Moni aikuiseksi kasvanut lapsi kokee äidin käytöksen olleen tuhoavaa häntä kohtaan. Mutta painitaan aivan eri luokassa, kun puhutaan äidistä, jonka käytös on syönyt lasta pala palalta sisältäpäin tai kun puhutaan äidistä, jolla kaikesta epätäydellisyydestään huolimatta on ollut rakkaus ja välittäminen päällimmäisenä tunteena lasta kohtaan.
Vajavaisella äidillä voi olla äititaidot hukassa, toisinaan paljonkin. Hän saattaa kärsiä pitkällisestä uupumuksesta, sellaisesta, jonka taustat ovat hänen omissa hyvinkin haasteellisissa kasvuolosuhteissaan. Sekään ei ole harvinaista, että vajavaisen äidin oma haasteellisesti käyttäytyvä äiti kiusaa edelleen jo aikuiseksi kasvanutta tytärtään ja pyrkii kaikin keinoin hallitsemaan tämän elämää, toisinaan jopa lastenlasten kautta. Syitä lasta tukevien äititaitojen puutteisiin on monia.
Äititaidoiltaan vajavainen äiti eroaa tuhoavasta äidistä lapsen hyvinvoinnin kannalta hyvinkin paljon. Tätä ei aikuinen lapsi aina ymmärrä silloin kun hän elää syyttämis- ja irrottautumisvaihettaan läpi omassa äitisuhteessaan. Tämä aika on hyvin kuluttavaa sekä aikuiselle lapselle että tämän äidille. Sen toivoisi olevan molempien kannalta mahdollisimman lyhyt, mutta meillä jokaisella on oma aikamme, jos tämän tyyppisille prosesseille on jostakin syystä tarvetta.
Äititaidoiltaan vajavainen äiti saattaa toistaa joitakin epäkypsiä kasvatusmallejaan ollen vilpittömästi siinä uskossa, että toimii oikein. Vajavaisella äidillä toimii kuitenkin omatunto, joka ohjaa tätä ottamaan vastuuta itsestään ja virheistään, tarvittaessa jopa hakemaan apua itselleen, jos hän huomaa olevan voimaton omien varjojensa kanssa.
Toiminnastaan ja itsestään vastuullinen äiti osaa katsoa peilikuvaansa ja arvioida kriittisesti omaa äitiyttään ja käytöstään. Hän osaa myöntää ja tunnistaa virheensä ja tarvittaessa pyytää omaa, ehkä jopa lastaan vahingoittavaa käytöstään anteeksi ja tekee tämän sydämestään. Oman pienuuden tiedostaminen ei ole mahdotonta tällaiselle äidille.
Äititaidoiltaan vajavainen äiti pyrkii tekemään parhaansa mukaan korjausliikkeitä, jos jokin hänen toiminnoissaan haavoittaa lasta tai tämän kasvua. Jos hän ei tähän jostakin syystä pysty, niin viimeistään silloin on korjausliikkeiden aika, kun hän on saanut voimansa takaisin ja käsitellyt syitä toimintansa takana sekä päässyt itse eheytymään niistä voimista, joiden vietävänä on ehkä ollut.
Hoitamaton, vakavasti häiriintynyt äiti koetaan usein aidosti tuhoavana. Tuhoava äiti painii toisessa luokassa. Hän ei halua, ei pysty katsomaan tekojensa seurauksia. Tuhoava äiti näkee lapsensa viallisena ja hänelle on tärkeää saada tämä viesti lapselle selväksi. Hänelle lapsi on omien tarpeiden jatke, vain häntä varten olemassa. Tuhoava äiti mitätöi lähes joka käänteessä lapsensa, varsinkin tyttärensä, jopa tämän ollessa jo aikuinen. Tuhoavalle äidille tytär on kilpailija, myös suhteessa tämän isään.
Tämän kaltaisen toiminnan takana äidillä saattaa olla narsistinen persoonallisuushäiriö, jolloin erityisesti tyttären elämästä on leikki kaukana – usein koko tämän elämän ajan.
Näiden kahden väliin mahtuu lukematon määrä erilaisia äitikokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Samoin jokaisella äidillä on erilaisia kokemuksia äitiydestään, jopa suhteessa eriaikaan syntyneisiin lapsiinsa.
Siinä missä äitisuhteessa haavoittunut aikuinen lapsi tarvitsee terapiaa tai ainakin jonkin tason ulkopuolista apua, saattaa samaa tarvita äiti, joka on kokenut oman äitiyden haasteellisena ja kamppailee ehkä loputtomasti niiden syyllisyyksien kanssa, joita oman epätäydellisyyden näkemin aiheuttaa.
Saattaa olla, että vain armollisuuden vastaanottaminen vapauttaa äidin, ja myös aikuisen lapsen, näkemään sen, että riittävän hyvä on tarpeeksi hyvä – myös suhteessa äitiin. <3
Kirjasuositus: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä. Karyl McBride. nemo
(Kirjoittaja on muokannut yllä olevaa tekstiään omasta aikaisemmasta tekstistä, joka on julkaistu Huono äiti -sivustolla vuonna 2018)
❤️