Uuden maailman rakentajat

Meillä ihmisillä on taipumus tottua asioihin. Jos jokin elämäntilanne on kestänyt pitkään turrumme siihen. Voi olla vaikeaa saada enää yhteyttä entiseen, muistaa miten erilaiselta joskus kaikki tuntui. Ja kun tilanne helpottaa, käänne parempaan pitkään jatkuneessa vaikeassa tilanteessa saattaa nostaa epäuskoa. Onko kaikki nyt todella hyvin? Voiko tähän luottaa?

Me totumme niin hyvään kuin huonoonkin. Ja vaikka rutiinit ovat yleisesti ottaen hyväksi, kaikki rutiinit eivät tue hyvinvointiamme. Tottumus estää kokemasta jotain parempaa. Se voi olla salakavala automaatio, joka saa kulkemaan aina samaa reittiä, ostamaan samat ostokset, ajattelemaan samat ajatukset ja urautumaan samaan työhön. Jos ostoksemme tukevat aidosti hyvinvointiamme, ajatuksemme luovat oikeasti hyvää elämää ja työ on arvojemme mukaista tuottaen merkityksellisyyden tunnetta, niin tilanne ei ole välttämättä yhtään huono.  Mutta jos näin ei ole, tottumus voi olla valheellista turvan tunnetta luova sisäinen suojakeino muutosta ja kehitystä vastaan.


Tutkimusten mukaan ihmisen aivot mukautuvat ja muuttuvat läpi elämän. Me voimme tietoisesti kehittää ajatteluamme ja oppia uutta niin kauan kuin elämme. Urautuneisuus ja tottumus kuitenkin usein estävät sen. Vanhat tavat luovat turvaa, vaikka ne eivät olisi meille hyväksi.  Jos mietimme tätä haastetta yksilötasolla, saamme mittasuhteet siihen, miten vaikeaa suurta yhteiskuntajärjestelmää on muuttaa. Haluamme pitää kiinni vanhasta, koska emme tiedä muusta.

Maailmanhistoria on täynnä erilaisten kulttuuri-imperiumien nousuja, valtakausia ja tuhoja. Historioitsijat ovat koittaneet kautta aikojen selvittää miksi jokin järjestelmä romahtaa, mitkä ovat sen avaintekijöitä. Useimmissa tutkimuksissa on päädytty johonkin yhteen ratkaisevaan tekijään, vaikka tosiasiassa romahdus on vuosikymmeniä tai satoja kestävä kehityssuunta. Yliopistossa työskentelevä ystäväni Risto-Matti Matero oli tehnyt vapaa-ajallaan mallinnuksen aiheesta. Kokoonnuimme eräänä iltana hänen olohuoneeseensa kun hän piti meille äärettömän mielenkiintoisen kolmen tunnin pituisen luennon tästä ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta.

Hän kertoi esitelmässään minkälaiselle arvo- ja kulttuuripohjalle kaksi suurinta edeltävää kulttuuri-imperiumia muodostuivat ennen tätä materialistisia arvoja ja yksilökeskeisyyttä korostavaa anglo-amerikkalaista aikakautta, jota me nyt elämme. Ja minkälaisesta käännekohdasta oma nykyaikainen kulttuurimme ammensi arvojansa syntyaikoinaan. Edeltävä aika oli katolisen kirkon kulta-aikaa. Tuolloin papisto oli korkein hallintoelin. Jumalan katsottiin asettavan säännöt ja lait, ja jumalanmiehet valvoivat lakien toteutusta. Kylpeminen ja nautinto oli tuolloin suorastaan syntiä, mikä taas oli korkeassa arvossa tätä edeltäneen hedonistisen Rooman valtakunnan ajan kulttuurissa. Järjestelmät ovat siis monesti vastakohtaisia Meidän kulttuurimme syntyi siis askeettisen, yksilön oikeuksia väheksyvän kulttuurin raunioille.

Nykyisen järjestelmämme voidaan katsoa olleen olemassa parisen sataa vuotta. Kaikki mitä nykyajassa teemme pohjautuu siihen ajatukseen, ettei muunlaista järjestelmää ole. Sitä mitä ei ole kokenut, ei välttämättä osaa edes ajatella. Tämä vallitseva on siis ainoa vaihtoehtomme johon meidän tulee sopeutua. Meidän tulee sopeuttaa arvomme ja tekemisemme tämän järjestelmän mukaisiin arvoihin. Ekonomistit puhuvat esimerkiksi työelämästä syrjässä olevista kuluerinä. Aivan kuin se olisi oikeutettua vain siksi, että järjestelmämme nojaa markkinatalouden ehdoille.

Alun perin nykyinen järjestelmämme on luotu palvelemaan ihmistä. Kun järjestelmä kääntyy ihmisyyteen kuuluvaa inhimillisyyttä vastaan, ketä se silloin palvelee? Järjestelmää itseään.

Esitelmässä käytiin läpi indikaattoreita, mitkä  ennustavat valtakauden romahtamista. Yksi ennusmerkki sille voidaan nähdä olevan kun järjestelmän etua enemmän aletaan ajaa omia etuja. Silloin yhteiset arvot eivät ole enää etusijalla, vaan aletaan kahmia voittoja vain omaan laariin. Aletaan myös kerätä voittoja sieltä mitkä nähtiin ennen perusoikeuksina kuten terveydenhuoltojärjestelmä tai ympäristönsuojelu. Tämä on selvästi nähtävissä kulttuurissamme ja sitä voidaan pitää nykyisin jopa normalisoituna ajatteluna. Toinen indikaattori voidaan katsoa olevan se, ettei järjestelmän puolustamiseen löydetä enää välttämättä muita argumentteja kuin toteamus ”tämä on ainoa vaihtoehtomme.” Myös vastakkainasettelu korostuu ja kansakunta jakautuu erilaisiin ryhmiin.

Järjestelmät ja kulttuuri-imperiumit syntyvät ihmisten tarpeeseen. Se kuinka tietoisia olemme syvimmistä, aidoista tarpeistamme, se synnyttää siihen vastaavia  kulttuureja.  Yleensä kehitys kulkee eteenpäin, mutta ihmiskunnan tietoisuudessa kehitys tuntuu olevan joskus hyvin hidasta. Ja kun mietimme kuinka helposti uraudumme ajattelussamme arkipäiväisiin asioihin, niin saamme perspektiiviä siihen miten jäykkää kokonaisia systeemejä onkaan muuttaa. Muutos on kuitenkin vääjäämätöntä. Se on elämän kehityssuunta. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Ja muutos tapahtuu, halusimme sitä tai emme.

Järjestelmä muuttuu kun me muutumme. Ja uuden siemenet on jo kylvetty. Uusi alkaa rakentua jo ennen kuin vanha väistyy. Ja siemenet itää sitä mukaa kuin meissä on rohkeutta ja turvaa luoda uutta. Muutos lähtee aina pienistä asioista, noista pienistä asioista tulee lopulta suuria. Kun ihmiset heräävät huolehtimaan paremmin omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan ja lähimmäisistään, luonnosta ja kaikkeen siihen kuuluvasta, koko järjestelmän on pakko muuttua palvelemaan arvojamme. Mikään järjestelmä ei toimi ilman ihmisiä. Pieniä muutoksia omassa elämässä ei siis kannata koskaan väheksyä. Niissä on suurta maailmaa muuttavaa potentiaalia. Tuo muutosaalto on jo käynnissä.

Amerikkalainen professori David Korten on kuvannut uuden kulttuurin rakentajien olevan syvästi kytkeytyneitä elämään sekä sisäisellä henkisellä että sosiaalisella ja ekologisella tasolla.
He ovat kiinnostuneita henkisestä elämästä, itsensä toteuttamisesta ja itsensä ilmaisemisesta.
He rakentavat uutta ekologista ja henkistä maailmankuvaa.
He kehittävät psykologisen kehityksen tekniikoita.
He pyrkivät palauttamaan henkisten harjoitusten keskeisen aseman päivittäisessä elämässä ja korostamaan feminiinisen puolen merkitystä.

Tähän viiteryhmään kuuluvat ihmiset ovat vuosi vuodelta saaneet enemmän näkyvyyttä ja jalansijaa. Se mikä vielä hetki sitten oli vähemmistöä, voidaan katsoa olevan jo valtavirtaa.

Joissakin ihmisissä tämä aika herättää huolta ja turvattomuutta. Toisissa ihmisissä toivoa ja inspiraatiota. Tämä on vanhan ja uuden ajan vedenjakaja jossa  elämme. Tässä ajassa on nähtävissä vanhan ja uuden rajapinta.  Ja jokainen meistä osallistuu tähän aikaan pelkästään olemalla olemassa juuri tässä ajassa. Meistä kukaan ei voi siis välttää sitä. Siksi tarvitsemme perspektiiviä tapahtumiin, jotta näemme niissä piilevän toivon. Kun haemme näkökulmaa aikaisempien kulttuuri-imperiumien päättymisestä, näemme ihmiskunnan kehityksen jatkumona. Vaikka jokin pitkään olemassa ollut järjestelmä päättyy, elämä jatkuu. Ja jatkuessaan se kehittyy. Vanhan järjestelmän tilalle tulee sellainen kuin me kollektiivisesti sallimme. Ja se lähtee siitä millaisen elämän me luomme omilla valinnoilla itsellemme.

Jos tunnistat tottumuksen turtumuksen elämässäsi, kyse voi olla sisäisen turvattomuuden kompensoimisesta.

”Jokainen meistä luo oman todellisuuden
Juuri niin hyvän kuin rohkenee”
– Ylva Haru, laulusta Yksinkertaista

Mukavuusvyöhyke voi olla epämukavuusvyöhyke. Urautunut elämäntapa ja sen alle jäävät  tunteet voivat olla tuttuja ja turvallisia ja siksi asioiden muuttaminen voi tuntua kuin astuisi pelottavaan tuntemattomaan.

Sisäistä turvaa kehittämällä me ymmärrämme selkeämmin omia toimintatapoja ja niiden syitä. Ja sisäistä turvaa vahvistamalla me erotamme mitkä toimet tässä ajassa edistävät aitoa kehitystä, ja mitkä ovat selviytymiskeinoja turvattomuudessa.

”Meidän on valittava kahden kertomuksen väliltä
– kummastakin avautuu erilainen tulevaisuus. Elämän tien kuvitteleminen edellyttää, että tiedämme, mitä todella haluamme – että oivalluksen hetkinä osaamme nimetä hyvän elämän tärkeät ainekset.”
– David C. Korten

Eikä riitä, että osaamme vain nimetä ne vaan myös tehdä valintoja ja toimia niiden mukaan. Noiden valintojen tekeminen ei ole aina helppoa tässä maailmassa. Mutta se helpottuu kun sisäinen turva kasvaa ja voimme nojata sisäisen voimamme varmuuteen.

Olen luonut sisäisen turvan tunteen vahvistamiseksi verkkokurssin. Sisäinen turvattomuus voi ilmetä monilla tavoilla. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssilla opit tulemaan tietoisemmaksi omista  selviytymismekanismeista ja vahvistamaan aitoa sisäistä turvaa. Kurssilla saat oivalluksia sisäisen turvan tunteen rakentamiseksi ja opit ylläpitämään sisäistä turvaa. Pääset lukemaan kurssista lisää ja ilmoittautumaan mukaan tästä: kultainensulkablog.wpcomstaging.com/kurssi

 

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *