Väitän, että kyky tunnistaa, kokea ja ilmaista tunteita lisää hyvinvointia tai ainakin parantaa mahdollisuutta voida hyvin. Onko kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tärkeänä perustana siis hyvät tunnetaidot? Ainakin omalla kohdallani tunnetaitojen kehittyminen on parantanut kokonaisvaltaista hyvinvointia ja lisännyt itsetuntemusta.
Mitä kaikkea tunnetaitoihin sitten sisältyy? Ymmärtääkseni hyviin tunnetaitoihin kuuluu ainakin tunteen tunnistaminen, hyväksyminen, kehollinen kokeminen ja sanallinen, rakentava ilmaiseminen sekä sen oivaltaminen, mistä tarpeesta tunne kertoo. Tämä ei todellakaan ole helppoa ja vaatii pysähtymistä ja harjoittelemista. Ensin tulee sallia itsensä olla kehollinen, tunteva olento ja harjoitella tunnistamaan ja käsittelemään erilaisia tunteita. Käsitteleminen ei tapahdu vain ajatuksissa, vaan tunteet pitää todella tuntea kehossaan. Tunteen kohtaaminen vaatii sisäistä turvaa.
Ideaalitilanteessa tunnetaidot opitaan lapsuudessa, aikuisten turvallisessa ohjauksessa, arkisissa tilanteissa. ”Oppaina” toimii henkilöitä, jotka kykenevät myötätuntoiseen tunteiden kanssasäätelyyn. Näin tunnetaidot ovat aikuisuudessa itsestään selviä, arkisia asioita. Tämän hetken keski-ikäisten suomalaisten, jollaiseksi itsenikin miellän, lapsuudessa ei tunnetaitojen merkitystä hyvinvointiin vielä tunnustettu tai ymmärretty. Tiedostan edellisillä sukupolvilla olleen vähemmän tilaa ja turvaa keskittyä tunnetaitoihin. Onneksi tunnetaitoja on mahdollista harjoitella missä iässä vain.
Olen harjoitellut tunnetaitoja aikuisuudessa oman hyvinvoinnin ja tietenkin lasteni hyvinvoinnin takia. Edelleen opettelen kohtaamaan omia ja toisten tunteita myötätuntoisesti, tuomitsematta. Harjoittelen selvittelemään ajatuksia, uskomuksia ja tarpeita tunteiden taustalla.
Vaikeinta on ollut joidenkin tunteiden salliminen itselle ja niiden kehollinen kohtaaminen. Henkilökohtaisesti esimerkiksi vihan tunne on ollut haastava tunnistaa, kokea ja ilmaista rakentavasti. Joihinkin tunteisiin, kuten juuri vihan tunteeseen, on liittynyt syyllisyyttä. Olen joskus sen hetkisellä ymmärryksellä sisäistänyt uskomuksen, että ”minä olen vaikea, jos minulla on vaikeita tunteita”. Siksi olen joskus herkästi kieltänyt vaikealta tuntuvat tunteet itseltäni.
Oikeasti kokemamme tunteet eivät määritä meitä ihmisinä. Vihan tunnekin on tärkeä ja kertoo esimerkiksi rajojen ylittymisestä tai niiden tarpeesta. Tunteet kuuluvat perustavanlaatuisesti ihmisyyteen, vaikka tuntuvatkin välillä epämukavilta. Kokosin seuraavaan runotyyppiseen kirjoitukseen tunteisiin liittyviä, oikeaksi kokemiani asioita. On paljon muutakin tärkeää aiheeseen liittyvää, joten olisin erittäin kiitollinen kommenteista ja näkemysten jakamisesta tästä aiheesta.
Kaikki tunteet ovat oikeita ja sallittuja. Sinulla on oikeus tuntea kuten tunnet, ja tunteesi rakentavasti ilmaista. Et ole yhtä kuin tunteesi, ne vain ilmenevät sinussa. Ja vaikka tunteet tuntuvat välillä pahalta ne ovat ihmisyyden perusta ja kertovat esimerkiksi tarpeista. Tunteiden kanssa saa tarvita tukea ja apua.
Tunne voi kertoa tämän hetken tarpeesta tai jostain kauan sitten unohdetusta. Tunne pitää kehossa tietoisesti kokea, jotta se voi vapautua ja sen tuoma viesti kokijalleen avautua. Tunteilla on hermostollinen perusta, jota ei vielä täysin tunneta. Keskittymällä hengitykseen ja tähän hetkeen, voi rauhoitella hermostoa ja kohdata vaikealta tuntuvia tunteita. Sinulla ei ole velvollisuutta mitään tiettyä tunnetta, missään tilanteessa, ketään tai mitään kohtaan tuntea. Kenelläkään ei ole koskaan oikeutta sanella, mitä sinun milloinkin kuuluisi tuntea tai olla tuntematta. Ajatuksella, tunteella ja toiminnalla on yhteys. Ajatukset ovat päänsisäistä puhetta, uskomuksia ja ohimeneviä sanoja, jotka eivät millään lailla määrittele sinua. Tunne on aina todellinen, mutta uskomus tunteen taustalla ei välttämättä kerro totuutta. Kyseenalaistamalla uskomuksia, voivat kokemasi tunteet muuttua. Ajatuksista voi seurata tunteita, joista voi seurata toiminta. Se sinulla on vapaus valita. Reagoinnistasi tunteisiin olet itse vastuussa. Teot tehdään aina vallitsevalla tietoisuuden tasolla, joten on tärkeää harjoittaa empatiaa ja itsemyötätuntoa.
Kirjoitat harmoonisesti, ketään loukkaamatta, kiitos siitä sinulle.
Itse aikaisemman sukupolven edustajana koen, että yritimme parhaamme omassa ajassamme kasvattaa omat lapsemme rohkeiksi ja vahvoiksi.
Jokainen lapsi on yksilö, toinen näyttää tunteensa räiskyen, toinen on rauhallinen.
Millainen kasvutarina lapsella on, on pitkälti kiinni turvaverkoista tai niiden puutteista.
Mielenkiinnolla odotan seuraavia kirjoituksiasi.
Kiitos arvokkaasta kommentista, se merkitsee paljon. Totta, että tästä aiheesta voi helposti nousta syyllisyyttä… Kun vertaillaan, miten aiemmin toimittiin ja miten ymmärrys aiheesta on lisääntynyt. Jokainen toimii sen hetken tietoisuuden tasolla kasvattajanakin. Aiemmin tosiaan pyrittiin kasvattamaan lapsista rohkeita, reippaita ja vahvoja, yhteiskuntaan sopivia. Ja näin toki tehdään edelleen. Tähän muottiin sopiminen valitettavasti edellyttää lapselta tunteiden tukahduttamista tai jopa kieltämistä kokonaan. Olen samaa mieltä siinä, että temperamenttierot näkyvät tunteen ilmaisussa. Ja jos kasvattajalla ja lapsella on erilaiset temperamentit, se luo lisähaastetta suhteeseen. Ajattelen niin, että lapsen on tärkeää kasvaa omaksi itsekseen ja siinä tunnetaidot ovat todella tärkeänä apuna.
Sallivuus, myötätunto, ja tukeminen tunteiden myllerryksessä on tärkeä osa sekä vanhemmuudessa että parisuhteessa. Omien tunteiden tunnistaminen ja salliminen on oman kasvun matkalla olennainen piste, jonka avulla kasvu oman itsen tuntemiseen tekee huiman loikan. Toisinaan siitäkin huolimatta omien tunteiden salliminen on vaikeaa.
Työelämässä rikkaus on nähdä, kuulla ja tuntea lähellä olevien ihmisten tunteet ja tunnistaa niiden vaikutus läheisten ja koko yhteisön arkeen.
Olen saanut kokea monen läheisen ihmisen kasvua tunteiden maailmassa. Olen kiitollinen että saan olla mukana yhteisössä, jossa on eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä.
Kirjoitat Anette kauniisti, herkästi ja aitous kuuluu sanojesi läpi tekstissä. Myötäeläminen ja hyväksyntä on minustakin tärkeimpiä välittämisen keinoja.
Seuraavia tekstejäsi odottaen.
Kiitos Elina sydämellisestä kommentista. Kiitos, kun jaoit kokemustasi. Arvostan sitä. Tunteiden tunnistamisen ja sallimisen merkitys todella on ensisijainen omalla kasvun matkalla sekä kaikessa vuorovaikutuksessa, kuten totesit. Se on alkanut itsestä tuntua merkilliseltä, että jotain niin ihmisyydessä perustavanlaatuista kuin tunteita pelätään, peitellään tai kielletään. Mutta toisaalta ymmärrän sen, koska asenne on pitkään ollut sellainen, että tunteet ovat heikkoutta. Ei ole ollut turvallista ilmaista tai tilaa näyttää tunteita, niin niitä on opittu piilottamaan. Samoin, olen kiitollinen kaikista yhteisöistä, joihin saan kuulua ja ihmisistä, jotka ovat elämässäni. Kiitollinen olen myös siitä, että tunteiden ja tunnetaitojen merkitys ymmärretään nykyään laajemmin ihmisyyteen kuuluvana.