Trauman kohtaaminen vaatii turvaa jota ammattilainen pystyy parhaimmillaan pitkässä hoitosuhteessa luomaan. Aina ei kuitenkaan ole helppoa saada ammattiapua. Jonot ovat pitkät, oireita vähätellään tai niitä lääkitään hoitamatta ja tunnistamatta alkuperäistä syytä. Moni ihminen kokee selviytyvänsä päivästä toiseen. Tiedän omista menneisyyden kokemuksistani, että olo saattaa olla pahimpina päivinä kuin olisi kuilun reunalla. Selviääkö vai putoaako.Tasapaino on hyvin huteralla pohjalla. Kun päivä on illassa, voi huokaista helpotuksesta. ”Selvisin!” Ja seuraava päivä saattaa pelottaa jo etukäteen. Mielenterveysongelmista kärsii yhä useampi. Ja trauma koskettaa enemmän tai vähemmän meistä jokaista. Avuntarpeeseen ei pystytä vastaamaan. Moni kokee yksinäisyyttä ja suurta turvattomuutta. Vaihtoehtona ei ole kuin selviytyä yksin ja kehittää omia taitoja käsitellä ongelmiaan tai koittaa parhaansa mukaan ohittaa niitä haittaamasta arkipäivän elämää. Elämä on raskasta. Siitä on kadonnut ilo jos tukea ei saa mistään. Monilta katoaa tässä tilanteessa myös toivo.

Olen käynyt viimeisen parin vuoden ajan läpi turvattomuus teemaa itsessäni ja elämässäni. Se on ollut syvä ja välillä todella kipeä prosessi, mutta opettanut niin paljon itsestäni, tunteistani, reaktioistani ja toisista ihmisistä. Mitä enemmän olen tullut sinuiksi sen asian kanssa, että minussa on ollut paljon turvattomuutta olen huoannut syy-yhteyksiä turvattomuuden aiheuttamaan käytökseen. Olen oppinut sen myötä erottamaan turvattomuudesta kumpuavia epäterveitä käytös- ja toimintamalleja myös paremmin ympäristössä.

Turvallisten kokemusten myötä olen alkanut tunnistaa mitä turva oikeastaan edes on. Näiden kokemusten toivoa antavassa valossa olen saanut valtavasti luottamusta siitä mikä on mahdollista. Minun ei tarvitse vain selviytyä vaan voin kukoistaa. Ympäristöstä siihen saa vain harvalta tukea, koska mitä enemmän turvattomuutta olen itsessäni ymmärtänyt sitä suurempi ongelma sen huomaan olevan. Kulttuurimme on täynnä  kroonisesti turvattomia toimintatapoja ja ihmisiä.

Maailma huutaa turvaa. Ihmiset uupuvat etsiessään turvaa työstään, puolisostaan, addiktioista, täydellisest ulkonäöstä, rahasta, materiasta, liikunnasta… He uupuvat, koska etsivät turvaa asioista joista sitä ei todellisuudessa voi löytää. Se on kuin ikuinen juoksulenkki, kuin jahtaisi käärmeen hännänpäätä. Ulkoisista asioista emme koskaan voi löytää aitoa turvaa koska kaikki mitä näemme ja voimme koskettaa on katoavaista. Sen sijaan hetkissä ja läsnäolossa itsellemme ja toisille voimme löytää paljonkin turvaa.

Turvapaikka on se tila jossa on täysin hyväksytty ja rakastettu. Ilman ehtoja. Keskeneräisenä ja rikkinäisenäkin. Sellainen tila tuntuu monelle utopialta. Sitä ihmiset kuitenkin tuntuvat kaipaavan nyt  kipeämmin kuin koskaan. Paikkaa jossa voisi laskea taakkansa ja tulla hiljaa hyväksytyksi. Pakomatka on uuvuttanut tunteista raskaat.
Kaipaamme kaikki yhteyttä, kaipaamme kaikki sitä, että syvin kipumme tulee nähdyksi, Toisille on käynyt niin ettei uskalla enää näyttää avuntarvettaan. Menneisyys opetti suojelemaan haavoittuvuuttaan. Ehkä joskus kävi niin, että kun turvaa ja apua eniten kaipasi kukaan ei ehkä ottanut pyyntöä tosissaan. Tuli syvä uskomus siitä, että ehkä kipumme on väärä, ehkä jopa mielikuvitusta, ei ole oikeutta apuun. Tunteille ei ole ollut tilaa. Avunpyyntö koettiin vääränä. Ja avuntarvitsija alkoi kokea itsensä vääränä.

Turva on se tila missä voimme olla totta. Kun voimme olla totta koko kapasiteettimme on käytössämme. Turvan tilassa kasvu tapahtuu pakottamatta, ihan itsekseen.

Kun ihmisellä on trauma hän triggeröityy helposti. Tietyt tilanteet saattavat laukaista trauman aktiiviseksi. Aina emme itsekään ymmärrä itseämme. Itselläni kesti todella pitkään päästä sen jäljille miksi tietyt tilanteet saavat minut oirehtimaan. Minulle suurimpia triggereitä ovat olleet turvattomat miehet. Turvattomuus on ollut vaistotasolleni viesti arvaamattomuudesta. Olen saanut osakseni hengenvaarallisia kokemuksia siitä mitä on kun pelko ottaa ihmisestä vallan. Näiden kokemusten aiheuttamien traumojen vuoksin olen vetänyt puoleeni turvattomia miehiä magneetin lailla jotta voisin tulla tietoiseksi tästä ja eheytyä.

Koen, että useimmat meistä on enemmän tai vähemmän traumatisoitunut. Ja jos tuota asiaa ei ole tiedostanut siitä käsin elää ja törmäilee jatkuvasti muihin ihmisiin ja yhteiskunnan odotuksiin ihmetellen mistä oma paha olo kumpuaa. Miksi asiat eivät suju. Miksi ihmissuhteissa tulee aina samat haasteet vastaan. Kun on lupa laskea pärjäämisen roolit ja  avautua omille haavoittuville kohdilla pystyy selkeämmin näkemään mikä on aidosti tervettä toimintaa ja mikä kumpuaa omien sisäisten kipujen ja trauman välttelystä. Tuo prosessi vaatii rehellistä itsensä kohtaamista.

Aivan kuten kaikki muutkin, trauman kokenut ihminen reagoi yleensä oman menneisyytensä kokemusten kautta asioihin. Trauman kokenut ihminen vain kokee tunteensa joskus niin suurella volyymillä, ettei aina ymmärrä itsekään mistä niin vahva  reagointitapa tulee. Tunteiden volyymi tulee kuitenkin oman kokemukseni mukaan traumaattisesta menneisyyden hetkestä. Nykyhetkessä nousee edelleen pintaan ne tunteet mitä traumaattisen tapahtuman yhteydessä on kokenut. Tämän hetken kautta voi ymmärtää millaisia tunteita kantaa menneen tapahtuneista edelleen. Ne on niitä tunteita joita ei ole vielä koskaan kohdattu ja purettu. Joiden kanssa ei ole saanut tulla vielä nähdyksi.

Linkki omaan historiaan on kuitenkin voinut katketa jos tapahtumia ei muista. Mutta keho kyllä muistaa ja muistuttaa. Mm. defensiivisyys, aggressiivisuus, vetäytyminen, sopeutuminen tai ylikiltteys saattavat olla selviytymiskeinoja joiden alle todelliset tunteet on kätketty. Kun tunteita ei voi näyttää suoraan ne voivat olla itsellekin ristiriitaisia ja hämmentäviä. Jos tällaista reagointia tapahtuu paljon arjessa ja erilaisissa tilanteissa kannattaa pohtia miten itse voisi rauhoittaa omaa elämäänsä. Jos jatkuvasti elää triggeröityneellä vyöhykkeellä silloin ei saa levättyä turvallisessa tilassa  eikä reagoimisen ja tarkkailijan välinen tila itseen pääse kasvamaan. Turva on avainsana suurempaan tiedostamiseen itsensä suhteen. Kun turvan tunne elämässä lisääntyy, lisääntyy myös kyky olla objektiivisempi tarkkailija omille tunteilleen. Reagoinnin sijaan voi oppia ja oivaltaa mitä itsessä tapahtuu. Turvassa on myös mahdollista päästää irti selviytymiskeinoista ja kokea tunteet niiden takana aidosti.

Minulle suurena apuna tässä on toiminut cbd-öljy. Vuoden ajan olen käyttänyt cbd-öljyä joka on auttanut hermostoani rauhoittumaan. Olen koko ajan enemmän saanut eroteltua tunteet ja reaktiot toisistaan. Olen saanut lisää tasapainoa ja pystynyt käsittelemään vaikeitakin kokemuksia rauhallisemmin kuin aiemmin.

Kun turvan tunne itsessä kasvaa pystymme olemaan enemmän läsnä itsellemme ja muille. Läsnäolon myötä pystymme kohtaamaan myös omia tunteitamme enemmän.

Kun aloin tiedostamaan turvan tarvetta ja omien rajojen merkitystä olen oppinut myös sallimaan täysin uudenlaisia ihmissuhteita elämääni. Elämääni on tullut suunnattoman hienoja turvallisia ihmissuhteita joissa minulta ei odoteta enempää kuin olen. Olen rakastettu ja riittävä. Näin suuri hyväksymisen kokemus on luonut minulle äärimmäistä turvaa mikä on mahdollistanut kohdata omia olotiloja entistä paremmin.

Trauma haluaa tulla pois kehosta siksi se ilmoittaa itsestään. Me vain jätämme merkit yleensä huomiotta. Itsekseen selviytyminen onkin karhunpalvelus itselle siinä tilanteessa. Valitettavasti yhteiskunta ei aina anna muuta mahdollisuutta kun apua ei ole saatavilla ja sitä on vaikea löytää. Itselleen tulisi kuitenkin vaatia ja haluta parasta. Jos apua ei löydy kunnalliselta puolelta niin on hyvä kysyä suosituksia esimerkiksi vaihtoehtoisten hoitojen parista.

Itselleni on merkittävintä ollut turvallisten ihmissuhteiden luominen. Omien rajojen salliminen ja pitäminen elämässä. Kun olen alkanut luottaa itseeni omien rajojen suhteen ja kun saan turvallisia kokemuksia muiden ihmisten kanssa silloin trauman ote hälvenee. Tarvitsemme vahingoittaneiden kokemusten tilalle parantavia kokemuksia. Nämä kokemukset on jatkuvasti saatavilla mutta meidän pitää vain sallia  ne itsellemme.

Yleensä esteenä on menneisyydestä kumpuavat pelot. Luomme menneen kautta jatkuvasti niitä kokemuksia joista kaikkein eniten haluaisimme eroon. Trauman taika raukeaa sisimpäänsä katsomalla ja tuolle matkalle tarvitsemme luotettavia kanssakulkijoita ja oppaita.

Traumaattisia kokemuksia kokenut ihminen vetää hyvin usein puoleensa samaa. Kaksi traumatisoitunutta ihmistä voi ensin tuntea vetoa toisiinsa joko ystävinä tai parisuhteessa, ja saa sitä kautta voimakkaan vertaistuellisen kokemuksen toisistaan. Kunnes traumat ovat alkaneet kolahdella yhteen, jolloin kumpikaan ei välttämättä pysty luomaan tarvittavaa turvaa tilanteeseen. Hyvin usein tuo tapahtuu alitajuisesti. Traumalla kun on taipumus ja pyrkimys puhdistua pois kehosta. Se haluaa nousta esiin. Siksi luomme elämäämme tapahtumia joiden kautta se mahdollistuisi.  Ihmisen mieli ei kuitenkaan osaa tulkita trauman nousemista lahjana vaan sen kivuliaisuuden vuoksi se projisoidaan helposti toiseen ihmiseen. Oma kipuilu nähdään silloin ongelmana, ja toisen vikana. Aletaankin sanoa, että kipu aiheutui toisesta ihmisestä. Tosiasiassa kipu syntyi joskus paljon aikaisemmin, varhaisemmissa kokemuksissa emmekä ole vielä kohdanneet sitä. Siksi se oireilee ja luo samaa mennyttä uudelleen ja uudelleen kunnes otamme siitä vastuun.

Aidosti turvalliset ihmissuhteet ovat niitä joissa tiedostetaan kipukohdat mutta ei tuoda niitä toisen vastuulle.  Kumpikaan ei vastuuta omista kivuistaan toista. Kun on oppinut luomaan tällaisia ihmissuhteita on kuin olisi saanut jalkansa kuivalle maalle pitkän uuvuttavan haaksirikkomatkan jälkeen.

Mitä suuremmaksi turvan tunne on kasvanut elämässäni, sen selkeämmin näen myös turvattomuuteen.

Me turhaan vaadimme itseltämme usein liikaa. Olemme ottaneet yhteiskunnan vaatimukset itsellemme. Jos vaatii itseltään paljon ei todennäköisesti pysty suomaan itselleen niitä asioita jotka rauhoittavat palauttavat ja korjaavat. Trauman paranemisessa avainsana on turva. Meidän tulee ennen kaikkea oppia mahdollistamaan tuo turva itsellemme.

Itse olen luopunut vaatimuksista itseäni kohtaan. Yrittäjänäkään minun ei tarvitse olla enempää mitä kullakin hetkellä pystyn. Olen oppinut sallimaan myös sen, että minulla on oikeus tarvita juuri niitä asioita kuin tarvitsen niin ihmissuhteissa ja muillakin elämänosa-alueilla. Kun olen muuttunut todeksi itselleni, olen oppinut luottamaan itseeni. Pidän huolta rajoistani. Olen oppinut mitä on olla vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja miten sen voi itselleen mahdollistaa.

Rakkauden ensimmäinen askel on, että tulee todeksi itselleen. Piirtää omat ääriviivansa ja sallii itsensä elää niiden sisältä. Kun alkaa olla täysin  itsensä puolella maailmasta avautuu täysin uudenlaisia näköaloja. Yhtäkkiä maailma on haasteiden ja uhkien sijasta enemmän täynnä mahdollisuuksia ja upeita kokemuksia.

Omien rajojen vetäminen ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista. Tiellä on monta uskomusta ja hyvin todelliselta tuntuvaa pelkoa. Myöskin kun alkaa vetää omia rajoja se yleensä herättää vielä rajattomuudessa ja rakkaudettomuudessa elävissä kipua joka voi kohdistua syyllistämisenä rajan vetäjää kohtaan. Tuon voi oppia hyväksymään prosessiin kuuluvana vaiheena. Esimerkkisi kautta moni voi saada myös turvaa alkaa luoda omia rajojaan ja elää enemmän rakkaudessa vaikka se aluksi herättäisikin muissa tunteita.

Kun taustalla on traumoja sitä suuremmalla syyllä rajat ovat itselleen rakkautta. On opittava mahdollistamaan itselleen suojaisia tila jossa eheytymien voi tapahtua. Kuin oma pesäkolo jossa saa rauhassa turvallisten ihmisten kanssa nuolla haavansa.

Siinä on haasteensa vallitsevassa systeemissä jossa traumaa ei kovin laaja-alaisesti vielä tunnisteta eikä rauhaa toipumiselle osata suoda. Onneksi traumainformoitu sote on tulevaisuutta ja mitä enemmän meillä on terveydenhuollossa ja päättävissä elimissä omaaa traumaansa ymmärtäviä ihmisiä, sen suurempaa ymmärrystä sille voidaan suoda myös muiden toipumiselle.

Kun trauma hallitsee vielä voimakkaasti kehosta käsin sen pelkää ottavan ohjat milloin missäkin tilanteessa. Varsinkin jos on ollut useampia kokemuksia paniikkikohtauksesta tai pelkotiloista sitä tulee epävarmemmaksi tietyissä tilanteissa.  Pelot saattavat tuntua siltä kuin taju lähtisi, saattaa oksettaa, tulla huonovointiseksi. Tunteet on traumassa hyvin fyysisiä eikä silloin voida puhua siedättämisestä vaan trauma pitää vakauttaa ja purkaa. Toki on hyvä antaa asioille tilaisuus jotta uusia turvallisempia kokemuksia saa luotua tilalle mutta jos pelkoja ja traumaa ei pureta niin trauma on aina pinnan alla vaikuttimena ja kuormittaa elimistöä alitajuisestikin. Tuollainen on psyykeelle valtava rasite. Itse olen pelännyt osallistua liikuntaharrastuksiin, työpajoihin, isompiin tapahtumiin tms. jossa traumareaktiot voisivat tulla esiin. On ollut kausia kun pelkästään kaupassa käynti on herättänyt voimakkaita stressireaktioita.

Kun on toipumassa traumasta on tärkeää, että elämässä on enemmän turvaa kuin stressiä. Siinä vaiheessa kannattaa kuunnella omia olotilojaan ja karsia stressireaktioita aiheuttavia tekijöitä. Jos jatkamme liian pitkään liiallisessa stressissä saatamme lopulta uupua tai muuttua kireäksi. Ilo katoaa elämästä. Kateuden tunteet hiipii sisimpään. Meillä on kutenkin avaimet koko ajan itsellämme. Me itse voimme rajata ja valita. Syyllisyydestäkin voi oppia eroon, koska se on vain opittu uskomus. Omien terveiden uskomusten kautta voi oppia luomaan turvallista tilaa yhä enenevisä määrin omaan elämään. Turva on välttämätön perustarpeemme mutta sen luomisesta itselle ei juurikaan puhuta.

Traumasta paraneminen vaatii rauhaa. Jos traumasta on kulunut aikaa vuosia tai vuosikymmeniä se on muuttunut selviytymismekanismeiksi jolloin sitä voi olla vaikea enää havaita. Ihminen on tottunut pelkoihinsa ja rajoitteisiinsa. Mutta kun ymmärretään, että tietty käytös ja persoonan osiksi luullut piirteet ovatkin traumaa niin ihminen voi muuttua paljonkin saadessaan oikeanlaista tukea ja apua trauman purkamiseen. Sitä voi tuntea olevansa aivan uusi ihminen kun on saanut trauman purettua. Kun trauma ei hallitse ihminen voi muuttua lempeämmäksi, pitkäjänteisemmäksi, keskittymiskyky parantua. Yhtäkkiä näkeekin suurempia mahdollisuuksia elämässään kuin koskaan ennen. Itsemyötätunnon kasvaessa ymmärrys kanssaihmisiäkin kohtaan kasvaa. Kun elimistö rauhoittuu koko olemus rauhoittuu. Trauma on kehollinen reaktio ja kun sen ote hälvenee se vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti olemiseen.

Minkälaiset tilanteet sinulle aiheuttavat kehoreaktioita? Siinä on vinkki siihen miten trauma itselläsi ilmenee. Se voi olla myös johtolanka menneeseen. Kun koemme olevamme turvassa kehoreaktioita ei synny. Kun astumme trauma-alueelle huomaamme jännittyvämme.

Trauma voi olla iso tai pieni. Se voi olla henkistä tai fyysistä. Se voi olla muille näkymätöntä kokemuksellisuutta. Ei ole olemassa liian herkkää ihmistä vaikka niin meille on väitetty. Ei ole olemassa ihmistä joka pystyy kovettamaan itsensä tunteilleen vaikka siihen suuntaan meitä ohjataan usein yhteiskunnasta tulevan paineen vuoksi. Jokainen ihminen säilöö tunteitaan kunnes niihin saa kosketuksen kunnes ne saa purettua.

Tuo aika voi tulla viikon, 2 vuoden tai 40 vuoden kuluttua tapahtuneesta. Yhtäkaikki se hetki on suuren kivun jälkeen suuri helpotus. Kun valtava painolasti tippuu hartioilta jonka kanssa olemme siihen astisen elämämme selviytynyt kaikki alkaa tuntua ja  näyttää aivan erilaiselta.

On mahdollista vaikuttaa paljon myös omalla asenteella sillä miten itse suhtaudumme itseemme. Suhtaudummeko ankarasti itseemme. Koemmeko, että trauman oireet ovat häpeällisiä, ylimääräisiä ja tuomittavia. Vai suhtaudummeko itseemme lempeästi ja näemmekö oireet niin, että on täysin ymmärrettävää kokea tiettyjä asioita omasta historiasta johtuen. Kun meillä on lempeä asennoituminen itseemme niin trauman kohtaaminenkin sujuu myötävirtaan ja se on helpompi ”sulattaa” pois.

Olen tehnyt verkkokurssin johon olen koonnut ne keinot joilla itse olen onnistunut vahvistamaan sisäistä turvan tunnettani. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssi on nyt myynnissä. Verkkokurssin voit lunastaa itsellesi tästä linkistä: kultainensulkablog.wpcomstaging.com/kurssi

Lue myös artikkelini:
Tunteita ei voi käsitellä ajattelemalla, ne täytyy tuntea jotta niistä pääsee eteenpäin
Tositarina taakkasiirtymän katkaisemisesta – Ukko Kärkkäinen kirjoitti itsensä ulos isänsä sotakokemusten jättämistä kauhuista
Turvaa luovat ihmissuhteet – Mistä tunnistan olenko emotionaalisesti turvassa jonkun kanssa vai en
Kohtalona trauma
Ymmärrys traumasta lisää kykyä eheytyä siitä 
Kun trauman taika raukeaa
Traumaperäinen stressihäiriö