Teetkö asioita pelosta vai rakkaudesta? Mikä määrittelee elämääsi? Pelko vai oma todellinen tahtosi?  Usein puhutaan, että älä jätä pelon takia asioita tekemättä mutta harvoin puhutaan siitä näkökulmasta, että pelon vuoksi itseasiassa teemme monia asioita elämässämme.  Mitä jos et tekisikään asioita enää pelon määrittelemänä vaan omasta halustasi? Kuvittele jos todellisuutesi perustuisi pelon sijasta itseäsi kunnioittaviin rakkaudellisiin valintoihin, miltä se silloin näyttäisi?

Moni käy pelon takia työssä josta ei nauti, tapaa ihmisiä velvollisuudesta ja pelosta. Suorittaa ystävyyttä ettei menettäisi ystäviään, lähtee paikkoihin ja tilaisuuksiin joissa ei viihdy. ”Mutta jos en mene voin menettää jotain? Mitä minusta ajatellaan jos en mene? Kukaan ei tule kotoa noutamaan…” Pelko ohjaa tekemisiämme useammin ehkä sittenkin kuin tekemättä jättämisiämme. Pelon takia ihminen toimii itseään vastaan. Pelko on hyvä bisnes, mutta kuka siitä lopulta hyötyy, että elät elämääsi pelon sanelemana? Voisiko pelon ohjauksesta irtautuminen tuoda enemmän hyvinvointia elämään?

Tajusin tämän omalla kohdallani vähän aikaa sitten. Lupaudun tai haluaisin lupautua projekteihin, tapaamisiin ja tekemisiin usein siksi, että pelkään. Pelkään ihmisten mielipiteitä, sitä, että jäisin ulkopuolelle, että minulla ei olisi enää ystäviä. Pelkään, että tuotan pettymyksen jollekin. Tai, että olisin jonkun mielestä liian saamaton, nössö, hissukka ja mitä näitä nyt on. Pelkään olla omalle itselleni uskollinen, pelkään etten tulisi hyväksytyksi JUURI sellaisena kuin olen. Hölmöjä ajatuksia kun tarkemmin miettii mutta nämä hölmöt tunteet ja ajatukset rakentavat elämääni ja varmasti monen muunkin.

Nykyään en jätä asioita tekemättä enää niin paljon siksi, että pelkään. Sen olen jo itselleni lukuisin tavoin todistanut. Joskus olen puskenut itseäni liiankin kanssa kokemuksiin ja asioihin, koska en halunnut antaa pelolle periksi. Se ei toiminut. Näin kyllä, että pelko ei määritä elämääni mutta en tullut ajatelleeksi asiaa toiselta kantilta.

​Suoritamme usein asioita jottemme joutuisi kokemaan omaa arvottomuuden tunnetta. Siivoamme, suoritamme ja haluamme näyttää omissa silmissämme hyviltä, puhumattakaan toisten silmissä. On vastenmielistä tulla silmäkkäin esimerkiksi oman arvottomuuden tunteen kanssa. Kenelle minäkin oikein yritin todistaa olevani rohkea? Näin kyllä, että pystyn sulkemaan pelkoni pois ja toimimaan siitä huolimatta, mutta mitä sillä saavutin. Vasta todellisten arvojeni äärellä ja toteuttaessani itseäni itselleni ominaisella tavalla voin aidosti hyvin. Kaikki muu….on jotain muuta.

Mitä rehellisemmäksi olen itselleni tullut, olen huomannut, että sen vähemmän oikeastaan elämääni kaipaan mitään ylimääräistä. Kun olen oikein rehellinen itselleni niin lopulta ne asiat joista eniten nautin on läsnäolo, suunnittelemattomuus, pakottomuus, sallivuus, hyväksyminen,  hiljaisuus, sopivassa määrin yksinolo ja rauha. Tämä ei ole kovin trendikästä tai ihailtavaa monestakaan. Monesta varmasti jopa hiukan säälittävää. Ihminen nähdään saamattomana, liian ujona tai laiskana jos hän ei halua tavoitella, loistaa ja suorittaa. Mitä jos joskus onkin rohkeutta olla hiljaa? Olla aivan rauhassa, tekemättä mitään. Itse olen tyytyväinen juuri näin. Tavallisiin, hiljaisiin päiviin kun minun ei tarvitse suunnitella meneväni mihinkään, ajatella suorittavani mitään. Haluan luottaa, että myös oikeat ihmiset ja ystävät pysyvät elämässäni vaikka en suorita ystävyyden takia tapaamisia. Rakauteni ihmisiä kohtaan ei ole vähentynyt, mutta ehkä rakkauteni itseäni kohtaan on kasvanut. Osaan viimeinkin laittaa myös omia tarpeitani etusjalle.

Lue myös artikkelini:
Epätäydellisyytesi on parasta mitä opetat lapsellesi
Kenen häpeää kannat?
Syyllisyydestä vapauteen
Mitä uupumus kertoo tästä ajasta?
Itsensä kehittäminen on ennen kaikkea sen muistamista kuka todella on