Trauman takana on ihminen – dissosiaatioista vapauteen

Tämä kirjoitus kumpuaa omista ajatuksistani oman elämäni sisäisillä sielun ja mielen kaivoksilla, timanttilouhoksella  työskentelyn tuottamista oivalluksistani. En ole mielenterveystyön ammattilainen vaan olen traumanhoidon kokemusasiantuntija hoitaessani omaa syvää traumaani perhesurmasta selvinneenä. Pitkään luulin että minun tarvitsee tulla joksikin, tai parantaa itseni, jotta voin toteuttaa unelmiani. Nyt ymmärrän että osa unelmaani on  jakaa oma paranemisprosessini ja tarinani muille voimaksi ja tueksi omien pimeiden syvyyksien ja kohtaloidensa kartoittamisessa. Unelmaelämää ei tarvitse odotella. Se on tässä.

​Trauma voi olla kokemuksena suuri lahja vaikka sen läpikäyminen onkin hyvin tuskallinen ja pitkä prosessi. Trauman takana on ihminen, persoona ja kun sen saa esille trauman takaa, koko oma elämäntie voi avautua koko merkityksessään.

 

Picture

Mielen dissosiaatiot

​Joskus kun elämässä on tapahtunut jotain todella järkyttävää, ihminen kehittää dissosiaatioita. Se tarkoittaa samaa kuin ihminen pakenisi kokemaansa kehittämänsä turvamuurin taakse. Sitä, että ihminen erillistää itsensä kokemastaan. Jokin tapahtuma on ollut niin järkyttävä että ihmisen mieli on ikäänkuin heilahtanut ”vinoon” osittain itsestään, yhteydestä kokonaisuuteen.

Erilaisia dissosiaatioita voi olla vahvuuksiltaan monenlaisia. Yleisin on varmasti se, että eristämme itsemme tunteistamme. Jonkinlainen lievä dissosiaatio on siis varmasti hyvin monella, koska harva on välttynyt edes jonkinasteiselta traumalta. Trauma voi olla se hetki kun isäsi huusi sinulle kun olit pieni ja pelästyit. Trauma voi syntyä väkivallan tai pelkän pelon kokemuksesta. Jos tuon kokemuksen aiheuttama tunne on lukkiutunut kehoosi sinulla on  ”trauma.” Trauma ei välttämättä aiheuta dissosiaatiota mutta hyvin usein käy niin.

Kaikki dissosioiminen ei kuitenkaan ole taakka elämälle. Tervettä dissosiaatiota on esimerkiksi kahden asian samanaikainen tekeminen tai mielikuvitusleikit. Lievä dissosiaatio on esimerkiksi epätodelisuuden tunne itsestä tai ympäristöstä.  Vahva dissosiaatio on esimerkiksi persoonallisuushäiriö ja varmasti jakautunut persoonallisuus ja asioiden pakkotoistaminen näistä kaikista vahvin.

Lievempi dissosiaatio voi tulla esiin kun jokin tilanne laukaisee sinussa tunnemuiston ja olosi saattaa muuttua ”epätodelliseksi”, olet silloin eristänyt itsesi tunteista, ja sitä kautta olet irrottautunut yhteydestä myös kehoosi. Tunteet ovat kehossamme. Mieli taas on vapaa vyöhyke jolla voimme pyrkiä hallitsemaan ja kontrolloimaan erilaisia tunnetiloja. Ulkoistame itsemme kehostamme mieleen. Jolloin kehoon jäävät traumat jää ehkä kokonaan purkamatta. Jos ajattelemme tunteita, emme tunne niitä. Ajattelukeskeisestä kulttuurista voi olla pitkä matka kehon ja tunteiden pariin. Jos kukaan ei opasta tuota reittiä meille, voimme olla ikuisesti vain samaa kuin ajatuksemme niin ettemme pääse koskaan yhteyteen todellisten tunteidemme kanssa jotka asuvat kehossamme.

Monilla ihmisillä on selviytymiskeinoja joiden avulla he selviävät arkipäivistä. Voi olla että näiden selviytymiskeinojen takaa ei edes tunnista enää todellista itseään. Sitä on oppinut tuntemaan itsensä yhtä kuin pelkonsa, ajatuksensa, strategiansa, defenssinsä ja mielenkiinnon kohteet. Kuitenkin kaikki nämä osatekijät ovat voineet syntyä trauman vaikutuksesta. Olemme voineet kiinnostua tietystä ammatista koska oikeasti sen kautta joko välttelemme jollain tasolla itsessämme traumatisoitunutta osaa tai voimme pyrkiä hallitsemaan tai jopa parantamaan samaa traumaa muissa joka on itsessämme.

​ Hyvin usein hoitoalalle hakeutuvat ihmiset joilla on jokin syvä hoitamaton trauma itsessä. Silloin oma avun ja hoidontarve projisoidaan toiseen. Moni ajatteleekin olevansa siis henkilö joka tahtoo auttaa elämäntyönään muita mutta tiedostamattomana  päämääränä onkin tarve eheyttää itsensä. Kun henkilö on osannut kohdistaa hoidon tarpeen itseensä ja on päässyt traumastaan, hän voi tunnistaakin haluavansa olla aivan jotain muuta kuin hoitaja esimerkiksi kosmetologi. Tunnistamaton trauma pitää meidät erossa todellisesta merkityksellisyyden tunteen tuomasta itsestämme.

Picture

Traumasta vapaa ihminen

​Tunnistamaton ja käsittelemätön trauma vaikuttaa aina jollainlailla siihen minkälainen meistä kasvaa ja miten elämme. Kun saamme yhteyden traumaan voimme vapautua siitä ja tunnistaa todellisen vapautuneen ja ehkä hyvin erilaisen itsemme joka olemme tottuneet olemaankenties jo vuosikymmeniä. Huomaamme että olemmekin erilainen kuin mitä aikaisemmin ajattelimme. Silloin voi tapahtua syvä muutos joka näkyy muille ulospäin ehkä kaikessa yllättävyydessään ja muutoksessaan uhkaavana, erikoisena tai vieroksuttavana asiana. Terapiaprosessissa tätä kutsutaan kuitenkin eheytymiseksi.

Ihminen  tarvitsee tässä vaiheessa tukea mutta voikin kokea syvää yksinäisyyttä ja erillisyyttä muuttuessaan. Tutut ihmissuhteet voivat muuttua vieraiksi jos läheiset eivät osaa tukea tai tunnistaa traumasta toipujan vaiheita. Joskus traumosita vapautumisen polulla kukaan ei puolla ja kannusta muutoksessa. Muutos ja henkinen eheytyminen voi olla ulospäin uhkaavaa. Se saattaa myös nostaa läheisten tukahdutetut traumat pintaan jolloin he alitajuisesti yrittävät suojautua tältä tarpeelta esimerkiksi tuomitsemalla ihmisen joka on eheytymisprosessissa. Trauman kokenut ihminen on usein hyvin vahva. Trauma on pakottanut kohtaamaan ihmisyyden ja omat varjonsa, niiden takana piilee valtavat määrät voimaa jonka moni ihminen hukkaa vältellessään niitä. Eheytyessään traumastaan ihminen saa nämä voimat käyttöön ja usein löytää vahvuuden itsestään kulkea kohti eheyttä, vaikka tukea ei muilta tulisikaan.

Trauman takaa alkaa tulla esiin se ihminen joka itse vapautuneena ilman pelkoja ja  ilman dissosiaativista välttelevää käyttäytymistä on. Sitä saa samalla tutustua ikäänkuin  uuteen ihmiseen elämässään. Ihmsestä tulee itsensä ystävä tässä prosessissa. Puhutaan myös itsensä rakastamisesta joka tapahtuu kun ihminen alkaa nähdä itsensä oikein. Myötäelää oman tuskansa ja löytää hyvää tekevät rajat ja ihmissuhteet suhteessa toisiin.

Traumatisoitunut ihminen on voinut rakentaa itselleen  suojan kiltteydestä, rajattomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Hyvinvoiva ihminen tunnistaa omat rajat, oikeuden omiin tunteisiin ja alkaa pitää huolta itsestään. Tämä kaikki on hyvin moniulotteinen asia joka voi johtaa koko elämäntavan ja ihmissuhteiden vaihtumiseen, ammattia myöden. Kaikki joka pitää ihmistä kiinni traumassaan tai dissosiaatiivisessa käytöksessä menettää merkityksensä, koska niille ei ole enää tarvetta trauman parannuttua. Ihminen muuttuu traumasta eheytyessään todelliseksi itsekseen. Tapahtuu transformaatio, kuten toukasta tulee perhonen.

0 kommenttia

Trackbacks/Pingbacks-linkit

  1. Mitä on TRE-traumojen ja stressinpurkuliikkeet? - Kultainen sulka - […] Traumojahan meille syntyy elämämme aikana niin isoja kuin pieniäkin joita emme suurinta osaa edes tietoisesti pysty muistamaan. Alitajunta kuitenkin…
  2. Introvertin ei tarvitse karaistua - Kultainen sulka - […] lisäksi tunnistan itsessäni erityisherkkyyden ja trauman. Näiden kolmen kombo on joskus haastava mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin. Nuorempana menin […]

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *