Niin kauan kun on voimia jäljellä voi itseään venyttää vähän enempään mitä jaksaisi. Sitten kun voimat loppuvat ja varatankkikin on käytetty niin koneisto väistämättä hyytyy. Näin kävi minulle viime syksynä. Niin pelottava kokemus kuin loppuun palaminen olikin, se oli samalla myös yksi elämäni parhaita juttuja. Kaikki ne vahingolliset itseäni riistävät uskomukset oli helppo jättää tuon jälkeen matkasta, koska yhtäkkiä oli pakko alkaa opettelemaan toisenlainen tapa olla ja elää. Tuo rennompi ja itseäni arvostavampi tapa on tullut jäädäkseen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen, koska se tuntuu elämältä josta aidosti nautin.
Koin uupumuksen vajaa vuosi sitten, eräänä alkusyksyn aurinkoisena päivänä. Monien asioiden summana tuli sellainen hetki jolloin voimat meni miinukselle. Merkit olivat olleet jo pitkään ilmoilla mutta sinä hetkenä tuntui sananmukaisesti kuin jokin olisi kärähtänyt päässä, tapahtui loppuun palaminen. Se todella on hyvin kuvaava sana sille hetkelle kun voimien äärirajoille tulee päätepiste. Tuona pelottavana ja tyhjänä hetkenä sain kuitenkin melkein heti kirkkaan oivalluksen. Tämän ei tarvitse olla tässä. Voin tehdä muutoksen ja aloittaa uudenlaisen elämän.
Otin aikalisän. Lähdin maalle ja peruutin kaikki menoni. Oli pakko keskittyä vain itseensä ja omaan jaksamiseensa. Muuhun ei kertakaikkiaan ollut enää resursseja. Nukuin paljon. Menin päiväunille aina kun lapsenikin ja yöunille myös joka ilta samaan aikaan hänen kanssaan. Ulkoilin ja vietin aikaa luonnossa. Jätin somettamisen ja kaiken turhuuden minimiin. Siitä alkoi toipuminen ja uudenlaiset näköalat vanhaan. Aloin tajuta, että se mistä aiemmin podin syyllisyyttä tai velvollisuuden tunnetta ei lopulta palvellut ketään jos tässä oli lopputulos siitä.
Ennen totaalista uupumista nuo syyllisyys ajatukset ja tunteet olivat niin vahvoja, että ne ohjasivat käytöstäni. Uskon niin olevan monella. Juuri itseään syrjään laittava velvollisuuden ja syyllisyyden tunto löytyy varmasti monen uupumuksen taustalta. Nuo opitut uskomukset määrittävät elämää niin vahvasti, ettei niihin saa järjellä otetta. Tuttuja fraaseja kuten ”huolehdi ensin itsestäsi ja sitten vasta muista”olin kyllä itsekin kuullut, mutta jollain syvemmällä tasolla niitä ei ymmärtänyt. Minun piti oppia sen merkitys kantapään kautta. Todempaa itsestä välittämisen sijaan oli se, että ensisijassa pitää olla muita varten. Käytännössä itsensä rakastaminen tuntui liian utopistiselta ”Enhän minä voi olla elämäni ykkösihminen. Sehän on karmean itsekästä.” Lopulta kun koitti päivä jolloin jouduin kokemaan käytännössä mitä on uupua kaikki nuo vanhat syyllisyydet alkoivat nopeasti tuntua lähinnä naurettavuuksilta. Jos nuo uskomukset olisivat olleet terveellisiä yhtään kenellekään niin tuskin minulle olisi käynyt niin kuin kävi.
Uupumus onkin usein seurausta ennen kaikkea siitä miten teeemme ja millä ajatuksilla. Kaikki se syyllisyydestä käsin toimiminen, pyrkimykset ansaita rakkautta omissa ja muiden silmissä, tekemisen kautta oman arvon ansaitseminen ja itsensä uhraaminen kuluttaa valtavasti. Ihmisellä on valtavasti energiaa päivän mittaan mutta jos se kuluu negatiivisten sisäisten äänien kanssa väittelyyn, taisteluun tai niiden torjuntaan niin iso osa tuosta energiasta valuu täysin hukaan.
Noista sisäisen puheen negatiivisista ja soimaavista äänistä on voinut tulla niin tuttuja, että ne samaistaa omaan persoonaan. Sitä ajattelee olevansa yhtä kuin ne: juuri niin huono, laiska, saamaton, arvoton tai mitä ikinä ne pitävätkään sisällään. Mutta kun niitä alkaa kuunnella tarkemmin oppii erottamaan mistä ne tulee. Yhtäkkiä alkaa kuulla objektiivisemmin, että tuo vaativuus onkin vanhan opettajani ääni, tuo ääni on sukuni naisten itseruoskintaa, tuo lannistava ääni on yhteiskunnan ääni. Itse erotan nyt, että mikään tuosta sisäisestä puheesta ja uskomuksista ei lopulta olekaan kenenkään persoona vaan ne ovat ulkoa opittuja ja mallinnettuja. Ne ovat uskomuksia joita elämme todeksi. Ja harva edes tietää kuka olisi ilman noita ääniä ja niiden luomia määritteitä.
Näen valtavan uupumus epidemian ympärilläni nykyään. Ymmärrän nyt omakohtaisen kokemuksen kautta kuinka vakavasta asiasta on kyse. Samalla kyse on myös lahjasta meille, murtaa ja rikkoa nuo vanhat toimimattomat, tiensä päähän tulleet uskomukset jotka ovat kantautuneet näihin päiviin asti kaukaa historiasta. Joskus, vuosikymmeniä sitten, ihmiset tarvitsivat ehkä noita piiskaavia ajatuksia selvitäkseen haastavasta tilanteesta ja luotsatakseen elämäänsä eteenpäin vaikeissa olosuhteissa sodan jälkeen. Kun oli kyse hengissä selviytymisestä aikaa ja energiaa ei ollut muuhun mutta nyt nuo uskomukset ovat kääntyneet meitä vastaan niin lujasti, että ne pysäyttävät meidät ja saavat meidät sairastumaan. Ne eivät enää sovi matkaoppaiksi ja niistä on luovuttava. Matka voi jatkua vasta kun opettelemme uudenlaisia malleja.
Nykyinen systeemi riistää ihmistä ja ihminen itse riistää itseään toteuttamalla sitä. Tuo yhteiskunnan toteuttama malli voi muuttua vasta kun ihminen muuttuu sisäisesti eikä suostu toteuttamaan näitä vahingollisia uskomuksia omassa elämässään. Uskomusten muuttaminen on sisäistä työtä joka heijastuu ulkomaailmaan. Nuo uskomukset eivät ole meidän vika mutta niiden muuttaminen on meidän vastuulla henkilökohtaisella tasolla.
Kun aloitin yrittäjänä olen kokenut etten voi lähteä suorittaen toteuttamaan sitä. Jos joskus hetkeksi erehdynkin, uupumuksen jälkioireet muistuttavat olemassaolostaan. Kerran uupumuksen koettuaan siitä ei ehkä koskaan selviä täysin. Sitä voi loppuelämänsä kokea stressaavat tilanteet ihan fyysisestikin herkemmin.
Mottoni on, että yrittäjyyttä voi toteuttaa myös rennosti mutta oma mieli ei aina meinaa uskoa sitä todeksi. Ja niinä hetkinä kun lähden liian suurella paineella tekemään asioita huomaan sen välittömästi kehossa. Ensimmäinen oire minulla on se, että muisti menee. En lähde enää leikkimään omalla terveydelläni vaan otan siitä välittömästi vastuun siinä hetkessä kun huomaan jotain tälläistä. Silloin rupean heti käytännössä toteuttamaan miten voisin lisätä rentoutta ja hyvinvointia elämään. Aikatauluttaminen, lomapäivät ja kaikenlaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen tuleekin nyt ihan etunenässä omassa elämässäni. Ne olivat aiempina vuosian lähinnä niitä ylimääräisiä luxus juttuja mitä toteutettiin lähinnä vain kun oli aikaa ja sitähän ei lapsiperhettä luotsatessa useinkaan mukamas ollut. Jännä juttu on se, että pakon edessä aikaa alkaa löytymään.
“The greatest wealth is health.”
– Virgil
Uupumuksen jälkeen omat arvoni yllättäen heittikin häränpyllyä. Ylimääräisestä tulikin prioriteetti ja se mikä ennen oli tärkeää on jäänyt lähes kokonaan pois. En koe enää syyllisyttää siitä etten veny yli omien rajojeni koska näin jo tarpeeksi läheltä mikä sen hinta oli. Minulla ei ole enää varaa siihen. Kun voimat todella loppuvat niin siitä on leikki kaukana. Siksi olen todella onnellinen niistä tarinoista jolloin ihminen on tajunnut muuttaa elämäänsä jo ennen kuin ”on myöhäistä.” Itse menin tien loppuun asti mutta olen todella kiitollinen siitä kokemuksesta näin jälkeen päin. Tiedän pystyväni paljoon mutta tiedän myös, että minun ei tarvitse venyttää itseäni kokeakseni olevani arvokas ihminen.
Kaikki suorittaminen menee oikeastaan pitkässä juoksussa vähän hukkaan. Matka kun on ainoa lopullinen päämäärä eikä siitä pysty nauttimaan ”kiirelaput” silmillä. Ja totuushan on, että nautinnollinen elämä koostuu aivan jostain muusta kuin suorittamisesta.
Lue myös artikkelini: Miksi herkkä uupuu helpommin?
Olen oppinut rakastamaan itseäni juuri tälläisenä ja juuri sen kanssa mitä minulla on kulloisellakin hetkellä antaa, vaikka joku haluaisi tai vaatisi minusta enemmän. Tiedän nyt, että nuo vaatimukset ovat heissä, eivät minussa. Ja jokainen joka vaatii itseltään tai muilta enemmän kuin heillä on antaa eivät vielä ole sovussa itsensä kanssa ja elävät todeksi niitä vanhoja uskomuksia joita itsekin ennen toteutin tosiasioina.
Totuudet voivat kuitenkin muuttua. Ihminen voi muuttuaa. Elämä voi muuttua. Sain uupumuksesta palkaksi terveemmät uskomukset ja nykyään tuntuu, että elämä palkitsee minua aina siitä kun osaan pistää oman hyvinvointini etusijalle. Juuri niinä hetkinä asiat tuntuvat rullaavan ja hyviä tilaisuuksia ilmaantuvan. Oma mieli ei aina vieläkään voi uskoa, että näinkö tämä elämä todella toimii. Sehän on päinvastoin mitä meille opetetaan ja annetaan ymmärtää.
Toivon, että nämä itseään arvostavat uskomukset voisivat olla joskus samanlaista valtavirtaa kuin ne kovat piiskaavat uskomukset ja arvot joilla tämä yhteiskunta tuntuu vielä porskuttavan. Niin kamalaa kuin yksilötasolla uupumus onkin kokea se voi olla myös hieno käännekohtaa kohti terveempää itseä ja terveempää yhteiskuntaa yksi ihminen kerrallaan. Uskon, että iso muutos on juuri nyt käynnissä. Valtava uupumusepidemia vaikuttaa siltä. Emme voi kuitenkaan sysätä vastuuta omasta muutoksestamme kenellekään. Vain ihmisellä itsellään on valta muuttaa nuo taakkana kulkeneet uskomukset paremmiksi ja se on osoittautunut ainakin itselleni erittäin palkitsevaksi tieksi.
Kodin Kuvalehti teki minusta myös haastattelun aiheesta. Voit lukea sen tästä.
5 keinoa toipua uupumuksesta ja mitä opin uupumuksestani
Laventeli rauhoittaa stressaantunutta ja ahdistunutta mieltä
Luonnon oma ”mobilat” helpottaa lihaskipuja parissa minuutissa
0 kommenttia