Naiset vähättelevät usein itseään. Sisimmässä asusteleva arvottomuuden tunne on monelle hyvin todellinen ja se muovaa elämää sen mukaisesti. Moni nainen on alisuoriutuja ja vähättelee omaa osaamistaan vaikka olisi hyvin lahjakas jollain alalla. Monet naiset kokevat  ”huijarisyndroomaa”, eli kuvittelevat pystyneensä huijaamaan olevansa hyviä jos vaikka saakin kehuja, mutta todellisuudessa sisimmässään ”itse tietää paremmin” eli sen kuinka muka kelvoton ja keskinkertainen oikeasti onkaan. Häpeä valtaa kun ihmettelee miten muut ”ostivat” ja ihastuivat ”minun huonooni.”

​Tuo tunne tulee arvottomuuden tunteesta. ​Arvottomuuden tunne ei liity välttämättä edes tämän hetkiseen todellisuuteen.  Se on tunne joka kumpuaa syvältä. Huijarisyndroomasta voi parantua aidosti näkemään omat kykynsä, mutta se vaatii uskomusten työstämistä ja uudelleenohjelmointia.

Miksi naiset eivät yleisesti arvosta taitojaan tai osaa hinnoitella työtään oikein? Miksi erityisesti naisille on vaikeaa pyytää oikea korvaus työstä? Kun laajemmalti asiaa miettii niin se on itseasiassa erittäin ymmärrettävää ja loogista, mutta se ei liity mitenkään naisiin vaan naisiin kohdistuvaan historiaan.

On helppo ymmärtää naisten tunteet sen valossa, että naisia on poljettu niin kauan. Naisten alistaminen ja aliarviointi on ollut systemaattista ja jatkunut vuosisatojen ajan. Se on ollut hyvin kauan vallitseva normi. Kysymys ei ole oikeastaan henkilökohtaisesta asiasta vaan kollektiivisesta suuresta taakasta.  Tuo kaikki on meidän kaikkien naisten yhteisessä muistissa, ja jokainen joka samaistuu arvottomuuden tunteeseen kantaa taakkaa siihen historiasta.

Vasta 111 vuotta sitten Suomi Euroopan ensimmäisenä maana antoi äänioikeuden naisille. Mummoni syntyi 1917, vain 11 vuotta myöhemmin. Hänen äitinsä siis eli vielä maailmassa jossa naisia ei pidetty tarpeeksi älykkäinä ja soveliaina äänestämään. Minusta siis vain 3 sukupolvea taaksepäin  tuo kaikki oli vallitsevaa   todellisuutta. Ja koska kaikki se on niin lähellä, ne kaiut ulottuvat vielä minunkin elämääni, jollain tiedostomattomalla tasolla jota olen omassa elämässäni nyt tietoisesti purkanut ja kohdannut.

Äänioikeus ja naispappeus ovat esimerkkejä läpimurroista historian valossa, siihen kaavaan jossa on totuttu tekemään asiat ja naisten arvostamiseen. Naisia ei ole arvostettu ja tämä on jokaisen meidän yksilönkin solumuistissa. Traumat periytyy.

Naisiin kohdistuvaa traumaattista toimintaa on ollut yhtäjaksoisesti putkeen hyvin kauan, kaikissa kulttuureissa kautta historian. Meillä ei ole niin paljoa samaistuttavaa historiaa jossa koemme olevamme vahvoja, kyvykkäitä, arvostettuja ja lahjakkaita kuin miehillä. Jos emme ole saaneet kotoa hyvin vahvaa rohkeaa naisenmallia, luultavasti joudumme tekemään tässä osassa itseämme ison työn purkaaksemme rajoittavat kollektiiviset uskomuksemme jos haluamme niistä eroon.

Edelleen julkisessa keskustelussa suurelta osin murretaan tytöttelyjen ja naisten ulkonäköön kohdistuvaa taakkaa sen sijaan, että keskityttäisiin naisten todelliseen osaamiseen ja  taitoihin. Vanhojen tapojen muuttaminen ja murtaminen on hidasta ja moni ei sitä edes tunnista tarpeelliseksi, siksi edelläkävijät eivät saa useinkaan ymmärrystä toimilleen kuten ansaitsisivat vaan edelleen oikeutetaan rohkean pioneerityön sijasta ”se miten on totuttu toimimaan.” Muutos pelottaa aina vaikka se olisi hyvää ja siihen tarvitaan rohkeutta. Kaikilla ei tätä rohkeutta ole, joten kollektiivisella on suuri valta jos sen sallimme.

Kysymys ei ole siis henkilökohtaisesta asiasta, ei ole kyse siitä, että sinussa naisena olisi jotain kelvottomampaa, huonompaa tai keskiverrompaa kuin yleisesti. Arvottomuus on vain syvältä sisimmästä kumpuava tunnemuisto jonka voit purkaa.

​Tunteet luovat todellisuutemme niin kauan kuin alitajuisesti käyttäydymme niiden mukaan. Käyttäydymme itseasiassa tunteidemme ohjaamana useimmiten niin, että pyrimme välttämään omalla toiminnalla näitä epämieluisia tunteita nousemaan  ylös. Teemme monesti kaikkemme harhauttaaksemme vaikeiden tunteiden esiin marssin. Toimimme siis usein tukahduttaaksemme itseämme.

Tunteissa ei ole mitään pelättävää mutta olemme oppineet häpeämään niitä. Tunne, noustessaan esiin, sisältää viestin. Jos voisimme kerätä rohkeutemme ja pysähtyä epämiellyttävän tunteen viestin äärelle se voisi  johdattaa meidät johonkin täysin toisenlaiseen todellisuuteen parhaimmillaan. Irti tunnekaavasta.

Mitä isompi kollektiivinen taakka jonkin tunteen takana on kuten häpeä, sen isompi vastutus ja tunne siitä nousee myös yksilössä. Naisiin kohdistuvassa arvottomuudessa on hirveä paine. Juuri tuon vahvan  paineen tunnet ja koet myös itsessäsi ja samaistut siihen.

Vanhojen tunnemuistojen purkamisessa tärkeintä ja olennaista on ennen kaikkea tiedostaminen. Jos et tiedä miksi toimit kuten toimit et voi sitä muuttaakaan. Kun tulet tietoiseksi, että esimerkiksi koet vaikeuksia oman työsi hinnoittelussa tai mielipiteesi ilmaisemisessa, voit lähteä tutkimaan asiaa syvemmältä. Miksi koen itseni arvottomaksi? Mikä siinä on totta ja mikä ei? Olet silloin saanut tunnevyyhdin langanpäästä kiinni ja voit alkaa keriä sitä auki… Kysymällä oikeita kysymyksiä pääset vastausten äärelle.

Tunne itsessään ei kerro mitään sinusta, mutta sen mukaan toimiminen rakentaa sinun elämääsi ja esimerkkisi kautta myös muiden elämää. Siksipä yksi suurimmista asioista jonka naisten oikeuksien eteen voimme oikeastaan tässä ajassa tehdä  onkin  oman arvottomuuden tunteen kohtaaminen ja muuttaminen. Puramme sukupolvien aikana kerääntynyttä ketjua jossa meillä yksilönä on suuri valta katkaista se. Oma henkinen työsi palvelee paitsi itseäsi ja ympäristöäsi myös tulevien sukupolvien tietä. Ole arvottomuuden ketjun ”heikoin lenkki” jotta se voi katketa. Tutki siis arvottomuuden tunteesi pohjamutia myöten ja voit vapautua niistä.

​Muista ettet ole sama kuin naisena saamasi arvottomuuden perintö vaan sinulla on valta muuttaa se! Sitä kautta tapahtuu aito voimaantuminen. Kun saamme lisää naisia malliksi uuden sukupolven tueksi, vain taivas on rajana. Koska aidosti ja oikeastihan olemme kauneutemme ja älymme lisäksi monin tavoin superlahjakkaita, – senhän todistaa pelkkä jokapäiväinen multitaskaus perhearjessa!Naisten upeiden ominaisuuksien luettelemiseen voisin kirjoittaa toisen blogipostauksen verran tekstiä mutta kaikki kehu menee hukkaan jos emme itse, NAISINA, usko upeisiin lahjoihimme ja arvosta niitä. Arvottomuuden kokemuksen takaa on mahdollista herätä huomaamaan kaikki kykynsä, neutraalina lahjana, ja oppia arvostamaan osaamistaan ja taitojaan aivan kuten miehet opetetaan olemaan automaattisesti esillä ja arvostamaan itseään. Naisillekaan se ei ole häpeä, vaikka niin on aina sanottu. Arvottomuus sinussa ei olekaan henkilökohtaisella tasolla totta vaikka sen kautta rakennettiin joskus kansakuntia.