Terapiaa vai ystävyyttä? Ihmissuhteet ovat parhaimmillaan molempia! Ja sanonta kuuluukin, että ystävyys on ilmaista terapiaa. Voimauttavassa ystävyydessä autetaan ja tuetaan toista vaikeina hetkinä ja iloitaan onnistumisista yhdessä tasapuolisesti. Elämä muuttaa meitä matkan varrella ja toiset ystävyydet on tarkoitettu kestämään kaikki nuo muutokset jotka väistämättä jättävät aina jonkinlaisen jäljen itseen. Toiset ystävyydet kestävät lyhyemmän aikaa ja palvelevat eri tarkoitusta. Sitten on suhteita jossa käydään läpi lähinnä menneisyyden haavoja niitä yhdessä toistaen. Näitä ihmissuhteita voi olla vaikea erottaa ystävyydestä koska ne tulee hyvin lähellä. Ehkä jopa lähemmäs kuin toiset suhteet. Ne yleensä loppuvat kuitenkin siihen kun toinen muuttuu ja kasvaa vastuuseen omasta elämästään.

Jos ystävyys ei kestä sitä, että olet aidosti oma itsesi ilman toisen myötäilemistä olet ehkä ollut terapiasuhteessa vain toisen tunnetarpeita varten. Terapiasuhde perustuu usein riippuvuuteen, ei terveeseen vastavuoroisuuteen joka taas on hyvän ystävyyden kulmakiviä.

Kun kaksi traumatisoitunutta ihmistä löytää toisensa siinä on tietynlaista sielujensympatiaa. Ollaan toisen kanssa helposti kuin kotonaan, löytyy yhteinen kieli. Molemmilla on samanlaista kokemusmaailmaa joka yhdistää. Terapeuttinen ystävyys on hyvin alitajuinen tapa koittaa parantaa näitä traumoja. Ihminen toistaa historiaansa niin kauan kuin tulee siitä tietoiseksi. Hyvin usein toistamme mennyttä alitajuisesti ihmissuhteidemme kautta. Tämän tiedostaminen voi olla suuri heräämisen hetki joka nostaa tietyt ihmissuhteemme uudelle tasolle. Tai sitten se voi johtaa irtipäästämään tietyistä ihmissuhteista jotka palvelivat oman aikansa.

Moni ystävyys päättyykin siihen kun toinen ei jaksa enää olla terapeutti. Eikä se kirjaimellisesti olekaan ystävän tehtävä vaikka terapeuttista ystävyys usein juuri todella onkin. Jos ystävyyssuhteessa on epämukava olla eikä neutraali omien tunteiden sanoittaminen auta silloin ollaan helposti umpikujassa. Jotta terapoimiseen keskittynyt suhde muuttuisi aidoksi ystävyyssuhteeksi jossa molemmat voivat olla tasa-arvoisesti yhtä näkyviä on molempien tunteille oltava tasapuolisesti tilaa. Terapiaystävyyssuhteessa tasavertaisuutta ei aina ole.

Jos ystävyys tuntuu pelkästään terapiasuhteelta se ei ehkä ole ystävyyttä ollenkaan. Minusta ystävyys on sitä, että tulee nähdyksi sellaisena kuin on, hyvine ja huonoine puolineen. Ystävyys kestää omana itsenä olemista rehellisesti. Rehellisyydellä tarkoitan sitä, että ihminen itse uskaltaa olla tunteistaan totta toiselle. Ja niille on tilaa.

Joskus voi olla vaikea nähdä mikä tulee tästä hetkestä ja mikä tulee menneestä. Saamme johtolankoja itseemme toisten meissä herättämissä tunteissa. Omat tunteet voivat olla parhaimmillaan oivalluksen antajia siihen mitä itsessä on sisimmässä menossa, mutta tasapainoisessa ystävyysuhteessa niitä ei sälytetä toisten harteille.

Kun havahtuu tietoisuuteen, että tietyt ystävyyssuhteet ovatkin olleet lähinnä terapiasuhteita rajojen merkitys korostuu. Olenko itse ollut niin rajaton, että auttajanroolin kautta halusin täyttää omia syvimpiä tarpeitani? Kuuntelemalla muita koin oikeastaan itse tarvetta tulla kuulluksi?  Jos on aina tottunut olemaan auttajan roolissa on opeteltava uudenlainen tyyli ihmissuhteissakin. Millaisia ihmissuhteita minä haluan luoda ja mikä estää niitä toteutumasta? Vastaus tähän kysymykseen voi löytyä oikean terapeutin vastaanotolta tai itsetutkiskelun kautta. Sisäinen maailma ilmenee yleensä ulospäin ja tutustumalla alitajuisiin malleihin voimme saada avaimen  muutokseen.

Olen itse oppinut erottamaan terapeuttisia ihmissuhteita ottamalla vastuun omista tunteistani koko ajan enemmän. Se on tapahtunut kasvaneen itseymmärryksen kautta eli kun olen herännyt tiedostamaan paremmin omia toimintamallejani niin niitä on voinut lähteä myös muuttamaan.

Epätasa-arvoisista ja terapoimiseen perustuvasta ystävyyssuhteesta jää helposti sellainen olo kuin olisi jäänyt jyrän alle. Usein terapeuttinen ystävyysuhde vie mehut itsestä. Kun ihminen ottaa vastuun vaikeassa elämäntilanteessakin omista tunteistaan hänen seurassaan ei ole  raskasta. Terapiasuhteessa oma kuorma kipataan usein toisen päälle eikä välttämättä tehdä itse tarvittavia muutoksia omassa elämässään. Terapiasuhde tarjoaa hankaliin tunteisiin hetken helpotuksen mutta jättää toisen osapuolen aika tyhjäksi.

Kahden ihmisen tasapainoinen suhde perustuu vastuuseen omista tunteista. Ja tätä vastuuta voidaan parhaimmassa tapauksessa opetella ystävän kanssa yhdessä. Tasavertaisen ystävyyden tunnistaa siitä, että siinä on tilaa molempien kehittyä.

Lue myös artikkelini:
Tommy Hellsten: ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä hän ei tarvitse.”
Opi intialainen päähieronta omalla kotisohvalla
Optimismi on omavarainen turvasatama
Jännittäminen voi kutistaa elämänpiiriä
Uuden ajan yrittäjät osa 9 – Haltijaemo Tuija Leinonen synnyttää haltijoita ihmisten maailmaan