin, että jos vahingoista syyllistetään ne lamauttavat lapsen. Toisaalta taas jos omia jälkiä ei velvoiteta korjaamaan lapsi voi oppia ettei omalla tekemisellä ole merkitystä vaan aina joku muu ottaa niistä vastuun.

Lapsilla on mieletön tunneskaala sisällään ja kun se saaa näkyä se on mielestäni paras rakkauden osoitus. Kun vanhemilleen ei tarvitse esittää olevansa vähempää tai enempää vaan tulee hyväksytyksi sellaisenaan, se tekee lapsesta myös vapaan aikuisena. Hyväksyntää ei tarvitse ansaita tai erikseen hakea. Se on istutettu sisimpään.

Minulle rakkautta on tukea lapseni tunteissa ja hyväksyä hänet silloin kun hänellä nousee ne kaikkien epämieluisimmat tunteet. Ehkä se on sellaista rakkautta jota itsekin kaipaan maailmasta eniten. Omasta tarpeestani tiedän sen olevan tärkeintä. Tahdon näyttää hänelle rakkauteni katsomalla häntä silmiin ja olemalla läsnä. Varsinkin hänen omissa häpeän ja kiukun hetkissään. Sitä itsekin eniten muilta kaipaan. Tulla nähdyksi ja hyväksytyksi kun olen ns vaikea.

Olen ollut usein vihainen siitä, että tuntuu ettei minua hyväksytä kaikkine tunteineni. Uskon, että hyvin monella on vajetta tästä. On oppinut, että jotain minusta pitäisi poistaa tai olla erilailla jotta voisin olla hyväksytty. Vihaisuus on suoja pelolle ja vihan voi laskea kun saa ympäristöstään viestin, että on hyväksytty kaikkineen. Silloin itseään ei tarvitse enää suojata. Haluan antaa lapselleni tämän vapautuksen. Suon hänelle rakkauden niinäkin hetkinä kun hän ei itse usko olevansa sen arvoinen.

Se että olen tunnistanut omat tarpeeni auttaa näkemään hänet. Annan hänelle rakkauteni uskomalla hänen kykyihinsä. Rakkauteni on sitä, että uskon hänen oppivan ja pystyvän. On ilo nähdä miten hänen itseluottamuksensa kasvaa kun hän oppii uusia kykyjä: kaatamaan maitoa lasiin, avaamaan itse leipäpussin, voitelemaan leivän. Nyt annoin hänen maalata kanssani huoneistoa. maalasimme seiniä j alistoja yhdessä. Ja hän tekikin aivan mahtavaa jälkeä noin pienksi! Annan hänen kokeilla kun hän itse kokee olevansa valmis oppimaan. Lapset oppivat kun heidän oma kiinnostuksena herää ja he saavat siihen tilaisuuden.

Rakkauteni itseäni kohtaan on myös rakkauttani lapselle. Keskeneräisyyteni ja epätäydellisyyteni hyväksyminen auttaa lastanikin kasvamaan tietoiseksi omasta vaillinaisuudesta. Hänenkään ei tarvitse olla täydellinen ollakseen rakastettu. Kenestäkään ei tule täydellistä niin, ettemme tekisi joskus virheitä tai mokaisi. Minusta paras rakkauden osoitus lapselleni on sellainen joka auttaa uskomaan, että olemme hyväksyttyjä ja rakastettuja hyvinä ja huonoina hetkinämme.

Kun olen oppinut hyväksymään ja rakastamaan itseäni kaikista puutteistani ja virheistäni huolimatta olen oppinut mitä rakkaus minulle puhtaimmillaan on. Tämän rakkauden kielen haluan välittää tietoisesti lapselleni.

Lue myös artikkelini:
Lapsena saadut mallit tunteiden käsittelemiseen kantautuu aikuisuuteen asti
Satuhieronta auttaa lasta rauhoittumaan
Liian kiltti patoaa piilovihaa
Herkkä tunnistaa toisten tarpeet, mutta entä omansa?
Kuka turvaa sisäistä lasta?