Mustasukkaisuudesta puhutaan yleensä hyvin epätoivottuna ilmiönä. Sillä on samankaltainen tabu maine kuin lähisuhdeväkivallalla. Vaikeista tunteista ja kokemuksista pitäisi kuitenkin voida vapaasti puhua, jotta niiden otteesta voisi päästä irti ja eheytyä. Mustasukkaisuuden tunteella peitettyjä tunnehaavoja olisi hyvä oppia tunnistamaan jotta niitä voisi eheyttää. Olisi tärkeää ymmärtää mistä mustasukkaisuus syntyy, mistä se juontaa juurensa. Millaisia haavoittuvia kohtia meissä painellaan kun tunnemme mustasukkaisuutta ja miksi jotkut kokevat voimakkaampaa mustasukkaisuutta kuin toiset? Näistä ei mielestäni puhuta juuri ollenkaan. Mustasukkaisuutta ei yleisestikään pidetä sellaisena ilmiönä jota pyrittäisiin paljoakaan ymmärtämään.

Monilla on mielipide mustasukkaisuudesta. Joidenkin mielestä se on lievästi esiintyessään terve osa parisuhdetta. Toisten mielestä se ei kuulu ollenkaan rakkauteen. Ja sitten on jaoteltuna erilaisten ihmisten erilaisilla kriteereillä tervettä ja sairasta mustasukkaisuutta. Näin vahvaa tunnetta ei kuitenkaan järjen tai tahdonvoiman kanssa suitsita. Tunnehaavojen äärelle pitää kulkea niiden arkuudesta huolimatta jos haluaa helpottaa omaa elämäänsä tämän tunteen kanssa.

Mustasukkaisuus saattaa äärimmillään olla todella hallitsevaa, kontrolloivaa, manipuloivaa ja rikkovaa toista osapuolta kohtaan. Rakkauteen ei kuulu toisen ihmisen hallitseminen mutta mustasukkaisissa suhteissa siitä tulee helposti jopa normaalia. Tälläisessä suhteessa elävä ihminen tottuu nopeastikin epäterveeseen parisuhteeseen josta voi olla vaikea enää erottaa tervettä sairaasta. Menettämisen pelon vuoksi ihminen alkaa suostua toisen epäterveisin vaatimuksiin. Jopa rajoittamaan omaa elämää ja ystävyyssuhteita.

Usein puhutaan pahasti mustasukkaisen ihmisen partnerista miten hän tarvitsee apua päästäkseen pois suhteesta ja eheytyä kokemuksensa jälkeen. Mutta mielestäni olisi tärkeä ymmärtää myös mustasukkaisen osapuolen kokemusta, koska se on todennäköisesti hyvin kipeä. Koko tunne vie niin arkojen kohtien äärelle itsessä, että siihen tarvittaisiin paljon tukea ja ymmärrtystä jos ihminen on itse valmis kohtaamaan nämä kipukohtansa.

Ihminen ei voi parantua jos ei itse sitä halua mutta mustasukkaisuutta herättävät rikkinäiset osat on mahdollista eheyttää tarkastelemalla niitä rehellisesti jos niin haluaa.

Mustasukkaisuudessa on kyse menettämisen pelosta. Se voi johtaa sellaiseen ajatusmalliin, että toinen halutaan omistaa, pitää kontrollissa. Jos parisuhde perustuu pelkoon niin se ei ole rakkautta. Tosiasiassa toisen hallinnalla koitetaan hallita omia pelkoja. Tälläinen strategia pitää vain kärsimyksen loopissa. Kun haluaa pysäyttää loopin voi alkaa tarkastella millaisia pelkoja menettämisen pelon taustalla on ja mistä ne ovat syntyneet.

Jos menneisyydessä on huonoja kokemuksia mustasukkaisuus voi tulla muistuttamaan terveistä rajoista. Luottamuksen syntyä ei voi kuitenkaan nopeuttaa. Mutta sille kannattaa antaa aikaa uuden ihmisen kanssa. Rakkaudessa on aina riskinsä mutta kun uskaltaa alkaa luottaa omaan ssäiseen vaistoonsa, tunnistaa myös milloin tunne tulee todellisista tapahtumista ja milloin se tulee menneisyydessä syntyneistä tunnehaavoista tai peloista käsin.

Mustasukkaisuudessa on kyse myös erityisyyden tunteesta. Tunteesta, että on jollekin se elämän ykkösihminen ja prioriteetti. Pistämme kuitenkin liikaa toisen vastuulle jos laskemme tunnehaavamme omasta erityisyyden vajeesta toisen harteille.

Erityisyyden tunne on voinut jäädä vajaaksi jos ei ole saanut omilta vanhemmiltaan lapsena kokemusta siitä, että on rakastettu, arvostettu ja tullut nähdyksi sellaisena kuin on. Tätä vajetta koitetaan sitten paikata alitajuisesti parisuhteessa. Mutta se on mahdottomuus, koska emme koskaan voi eheyttää lapsiosiamme aikuisessa suhteessa tarkastelematta niitä rehellisesti lapsiosina. On otettava vastuu niiden eheyttämisestä itse. Jos peilaamme ne toisen kannateltavaksi pyrkimällä kontrolloimaan ulkoisia olosuhteita pidämme itsemme vain kärsimyksen kehässä. Emme koskaan voi parantua kivuistamme tuolla tavalla.

On myönnettävä ja nähtävä itsessään nämä vaille jääneet ja pelokkaat lapsiosat jotta niiden äärelle voi päästä terveellä ja rakastavalla tavalla. Huomioimaan niitä tarpeita tässä hetkessä joista on joskus jäänyt vajaaksi.

Erityisyyden kokemus on inhimillinen tarpeemme. Mutta yhteisissä rajoissa sovitusti pysyvä toisen huomioiminen ei todellisuudessa ole uhka omalla ainutlaatuisuudellemme.

Kun heijastamme omat epävarmuudet ulkopuolellemme sen sijaan, että käsittelisimme ja kohtaisimme ne itse sisimmässämme löydämme jatkuvasti uusia kohteita jotka herättävät nämä sisäiset tunteemme.

Mustasukkaisuus on tunne siinä missä muutkin. Kun katsomme sitä neutraalina viestinä omista tunnetarpeistamme ja vajeistamme voimme ottaa sen valoaspektin käyttöön tietoisesti. Msutasukkaisuus on puhtaimmillaan vahva sisäinen ääni omista rajoistamme. Sen avulla voimme tunnistaa milloin meitä kohdellaan epäkunnioittavasti ja mikä on rakastavaa ja kunnioittavaa käytöstä. Kaikessa on varjo ja valo.

” – Tavoite on kuulla mustasukkaisen todellisia tunteita ja muuttaa siten kumppanin suhtautumista katkerasta välittäväksi. Se luo pohjan uudelle, turvalliselle tunnesiteelle. Kielteisen vuorovaikutuksen tilalle syntyy itseään vahvistava myönteinen malli, jossa ihminen ehkä ensi kertaa elämässään näkee itsensä rakastamisen arvoisena ja mustasukkaisuus kuolee pois tarpeettomana.”
– Psykologi Keijo Markova
Lähde: Mustasukkaisuus vie voimat –HyväTerveys

Se miten rehellisiä olemme itsellemme tunteistamme kertoo mistä tunne saa voimansa. Saako se peittelystä, alitajunnasta eli varjosta voimansa. Vai otammeko tietoisesti vastuun tunteistamme tuomalla ne valoon jotta voimme niitä eheyttää ja vapauttaa. Niin toimimalla saamme voiman tietoiseen käyttöön varjosta.

Varjon puolelta operoidessaan tunne voi ottaa tuhoavia ja epärakentavia muotoja. Piilotajunnassa, varjossa tunteet haluavat olla huomaamattomia, peittää itsensä. Varjo syöttää mielelle peitetarinaa, että on häpeällistä näyttää heikkouksiaan. Mutta haavoittuvat kohtamme eivät katoa niitä peittelemällä. Päinvastoin vastustus lisää niiden voimaa. Joskus peittelemisen vuoksi tunteet ryöpäsähtelevät hallitsemattomasti ja tuhoavat mielenrauhaa pyörimällä jatkuvasti mielessä. Valoa voimme osoittaa varjoon rehellisyyden kautta. Olemalla läpinäkyviä itsellemme ja toiselle.

Kun varjo saa valoa siitä tulee tietoinen ja sen kautta tunteeseen saa uuden näkökulman. Millaista tunnevoimaa varjoihimme on kätkeytynyt. Millaista energiaa ja voimaa vapautuukaan kun voimaa ei mene tunteiden strategiseen peittelemiseen. Saamme kaiken tuon voiman tietoisesti itsemyötätunnon ja rakkauden palvelukseen.

Paitsi lapsuuden kokemuksilla myös aiemmilla parisuhdekokemuksilla on suuri rooli siinä millaisia meistä on tullut suhteessa toisiin. Ja miten koemme itsemme suhteessa toisiin. Parisuhde herättää kaikki haavoittuvimmat kohtamme. Siksi se on erittäin otollinen tilanne tarkastella itseä rehellisesti mutta se vaatii turvaa siihen, että haavoittuvat osamme ovat turvassa kun näytämme niitä. Terapeutti voi olla tosi tärkeä tuki asioiden käsittelyssä. Kun uskaltaa lähteä katsomaan millaisia tunnemuistoja erilaisten käytösmallien ja tunnetarpeiden taustalla on voi helpottaa omaa elämäänsä suuresti. Sitä kautta voi myös oppia sallimaan suurempaa rakkautta ja vapautta omaan ja muiden elämään. Aito rakkaus syntyy rehellisyydestä ja hyväksynnästä. Sitä sisimmässämme eniten janoamme mutta usein tie siihen käy haavojemme ja kipujemme kautta. Mustasukkaisuuden varjon eheyttämällä voimme alkaa tuntea pelon sijasta aitoa rakkautta.

Lue myös artikkelini:
Riittämättömyydestä armollisuuuteen
Syyllisyydestä vapauteen
Teetko asioita pelosta?
Kuinka parannetaan rakkaudettomuus itsessä?
Arvostelluksi tulemisen pelko
Anna maailman rikkoa sydämesi niin uskallat todella rakastaa
Parisuhde peilinä turvattomuuden kokemuksiin
Sisäisen lapsen vaiheet ihmissuhteessa