Lapselle on pidettävä rajat. Se on selvä. Rajat luovat turvallisuutta ja parhaimmillaan ne tukevat sisäisen turvallisuuden tunteen kehittymistä koko elämän pohjaksi. Moni vanhempi haluaa oppia  myönteisiä kasvatuskeinoja  tinkimättä kuitenkaan säännöistä. Se voi olla vaikea yhtälö jos oman lapsuuden aikaiset kokemukset  puskevat pintaan tahtomattaankin. Silloin tulee tarkoittamatta toteuttaneeksi juuri sitä mallia mitä  ”ei missään nimessä halunnut.” Arki tarjoaa meille kuitenkin loputtamat mahdollisuudet oppia toimimaan toisella tavalla. Sitä täytyy vain haluta ja harjoitella. Ja onneksi siihen on myös apuja saatavilla.

Itse vanhempana tahdon tukea lastani voimautumaan omana itsenään, säilyttämään oman henkensä ja tahtonsa. Kuitenkin niin, että sopu säilyy talossamme ja voimme elää yhdessä toisiamme kunnioittaen. Koen että myönteiset kasvatuskeinot ovat tässä pääroolissa. Niistä voi halutessaan oppia lähestulkoon joka päivä jotain, kuuntelemalla lastaan ja oppimalla itsestään uusia asioita.
Olen huomannut oman lapseni kanssa, että vastavirtaan menemällä saamme yleensä aikaan vain draamaa ja turhaan voimia vieviä tilanteita. Lapsellakin on oma tahto, mutta suppeampi ymmärrys syy-seuraus suhteista kuin aikuisilla.

En lähde taistelemaan lapseni tahtoa vastaan enkä halua tyrannisoida sitä. En määrää häntä vaientamaan tunteitaan vaan tahdon suoda niille tilan. Ymmärrän, että se ei aina ole helppoa mutta lopulta pyrkimys tähän syventää suhdetta ja ymmärrystä omaan lapseen enemmän kuin lapsen ehdoton torppaaminen ja määräily.

Emme varmasti halua enää lisää tahdottomia auktoriteettiuskovaisia ihmisiä tähän maailmaan. Näemmehän ympärillämme jo mitä sellainen tekee? Masennus ja burn out ovat seurausta siitä, että emme kuuntele itseämme vaan ”teemme kuten kuuluu.” Se  tarkoittaa usein itseään vastaan toimimista. Painamme omat tunteet piiloon. Sen seurauksena kärsimme itse.

Jos meitä ei ole lapsena kuultu ja kuunneltu, tuo tulee automaatiolla. Meistä jokainen on tullut tänne olemaan oma itsemme. Se on myös lapsemme etuoikeus. Moni meistä aikuisista on sopeutunut kuitenkin liiaksikin yhteiskunnan vaatimuksiin. Monia meistä kasvatettiin pysymään ruodussa  ”naapurin ja auktoriteettien pelon” avulla. Sen takia opimme  olemaan jotain muuta kuin olemme. Todellinen itsemme ei saanut tilaa ja lupaa olla.
Voimme kuitenkin oppia kasvattamaan lapsestamme itseään kunnioittavia yksilöitä niin, että he kunnioittavat myös muita. Sitä maailma tarvitsee. Uskon, että lapsi kunnioittaa muita kun hänkin on kokenut tulevansa kunnioitetuksi. Vaikka se leluauton kinuaminen on aikuisen mielestä joskus ylimääräistä niin joskus voimme yllättyä kun menemme lapsen tasolle juttelemaan asiasta ja koitamme saada yhteyden lapseen sen sijaan, että pelkästään torppaamme itsevaltaisesti koko idean ensimmäisestä sanasta.

Leluautot jäävät toissijaiseksi kun vanhempi on läsnä. Oman kokemukseni mukaan uhma katoaa kun lapsi kokee tulevansa aidosti kulluksi.

Toki lasten temperamenteissa on eroa mutta oman kokemukseni mukaan jo aivan pieni vauva kuuntelee ja ymmärtää puhetta. Lapseni kohdalla olen monet kerrat suorastaan hämmentynyt siitä miten paljon hän ymmärtää asioita. Näitä asioita ei mielestäni korosteta tarpeeksi. Lapselle on hyvä puhua ja selittää asiat jotta voisimme olla enemmän samalla planeetalla ja kohdata.

Vai kuinka moni aikuinen sanoisi käsi sydämellä olevansa täysin tyynen rauhallinen jos häntä itseään pompoteltaisiin  paikasta toiseen mitään kyselemättä. Lapsi joutuu pahimmillaan kokemaan tälläistä määrämistä aamusta iltaan niin, ettei tule välttmättä ollenkaan kuulluksi. Ihminen koittaa sopeutua tilanteisiin kukin parhaansa mukaan, toiset alistumalla ja toiset aggresiolla. Temperamentista riippuen reaktio on eri, mutta lopputulos sama. Lapsi ei opi kunnioittamaan omia tarpeitaan, kun muut ovat aina oikeassa.

Kun tunteille on tila ja lupa ne saavat tulla ja mennä.

Varsinkin taaperoiden ja niin sanottujen uhmaikäisten lasten kanssa tulee usein tilanteita kun vanhempi tuntuu olevan puun ja kuoren välissä. Lapsi tuntuu aiheuttavan draamaa joskus siellä missä aikuisen mielestä se on täysin turhaa. Elämme erilaisissa todellisuuksissa ja sitä olisi hyvä oppia ymmärtmään. Itse en pidä ollenkaan sanasta uhma, koska lapsi ei halua haastaa riitaa. Hän haluaa oppia ymmärtämään omaa tapaansa olla ja ja elää. Hän haluaa löytää sen. Lapsi haluaa ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi. Aikuinen voi joko  tukea sitä tai mitätöidä sen.

Myönteinen ei on lyhentänyt monta draamaa ja välttänyt muutamat itkut ainakin meillä. Myönteinen ei vetää rajan mutta ei tyrmää lasta vaan antaa mahdollisuudeen yhteyden säilyä vanhemman ja lapsen välillä kiellosta huolimatta. Esimerkiksi tilanteessa jossa lapseni haluaa ”JÄÄTELÖÄ NYT! EIKUN NYT!”  kerron lapselleni, että hän tulee saamaan jäätelöä esimerkiksi huomenna. JOS se on totta. Tärkeintä tälläisissä lupauksissa on ehdottomasti myös pitää ne. Silloin luottamus säilyy aidosti ja aikuisen sanalla on merkitystä.

Joskus lapseni huutaa tarvettaan moneen kertaan ja silloin sanotan tilannetta en siksi, että lapsi ei ymmärtäisi omaa tunnettaan vaan siksi, että lapseni ymmärtäisi, että on tullut kuulluksi. ”Minä näen, että olet vihainen.” ”Kuulin, että haluat.”

Minulle tärkeintä on osoittaa, että kuulen lastani vaikka emme olisikaan samaa mieltä asiasta. Aina emme  voi toteuttaa lapsemme toivetta. Voimme kuitenkin tukea lasta siitä heränneen pettymyksen tunteen kanssa.

Esimerkiksi keskustelemalla miksi tuota asiaa ei voi saada. Lapsi varmasti pettyy, kukapa ei kun oma toive torpataan. Monet aikuisetkin vetävät herneet nenään kun eivät saa tahtomaansa. Se ei ole edes iästä kiinni. Olennaisempaa kuin oman tahtonsa läpi saaminen on se että yhteys vanhemman ja lapsen välillä säilyisi. Se luo turvaa tilanteessa jossa vahvat tunteet ovat pinnalla.

Kaikilla meillä on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, ihan vauvasta vaariin. Jos tuo tarve ei toteudu joudumme etsimään erilaisia keinoja pärjätäksemme asian kanssa.

Jokainen vanhempi varmasti sortuu joskus uhkailuun, kiristykseen tai muihin epärakentaviin keinoihin lasten kanssa. Aina on päiviä jolloin olemme väsyneitä tai jokin muu vie voimia. Silloin tekee mieli mennä sieltä mistä aita on matalin. Pääasiassa olisi kuitenkin hyvä jos pyrittäisiin luomaan yhteisymmärrystä muilla keinoin.

Omat lapsuuden haavat ja vanhempiemme kenties epärakentavat kasvatusmallit ovat kuitenkin syvässä. Uusia tapoja pitää silloin tietoisesti opetella. Pitää tulla tietoiseksi miksi käyttäydyn kuten käyttyäydyn ja ensi sijassa haluta muuttaa omaa käytöstään. Muutos tapahtu hyväksymisen kautta. Jos kiellämme tietyt asiat itsestämme emme pääse myöskään työstämään niitä.

Luulenpa, että useimmiten on niin, että lapsemme kasvattavat meitä vaikka usein luulemme päinvastoin. Lastemme kautta ja siitä miten käyttäydymme lastemme seurassa, voimme oppia myös paljon itsestämme. Kun sallimme tulla lapsemme opetettavaksi ja nöyrrymme joskus oman tietämättömyytemme edessä saatamme hämmästyä miten viisaita nuo pienet ihmiset ovatkaan ja miten sokeiksi olemme itse kasvaneet omalle käyttäytymiselle. Lasten kautta voimme oppia suurempaa rakkautta ja itseymmärrystä. Itsestämme oppimalla opimme tukemaan myös lasta oikein.

Ei kannata olla liian ankara. Opituista tavoista on joskus erittäin vaikea oppia pois mutta tärkeintä on, että on matkalla kohti parempaa. Ja onneksi tähän on apuja kuten alussa lupasin.

*Kaupallinen blogiyhteistyö

Myönteisiä keinoja kasvatukseen on lasten tunnetaito-ohjaaja Heli Mäkelän luoma verkkokurssi. Kurssin avulla opit tiedostamaan mistä omat tapasi kumpuavat ja miten niitä voisi lähteä muuttamaan. Tämä kurssi on niille vanhemmille jotka haluavat oppia myös itselle enemmän hyvinvointia tuovia tapoja elää yhdessä perheenä lastensa kanssa.

Heli Mäkelä tekee tärkeää työtä lasten ja vanhempien tunnetaitojen parissa. Myönteisiä keinoja kasvatukseen  – verkkokurssi on luotu vanhempien tueksi arjen joka päiväisiin tilanteisiin. Kun haluamme oppia myönteisiä kasvatuskeinoja tämä kurssi on lempeä keino siihen.

Myönteisiä keinoja kasvatukseen  – verkkokurssilla saat neljän viikon ajan materiaalia lapsen haastavien tunteiden kohtaamisen avuksi. Kurssilla opit asioita myös mm. siitä kuinka omasta automaattireaktiosta voi siirtyä tietoiseen toimintaan, vanhemman oman hyvinvoinnin merkityksestä suhteessa lapseensa, hyväksymistaidoista, mindfulnesista ja  miten voit olla kannustavampi vanhempi.

Opit myös ymmärtämään paremmin millaiset kenties omasta lapsuudesta asti kantautuvat  mielen tarinat ja uskomukset ohjaavat vanhemmuuttasi. Kurssin avulla saadun tietoisuuden avulla pystyt myös paremmin muuttamaan näitä toimintatapoja myönteisempään suuntaan.

Vanhemmuus luo pohjan arjellemme ja vanhemmuutesi luo pohjan koko lapsesi elämälle. Sen tärkeämpää taitoa ei voi kehittää.

Kurssin hinta on 49 euroa ja se alkaa maanantaina 10.9.2018 mutta voit ilmoittautua kurssille mukaan 13.9.2018 asti.

ILMOITTAUDU MUKAAN TÄSTÄ.

Lue myös artikkelini:
Lasten puhtaat tunteet
Uuden ajan yrittäjät osa4 – Lapset ja tunnetaidot Heli Mäkelän elämäntyönä
Lapsena saadut mallit tunteiden käsittelemiseen kantautuu aikuisuuteen asti
Lapsuuden koskemattomuus luo pohjan itsekunnioitukselle ja terveille rajoille
myös aikuisena
Miten puhun lapselleni