Uuden ajan yrittäjät osa 6 – Valokuvaaja Erika Lind: ”Ihmisen yksi perustarpeista on kokea olevansa merkittävä ja työlläni haluan muistuttaa ihmistä siitä.”

Uuden ajan yrittäjät – haastattelusarjan kuudennessa osassa esittelen teille ylpeydellä lapsuudenystäväni Erika Lindin. Olimme Erikan kanssa hyviä ystäviä ylä-asteaikoina. Välissä on ollut vuosia kun emme olleet tekemisissä, mutta somen kautta olen kiinnostuneena seurannut Erikan matkaa valokuvaajaksi. Erika opiskeli valokuvausta Kanadassa ja nyt hänellä on oma televisiossa ja lehdissä näkyvyyttä saanut yritys nimeltään Studio Metsä. Erika haluaa valokuvauksen avulla auttaa naisia luomaan arvostampaa suhdetta itseensä.

Viime aikoina olemme vaihtaneet kuulumisia enemmän ja halusinkin ehdottomasti pyytää Erikan tähän haastattelusarjaan mukaan kertomaan tärkeästä työstään. Valokuvaus on upea ja voimallinen keino muuttaa sisäisiä uskomuksia terveempään suuntaan ja Erika on tuolla missiolla kameransa takana.

Tässä haastattelussa Erika kertoo miten löysi sydämensä polulle toteuttamaan itseään valokuvaajana. Vastauksista saatte lukea myös lisää hänen viisaita ajatuksiaan oman yrityksensä takana.

Kuka olet, kerro hieman itsestäsi.

Nimeni on Erika Lind, olen 34-vuotias kauan sitten kaupunkilaistunut maalaistyttö. Asun nykyään Helsingissä, mutta olen kotoisin Eurasta, noin 10 000 asukkaan kunnasta läheltä Raumaa. Vuodet 2008-2013 asuin Kanadassa ja yhden lukukauden Den Haagissa, Alankomaissa. Ulkomailla asuminen oli lapsuudesta asti seurannut unelma, jonka toteutuminen on ollut yksi parhaista elämässäni tapahtuneista asioista.

Uskon vahvasti unelmiin sekä niin-kutsuttuun mahdottomaan. Musta tee, valon ja varjon tanssi, luonto sekä musiikki antavat minulle lisäpotkua arkeen. Rakastan käydä keskusteluja ihmisten kanssa merkityksellisistä asioista, ideoista, unelmista, toiveista, tavoitteista… Olen myös erittäin eläinrakas ja eritoten kissat ovat olleet lähellä sydäntäni lapsesta saakka. Olen toiminut kissojen hyväksi vapaaehtoisena eläinsuojeluyhdistyksillä niin Vancouverissa BCSPCA:lla kuin Helsingissä HESY:llä.

Tällä hetkellä minulla on yritys nimeltä Studio Metsä, olen koulutukseltani taiteen kandidaatti valokuvauksessa ja juuri huhtikuussa 2018 valmistunut LCF Life Coach (eli elämäntapavalmentaja). Olen siis ammattinimikkeeltäni valokuvaaja, mutta kuitenkin niin paljon muutakin. Yrityksessäni olen keskittynyt kuvaamaan naisia, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia. Valmentajaksi valmistuttuani olen suunnittelemassa uusia paketteja, jotka yhdistävät valokuvauksen ja valmennuksen.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu? Millaisiin asiakkaan tarpeisiin pyrit vastaamaan palvelullasi?

Tämä onkin hyvä kysymys, mitä kaikkea työhöni kuuluu. Tällä hetkellä minulla on tarjolla yksi valokuvauspaketti, joka keskittyy naisiin, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia. Kuvausprosessi on normaalia pidempi: se sisältää alkukeskustelun, itse kuvauksen ja yhteisen kuvienpaljastushetken. Työlläni pyrin antamaan naisille toisenlaisen näkökulman heihin itseensä – hyväksyvän ja rakastavan sellaisen. Me monesti jäämme kiinni jo kenties lapsuudessa tai nuoruudessa syntyneisiin uskomuksiin, jotka uskomme todeksi. Monilla naisilla niihin liittyy “en ole kaunis” tai “en riitä”, “en ansaitse”. Olen törmännyt monesti naisiin, jotka ovat eläneet lapsesta saakka uskomuksen kanssa, että kaikki ihmiset eivät ole kauniita. Toisille on jaettu paremmat kortit kuin toisille. Yleensä he ovat itse kuuluneet siihen ryhmään, jotka eivät ole.

Miltä maailmamme näyttäisi jos kaikilla naisilla olisi se itseluottamus ja -ymmärrys, että minä olen kaunis (ja riittävä!) juuri tällaisena kuin olen? Että meidän ei tarvitsekaan olla kauneusihanteen mukaisia ollaksemme kauniita. Että meidän ei tarvitse olla muuta kuin olemme ollaksemme riittäviä. Monille tämä kauneudesta puhuminen aiheuttaa myös ristiriitaisia tunteita, sillä he kokevat sen pinnallisena asiana. Miksi pitäisi kiinnittää niin paljon huomiota ulkonäköön? Luin juuri hiljattain siitä, kuinka 80% tulevasta informaatiosta saamme näköaistin avulla. Me olemme siis hyvin visuaalisia halusimme tai emme. Tämä ei tarkoita sitä ettei mihinkään muuhun tulisi kiinnittää huomiota sillä tottakai se, mikä meillä on sisällä, näkyy myös ulkona.

Esimerkkinä tästä voisin antaa ihmisen, joka ei rakasta itseään eikä koe olevansa merkittävä. Tämä rakkauden ja merkittävyyden puute aiheuttaa luultavasti sen, että ihminen ei jaksa välittää itsestään ruokkimalla itseään ravinnerikkaalla ruoalla, ei liiku, ei nuku hyvin, ei osta vaatteita jotka hänelle sopii vaan ostaa niitä, jotka tekevät hänestä mahdollisimman näkymättömän, ei meikkaa koska ei koe sen tekevän omaan ulkonäköönsä minkäänlaista vaikutusta. Mitä tällöin ihmiselle tapahtuu? Hän antaa itsensä kuihtua.

Me olemme kokonaisvaltaisia emmekä voi jättää ulkonäköämme heitteille ilman, että se vaikuttaisi meidän henkiseen hyvinvointiimme. Tai toisinpäin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kiteyttääkseni, ihmisen yksi perustarpeista on kokea olevansa merkittävä ja työlläni haluan muistuttaa ihmistä siitä.

Erika-1

Kuva: Satu Mali

Mikä sai sinut innostumaan alasta jolla teet nyt töitä? Haaveilitko alaan liittyvistä asioista jo lapsena vai löytyikö se vasta aikuisiällä?

Koen, että olen alalla, joka on vasta alkamassa, joten siitä en välttämättä ole suoranaisesti haaveillut pienenä, mutta valokuvauksesta kyllä. Käännekohtana pidän hetkeä, kun olin 13-vuotias ja sain tädiltäni kuvan, jonka hän oli minusta ottanut ja itse vedostanut. Kuvaan oli tehty valkoinen vignette ja muistan katsoneeni sitä ja ajatelleeni, vau, minäkin haluan osata tehdä tuollaista. Kuljin tuon jälkeen aina kamera kädessä ja kuvasin kaikkea.

Silloin en niinkään ajatellut sommittelua tai kuvalla luomista vaan tilanteiden tallentamista – kuvat ovat aina edustaneet minulle muistoja ja rakastan katsella kuvia. Voit istuttaa minut valokuva-albumiesi kanssa sohvallesi ja istun siinä tyytyväisesti kunnes olen käynyt kuvat läpi. Ehkäpä sen vuoksi päädyinkin tekemään tällaista kuvausta – kuvat toimivat muistoina tästä isosta ja tärkeästä askeleesta, jonka naiset ovat ottaneet tullessaan minulle kuvattaviksi. He kohtasivat ja voittivat pelkonsa – ja kuvat tulevat aina muistuttamaan heitä siitä, heidän kyvyistään ja upeudestaan.

Psykologia on toinen asia mikä on myös kiinnostanut minua nuoresta saakka. Olen aina ollut kova pohtimaan ja tuntemaan. Tunteiden vuoristorata on pakottanut miettimään ja analysoimaan asioita. Lukiossa kävin kaikki psykologian kurssit, joita meille tarjottiin ja olen monesti miettinyt psykologian opintojen aloittamista. Ne olen kuitenkin jättänyt toistaiseksi mutta luen paljon kirjallisuutta aiheesta.

Onko työ jota teet kutsumustyötäsi? Mistä erotit sen kutsumukseksesi?

Kai sitä voisi sillä nimikkeelläkin nimittää, tosin itse en käytä tätä termiä. Joten, en tiedä sanoisinko, että tekemäni työ on kutsumustyötä, mutta se on syntynyt ja lähtenyt liikkeelle sydämestäni. Teen sydäntyötä ja koska se lähtee syvältä sisimmästä, voi sen ilmentymä olla monenlaista. Valokuvaus on yksi tapa, valmennus toinen ja video kolmas. Ja siinä vasta kolme mahdollista ilmentymää – mahdollisuudet ovat loputtomat.

Olen kokenut ettei minulla voisi olla muunlaista tietä. Tämän vuoksi se on enemmänkin elämäntapa kuin kutsumus.

Mikä on työssäsi parasta?

Ihmisten tapaaminen ja heidän kanssa keskusteleminen. Lähden niin usein alkukeskusteluista asiakkaideni kanssa inspiroituneena pois. Kun ihmisiin tutustuu, muistuu aina mieleen kuinka mielettömän upeassa maailmassa me eletäänkään.

Media yrittää ruokkia toisenlaista kuvaa maailmasta keskittyen ihmisyyden julmuuden ilmaisuihin, mutta tosi asiassa meidän maailmamme koostuu aivan uskomattoman upeista, inspiroivista, rakastavista, välittävistä ja rohkeista ihmissieluista. Olemme onnekaita saadessamme elää tässä maailmassa!

Mikä haastavinta?

Haastavinta on omasta tasapainosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen.

Kannustettiinko sinua yrittäjyyteen/oman kutsumuksen pariin lähipiirissä vai koitko vastustusta?

Koen, että lähipiirissä on hyväksytty, että minä teen mitä minä teen. Minua ei ole varsinaisesti kannustettu eikä toisaalta myöskään vastustettu. Koen, että läheiseni haluavat minun olevan onnellinen ja vaikka omat ratkaisut eivät olisi heidän ratkaisujaan, saan silti ne tehdä rauhassa ilman kummempaa huolta heidän puolelta. Vaikka toki monet lähipiirissäni tuovat välillä esille sen etteivät itse kestäisi yrittäjyyden tuomaa epävarmuutta.

Mistä sait rohkeuden tehdä täysin omanlaistasi juttua ja toteuttaa itseäsi uudella tavalla? Mistä sait eniten tukea ja apua toteuttaa unelmiasi?

Onpa hyvä kysymys! En tiedä! Olen ehkä aina kokenut olevani vähän erilainen enkä ole koskaan tuntenut perinteistä tietä omakseni vaikka joskus nuorempana sellaisesta teoriassa haaveilinkin. Mutta kotoa muutettuani olen mennyt sen perässä mitä olen halunnut vaikka monta jäykkää uskomusta onkin matkalla täytynyt romuttaa. Yksi vahvimmista oli uskomus siitä, että vain muutamat “onnekkaat” saavat tehdä sitä mitä haluavat ja muut tekevät sitä mitä heidän täytyy (elääkseen). Ja minä siis uskoin kuuluvani tähän jälkimmäiseen ryhmään. Se on jännä juttu, että kun katson elämääni taaksepäin, unelmani ovat aina toteutuneet.

Olen aina uskonut syvästi unelmiin ja vaihtoehtoiseen elämiseen vaikka ristiriitaisesti samalla lapsuudesta tulleet uskomukset ovat sotineet niitä vastaan.

Ehkä olen vain jollain tasolla ollut kapinallinen. Jos minulle on sanottu etten pysty johonkin, se saa minut yrittämään entistä enemmän. (Tästä voisi varmasti vetää monia psykologisia johtopäätöksiäkin… :D)

Yksi asia minkä olen vasta aikuisuudessa kunnolla ymmärtänyt, vaikka vieläkin se tuntuu haastavalta, on avun pyytäminen. Ihmiset eivät voi tietää mitä kaipaat ellet heille sitä ilmaise. Mutta olen myös huomannut sen, että kun seuraa sitä omaa polkua ja tekee niitä asioita, joita haluaa, alkaa lähipiirissä olevat ihmiset kommentoida sitä ja kenties olen ollut onnekas, mutta ympärilläni on ollut lähestulkoon poikkeuksetta ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat. Ja auttavat aina, kun sitä apua tarvitsee.

Olen myös aktiivisesti valinnut ympärilleni ihmisiä, jotka rakentavat ja jättänyt sellaiset pois, jotka hajottavat.

WEB-Studio-Metsa-1-147.jpg

Kuva: Satu Mali

Oletko onnistunut luomaan unelmatyösi?

Hmmm, koen, että se on prosessi. Unelmat muuttuu ja vaihtuu kokemuksen ja kasvun myötä. Tällä hetkellä koen, että minulla on vielä paljon saavutettavaa, paljon asioita, joita kohti haluan kulkea. Mutta sillä tiellä olen. Määränpäässä en vielä enkä ehkä koskaan, ja kenties se onkin juuri se palo, mikä pitää liikkeessä. Sanottakoon kuitenkin niin, että en osaisi kuvitella eläväni millään muulla tavoin kuin kuinka nyt elän. Joten ehkä sitä voisi sitten kuvailla unelmatyöksi.

Minkälaisia haaveita ja tavoitteita sinulla on tulevaisuudelle?

Olen aina ollut visuaalinen ihminen. Rakastan kuvaa, niin stilliä kuin liikkuvaa. Nuorena, kun sain käyttööni videokameran koulusta, aloin tehdä hassutteluvideoita kaverien ja veljeni kanssa. Rakkauteni videoihin ja niiden tekemiseen kasvoi. Siitä lähtien olen tehnyt monenlaisia videoita ja yliopistossa kävin muutamia filmi- ja videokursseja. Tällä hetkellä minulla on YouTube-kanava, jonne päivitän videomateriaalia epäsäännöllisen säännöllisesti. Tulevaisuudessa tavoitteena on tuottaa lisää videoita ja luoda jäsenyyssivuston, jossa videot, kuvat, haastattelut, artikkelit yms resurssit voivat elää ja antaa ihmisille lisää inspiraatiota, motivaatiota ja luottoa omaan elämään.

Olen myös juuri tällä hetkellä luomassa uusia palvelupaketteja, jotka päivittyvät nettisivuilleni tämän kesän aikana. Palvelupaketit tulevat sisältämään myös valmennusta sekä valmennuksen ja valokuvauksen sekoitusta.

Henkilökohtaisessa elämässä unelmoin omasta talosta maalla kaupunkiasunnon lisäksi – best of both worlds. Rakastan kontrastia. Maaseutua ja kaupunkia. Tummaa ja vaaleaa. Valoa ja varjoa.

Missä erityisesti olet onnistunut?

Olen onnistunut elämään itseni näköistä elämää. Monella tapaa mottoni on ollut, että haluan mieluummin katua tehtyä kuin tekemätöntä. Yksi elämäni tärkeimmistä ja merkittävimmistä päätöksistä oli lähteä opiskelemaan valokuvausta Kanadaan. Unelmoin siitä jo nuorena ja lukioikäisenä vietin monta unetonta yötä unelmoiden eri yliopistoista Pohjois-Amerikassa. Joten ehkä voisi sanoa, että olen onnistunut rohkeudessa 🙂

Kun katsot taaksepäin tekisitkö jotain toisin alussa? Jos niin mitä?

Yksi asia, mitä tekisin toisin, jos voisin, on, että olisin lähtenyt heti lukion jälkeen ulkomaille. Sillä se oli alunperinkin unelmani, joten suoraan vaan sinne, ei mitään välivuosia. Toisaalta ne välivuodet olivat itselleni tarpeellisia, kasvoin paljon ja uskon, että kaikki meni juuri kuten pitikin.

Yrittäjyyden alussa taas toivoisin tehneeni enemmän, ajatelleeni vähemmän. Yritämme monesti ratkoa ongelmia päämme sisällä, kun ne ratkeaisivat huomattavasti nopeammin tekemisen kautta.

Minkälaisen tsemppiviestin tahtoisit lähettää omia unelmiaan kohti kurkottelevalle, henkilölle joka miettii oman unelmatyönsä aloittamista?

Ensimmäinen ja tärkein asia on: kuuntele itseäsi. Me saamme nykyään niin paljon viestejä, vinkkejä, neuvoja ja ideoita itsemme ulkopuolelta, ja vaikka ne voivatkin olla hyviä ja inspiroivia, vievät ne meitä kauemmas omasta totuudestamme. Meidän tulee siksi entistä enemmän vaalia sitä omaa sisäistä ääntämme. Mitä se sinun äänesi sanoo? Mitä se haluaa? Mitä se kaipaa? Ainoastaan sitä kuuntelemalla voimme löytää todellisen onnen.

Toinen on itseensä luottaminen ja oman polun rohkea seuraaminen. Mitä enemmän kuuntelemme itseämme, sitä enemmän saatamme poiketa valtavirrasta ja se on hyvä asia! Ole rohkeasti se, kuka olet. Sillä sinä riität, juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse kuulua muottiin vaan pikemminkin rohkeasti olla sen muotin ulkopuolella. Kaikki ne, mitkä erottaa sinut muista, tekee sinusta sinut. Yrittäjyydessä yksi tärkeimmistä asioista on, että sinä tulet esille. Ihmiset tulevat ostamaan sinulta sinun vuoksesi, ei niinkään sen vuoksi mitä myyt.

Kolmanneksi pieni reality check – yrittäjyys ja unelmatyön aloitus on haastavaa, se vaatii monen eri hatun pitämistä ja henkilökohtaisesti olen taistellut sen kanssa todella paljon. MUTTA, en vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Joten haluan muistuttaa sinua siitä, että helppoa ei ole olla oman itsensä pomo, mutta mikään minkään arvoinen ei olekaan. Elastista lainaten “jos ois helppoo, kaikki tekis niin”.

Joten luota itseesi ja tee ennen kaikkea työtä sen eteen, että opit rakastamaan ja hyväksymään itsesi. Kehitä intuitiota – se tulee olemaan yksi tärkeimmistä suunnannäyttäjistä. Rakenna ympärillesi joukko ihmisiä, jotka tsemppaavat – osan tulisi olla samassa vaiheessa unelmatyöpolulla, osa pidemmällä ja osa varhaisemmassa vaiheessa. Tällöin saat vertaistukea, mentorointiapua sekä voit toimia mentorina jollekin toiselle. Muista: seura tekee kaltaisekseen. Millainen sinä haluat olla? Valitse sellaisia ihmisiä ympärillesi.

Tsemppiä! You can do it! Kaikki on mahdollista.

Studio Metsä on valokuvaaja Erika Lindin yritys, jonka tukikohta on Helsinki, mutta palvelee ympäri Suomen sekä maailman. Erika haluaa auttaa naisia voimaantumaan, hyväksymään itsensä ja näkemään itsensä kauniina. Käy tykkäämässä Studio Metsän facebook-sivuista ja käy katsomassa Erikan ottamia upeita kuvia ja lukemassa kuvattavien naisten mielenkiintoisia tarinoita Studio Metsän kotisivuilla.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *