Liian usein trauman kokenut alkaa kantaa rajoittavaa ja itseä pienentävää häpeää kokemuksistaan. Jos trauman on aiheuttanut toinen ihminen tämän tekijän häpeän ja syyllisyys siirtyy uhriin. Kun asioista uhkaillaan tai pyydetään vaikenemaan, uhri niin tehdessään, alkaa kantaa tekijänsä häpeää.

Varsinkin lapsena on erittäin herkillä lukemaan vanhempiensa ja läheistensä tunnetiloja. Sitä koittaa sopeutua vallitseviin olosuhteisiin jotta voisi kokea rakkautta ja hyväksytyksi tulemista. Kun lapsi alkaa sopeutua epäterveeseen ympäristöön omia tarpeitaan sivuuttaen häpeä menee syvälle persoonaan ja se voi vaikuttaa sieltä hyvin pitkälle aikuisikään, joskus jopa loppuelämän jos siitä ei tule tietoiseksi.

Häpeä estää traumatisoitunutta ihmistä eheytymästä. Kun on tottunut hakemaan vikaa itsestään häpeän ohjaamana on vaikea nähdä, että syy voisi olla jossain muualla.   Kulttuurissamme on vallalla hiljaiseksi tekevä häpeäkulttuuri. Se saa vaikenemaan ja pärjäämään omillaan, vaikka sisällä olisi minkälainen tuskan vyyhti. Tunteita hävetään ihan alitajuisestikin, koska kulttuurimme on opettanut siihen.

Trauman käsittelemisessä tunteiden läpikäyminen on olennaista.

Häpeä kääntyy hyvin usein traumaattisten tapahtumien kokijalle, ei tekijälle. Koska heikoksi tekevistä tunteista ei ole ns. lupa puhua. Kulttuurissamme on vahva uskomus, että ei ole hyväksi ihmiselle myöntää heikkouttaan. Täällä on ihailtu aina  vahvoja suorittajia mutta muutos on nyt käynnissä sen suhteen. Aletaan nähdä taakkasiirtymien purkamisen tarve. Häpeä kulkee myös usein suvussa eteenpäin.

Häpeästä on päästävä yli pienin askelin jotta eheytyminen voi tapahtua.

Suurimmin häpeän vallassa olevat moittivat ja morkkaavat niitä jotka uskaltavat raottaa kuortaan, tulla avun piiriin. He kohdistavat oman häpeänsä ja kohtaamattomuutensa inhimillisiin perustarpeisiin nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Kun olemme kokeneet vaikeita asioita on tärkeää hakeutua toisten ihmisten tukemaksi. Se on ainoa todellinen keino päästä tapahtumista yli.

Selviytyminen on valitettavasti paljon yleisempää kuin kukoistaminen ja voimaantuminen mielenterveysongelmista kärsivien keskuudessa. Jäädään pärjäämisen tasolle, jos uskoo olevansa syyllinen kokemaansa. Häpeä on siinä suuri  este.

Kun traumaa ei käsitellä, trauman kokenut ajautuu usein toistuvasti traumoja ylläpitäviin ja uusia traumoja luoviin kokemuksiin, huonoihin ihmissuhteisiin, itsetuhoon, addiktioihin… Nekin tulevat eräänlaisiksi selviytymiskeinoiksi.

Ja häpeä kasvaa.

Mikä minussa on vikana, miksen osaa elää ”kuten muut”? Trauma ohjaa elämää alitajunnasta.

Jos on oppinut uskomaan, että on ihmisenä hävettävä, voi olla vaikea enää erottaa häpeän juontavan juurensa väärintekijän tekoihin,  alkuperäisen trauman aiheuttajan häpeään.

Väärintekijän häpeä on siirtynyt uhriin. Uhri jatkaa häpeän kantamista kunnes oivaltaa, että ei ole syyllinen kokemiinsa traumaattisiin tekoihin.

Häpeä on valtava taakka ja sen läpi on kuljettava kuin keskiyöllä sumussa, se voi olla todella sakeaa ja pimeää. Ei näe itseensä mutta haluaa uskoa, että elämää on kaiken tuon läpinäkymättömän synkkyyden ja mustan takana. Ja niin sitä todella onkin!

Häpeän voi voittaa näkyväksi tulemisen kautta.

Toivo on kaikista tärkein elementti paranemisen polulla. Sen avulla olen itse jaksanut kulkea läpi oman sysipimeäni.

Häpeä on siitä kavala tunne, että mitä enemmän uskomme sitä vaikenemalla, sen enemmän se pitää otteessaan. Häpeä hälvenee vain puhumalla. Kokemuksesi eivät tee sinusta huonompaa ihmistä. Ikävät kokemuksesi kertovat sen aikaisista vajavaisista selviytymiskeinoista ja siitä, että olet todellinen voimanpesä kun olet selvinnyt jopa täysin epäinhimillisistä koettelemuksista. Hattu nousee päästäni kaikille heille jotka ovat kokeneet esimerkiksi jatkuvaa pahoinpitelyä tai mitätöimistä lapsena. Ja jotka siitä huolimatta ovat jaksaneet jatkaa raskaiden tunteiden kanssa elämää parhaan kykynsä mukaan. Siinä ei ole mitään hävettävää, vaan juhlimisen aihetta!

Mikään menneisyyden kokemuksista ei ollut sinun vikasi. Satuit syntymään perheeseen jossa toistettiin sukupolvien takaisia epäterveitä malleja. Kukaan lapsuutesi aikuisista ei ollut ketjun katkaisija. Mutta sinä voit olla. Kohtaamalla kipusi nyt pysäytät ketjun kulun itseesi. Se ei enää periydy silloin sinusta nuoremmille sukupolville ja lapsillesi.

Uskomaton ihminen olet siitäkin syystä, että olet jaksanut tarpoa kaikesta synkästä ja vahingoittavasti kohti sitä, että vielä joskus sinulla olisi parempi olla. Jos matka on vielä kesken muista, että jokainen päivä, jokaisen tunteen jakaminen, purkaminen ja  oikeanlaisen läsnäolevan ihmisen löytäminen tueksi on askel eteenpäin, pois menneisyyden aiheuttamasta häpeästä ja kahleista, kohti suurempaa vapautta ja hyvinvointia. Jonakin päivänä huomaat, että taakkasi on keventynyt ja olet menneisyytesi häpeästä vapaa.

Lue myös artikkelini:
Häpeä tukahduttaa rohkeuden juuret
Pärjäämisen kulttuuri kertoo syvästä turvattomuudesta
Kenen häpeää kannat?
Syyllisyydestä vapauteen
Epätäydellisyytesi on parasta mitä opetat lapsellesi
Tunne-alkemian voima – Muuta tunteesi muutat elämäsi
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme