Triggeröiytyminen ei ole tietoinen valinta eikä triggeröityminen useinkaan kerro totuutta tästä hetkestä. Kun triggeröidymme, jokin tässä hetkessä muistuttaa menneen vaarasta ja hermostomme reagoi ja hälyttää välittömästi. Usein turhasta.
Auttaaksemme itseämme elämään nautittavampaa elämää nykyhetkessä, voimme tulla tietoisemmaksi siitä mitkä asiat meitä triggeröi. Luomalla sisäistä turvaa, voimme oppia pysymään enemmän itsessämme, sen sijaan, että lähtisimme pelkojemme vietäviksi. Tiedostamisen myötä voimme joko rajata tai kohdata näitä asioita kykymme ja vointimme mukaan. Kohtaaminen on lopulta se mikä parantaa, mutta vaikeimmissa traumoissa tarvitsemme siihen usein traumaterapeutin apua.
Hermosto ilmoittaa triggeröitymisestä
Viesti voi olla hienovarainen tai helposti ohitettava, koska se on kehollinen. Tihentynyt sydämenlyönti, sydämen muljahtelu, kuristava tunne kurkussa, lamaantunut tai tihentynyt hengitys… Kun hermosto lähtee laukalle, mieli seuraa perässä. Yhtäkkiä tilanteeseen tulee mukaan pelot, skenaariot, uhkaava tunne. Mieli alkaa luomaan ihmisistä ja maailmasta tarinoita mikä tukee hermoston reagointia. Menneisyyden kokemuksemme toimivat valmiina raamina tarinalle. Saatamme olla tästä, joskus sekunneissa tapahtuneesta muutoksesta täysin ulkona. Mutta yhtäkkiä huomaamme olotilamme muuttuneen. Koska keho ja mieli kertoo uhasta, tunteet värittyvät sen mukaan. Ja me pidämme totena, että tilanne on jollain tavalla vaarallinen.
Kun kehoreaktioistaan tulee tietoiseksi heti niiden tapahtuessa, voi huomata, että aiemmin rauhassa olleet ajatukset alkavat värittyä hermoston viestin mukaan. Ja kun huomaamme tämän meidän on helpompi olla uskomatta tarinoihin. Mitä voimakkaammin keho ja mieli reagoi sen haastavampaa se on.
Hermosto voi reagoida ali- tai ylivireystilalla
Ylivireys = taistele- pakene- tila. Sydän hakkaa kovemmin, hengitys tihenee. Vaara on havaittu, on hyökättävä tai paettava.
Alivireys = Luovuttaminen. Lamaannus, jähmettyminen, pohjattomalta väsymykseltä tuntuva tila. Vaara on havaittu, valmistaudu kuolemaan.
Siitä huolimatta, että nämä tilat ovat totta kehossa ja tunnetasolla, meidän ei tarvitse uskoa niiden viestiä. Tulemalla tietoiseksi ja opettelemalla traumasta vaurioituneen hermostomme säätelytekniikoita voimme palata takaisin turvaan, tähän hetkeen.
Trauma eheytyy turvallisessa yhteydessä toisiin
Oman häpeän työstäminen on tärkeimpiä askeleita matkalla. Huolimatta tapahtumista joita olet kokenut ja tunteista mitä sisälläsi säilöt, ne eivät määritä sinua ihmisenä. Olet arvokas ja eheä kaiken alla. Kun muistat tämän, on helpompi työstää asioita, tuoda niitä tietoisuuden valoon ja vapautua niistä.
Vahvista sisäistä turvallisuuden tunnettasi -verkkokurssi auttaa sinua luomaan pysyvää turvan tunnetta.
Olen luonut tämän kurssin tueksi sinulle, jotta voisit elää mielekkäämpää arkea. Tämä kurssi on erittäin hyvä pohja oman sisäisen turvallisuuden tunteen eheyttämiseksi. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssillani on jo vajaa 300 osallistujaa ja olen saanut kurssista todella hyvää palautetta niin traumanhoidon ja tunnetaitojen ammattilaisilta, kuin asiakkailtakin. Jaan kurssilla ne keinot, joilla olen itse oppinut ylläpitämään ja vahvistamaan sisäistä turvan tunnetta omassa elämässäni. Voit ilmoittautua ja lukea kurssista lisää tästä.
Lue myös artikkelini:
Trauman takana on ihminen; dissosiaatioista vapauteen
Kohtalona trauma
Traumaattiset kokemukset muuttuvat usein uhrin häpeäksi
Traumasta toipuminen vaatii turvaa
Traumatisoitunut tuntee turvattomuutta kehossaan; Näin vahvistat kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta
Trauma on se mitä koit, ei se joksi synnyit
Trauma ei ole leima
Kohtaamaton trauma luo kuilun yhteyteen ihmisyydessä
Dissosiaatio arjessa
Kiitos paljon voimaa ja toivoa tuovista kirjoituksistasi! Olet kertonut, että hoitosuhteesi trauman kanssa on ollut pitkä. Kiinnostaisi kovasti kuulla, onko sinulle matkallasi tarjottu lääkkeitä, ja millainen oma suhtautumisesi on ollut lääkeasioihin? Tuntuu, että nykyään lääkitystä tarjotaan hyvin herkästi, myös vahvoja neuroleptejä, vaikka kyse olisikin ainoastaan ahdistuksesta. Lääkkeillä toki pyritään paikkaamaan resurssipulaa, mutta äärimmäisen surullista, ettei hoitoa ole saatavilla siten kuin ihmiset tarvitsisivat.