​Kuten monella muullakin, ”sammakot” tulivat nuorempana tutuksi. Nuorena minuun miehissä vetosi tietyt seikat mutta ennenkaikkea  ajatus siitä, että joku rakastaisi itseäni. Prinssit olivat siis sammakoita koska en itse ollut löytänyt itseäni ja ollut rehellinen siitä mitä todella halusin. Vasta lähempänä kolmeakymppiä itsetuntemukseni vahvistui niin, että kyse ei enää ollut siitä kuka kelpuuttaisi minut vaan tilalle tuli aito itsensä rakastaminen ja kunnioittaminen. Aloin  ajattelemaan asian toisinpäin. Jos minä en täysin omana itsenäni kelpaa, kumppani ei ole oikea minulle. Päätin, että ensitreffeiltä alkaen olen täysin oma itseni. Olisin uskollinen olemukselleni ja  omille arvoilleni, niitä en uhraisi enää ”rakkauden alttarille.” Epätoivon tunteet ja tietynlainen piinaava odotus ja pelko kumppanin hakemisesta katosi. Tilalle tuli rauha ja hyvä olo elää ja olla omana itsensä kaikessa keskeneräisyydessään.

Opin arvostamaan omia mielenkiinnon kohteitani ja omaa itseäni. Törmäsin edelleen ”sammakoihin”, siis miehiin jotka eivät olleet minua varten, mutta he eivät saaneet enää minua pois raiteiltaan kuten joskus aijemmin. Jokainen näistä ihmisistä oli samalla inhimillisellä matkallaan hakemassa rakkautta ja hyväksyntää kuten minäkin mutta jostain syystä arvomme eivät kohdanneet. Piti myös hyväksyä, että kaikki eivät olleet vilpittömiä, eivät kestäneet rehellisyyttäni (joka on itselleni iso arvo) tai tulkitsivat minut väärin. Piti jättää omaan arvoonsa se, mitä minusta ajateltiin. Toisten ajatuksiin en voinut lopulta vaikuttaa, eikä tarvinnutkaan. Tärkeintä oli, että tiesin itse olleeni aito ja rehellinen.

Antamalla toisen ihmisen nähdä todellisen itsemme voimme löytää aidon ihmisen rinnallemme. Teeskenteleminen ei tuo omia aitoja arvoja todeksi ja näkyväksi toiselle. Elämä tuntuu sellaisella asetuksella hyvin tyhjältä.  Aitona oleminen vaatii rohkeutta, pelotonta sydän auki kulkemista, koska siihen sisältyy aina riski torjutuksi tulemisesta ja hylkäämisestä. Se ei siis takaa sitä ettemmekö tulisi loukatuiksi edelleen, mutta se takaa sen, että sellaisellakin hetkellä olemme sitoutuneet olemaan uskollisia itsellemme ja vain se on aidosti merkityksellistä. Parisuhteessa oleminen vaatii saman aikomuksen jatkamista. Emme voi pitää yllä hyvää ihmissuhdetta aina uhraamalla itseämme, ikuisesti venyttämällä ja joustamalla omista rajoistamme.

​

Olen huomannut, että haasteet ihmissuhteissa ratkeavat usein omaan keskukseen palaamisella. Toisen syyttelemisen sijaan on hyvä mennä itseensä, miettiä mikä olikaan minulle tärkeää. Joskus rehellisenä itselleen oleminen tuntuu samalta kuin benj-hyppy ilman köyttä. Rehellisyys itselle on aina riski rakkaudessa; rakastetaanko ja hyväksytäänkö minut JUURI tälläisenä, omana itsenä? Rehellisyys itseä kohtaan tuo lähemmäs myös ajatuksen erosta. Se mahdollisuus on aina hyväksyttävä kaikessa pelottavuudessaan. Jos sitoudun itseeni se voi tarkoittaa eroa toisesta. Rakkaudesta ei ole koskaan takeita ulkopuolelta. On todellista rohkeutta uskaltaa rehellisesti myöntää omat arvonsa siitäkin huolimatta,  että ne olisivat ristiriidassa nykyisen elämäntilanteen suhteen.  Vasta kun löydämme turvan olla uskollisia itsellemme löydämme vahvan rakkauden itseämme kohtaan ja sitå kautta se alkaa heijastua myös ulkoapäin.

Riidathan kumpuavat useimmiten kai siitä tunteesta, ettemme uskalla olla omia itsejämme, vaan toivomme toisen muuttumista. Varsinkin jos olemme ehdollistuneet elämään toisen tahdon alla, on sitäkin vaikeampi myöntää harha-askeleet. Se, että  lopulta tuossa kaikessa petimme vain itseämme. Ketä oikein yritimme hämätä?
Monilla ihmisillä on myös tarve peilata omaa sitoutumiskyvyttömyyttään ja pelkojaan toisen ihmisen vioiksi.

Monella  on unelmakumppanistaan usein pitkä lista ominaisuuksia lueteltuna liittyen vaikkapa ulkonäköön, luonteeseen, statukseen ja tyyliin liittyen, mutta onko nuo seikat todella merkityksellisiä kun tutkailet itseäsi? Minkälaisia syvempiä arvoja löydät itsestäsi? Mitkä ovat aidosti elämääsi määrittävät ajatukset pohjimmiltaan? Kun mietit niitä tarkemmin, niissä ei todennäköisesti ole kyse ulkonäöstä, titteleistä tai muusta ulkoisesta.  Nämä ovat usein egon haluja. Todennäköisesti haluat kuitenkin pohjimmiltasi löytää sydämenkumppanin, jonka kanssa jakaa sinusta itsestä hyvältä tuntuvaa elämää. Jos näin on, sinun tulee tutkailla omaa sydäntäsi. Silloin mielihaluillasi ei ole merkitystä ja kaikki turhat kriteerit haihtuvat pois.

Valitsetko omassa elämässäsi elää rakkaudesta itseesi vai pelosta varmistellen muiden samanmielisyyttä? Tämä on käännekohta kaikessa. Ristiriidat sulavat pois kaikissa ihmissuhteissa kun omat arvot ovat sisimmässä selkeät. Silloin ei tarvitse muuttaa toisia, eikä vaatia heiltä mitään. Olen huomannut, että kun keskityn arvojeni mukaiseen toimintaan en edes halua tuhlata energiaa muuhun. ​Kun minulla itsellä on hyvä olla, on helppo keskittyä hyvään. Rehellisyys itseä kohtaan tuo elämääni kaiken mitä aidosti tarvitsen. Uskallatko sinä heittää  ilmoille toiveen ilman vaateita, ilman kriteereitä? Silloin avaat ehkä mahdollisuuden todelliselle rakkaudelle ja astut pois onnesi edestä.