Maailman tilanne kuumenee, ja huolet sodasta ja tulevaisuudesta ovat yhä useamman mielessä. Uutiset ja some ovat täynnä näkökulmia, analyysejä, tuomioita ja mielipiteitä. On selvää, että koko maailma on varpaillaan – etsimässä totuutta ja turvaa.

Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siksi tehdään analyysejä, skenaarioita ja suunnitelmia. Silti kysymys jää ilmaan: mihin maailma on menossa ja mitä seuraavaksi tapahtuu? Pelko, viha ja häpeä alkavat liikehtiä ihmisissä. Monia tunteita nähdään päättäjissä ja siinä miten he tulevat toimimaan. Tunteita herää myös meissä tavallisissa ihmisissä.

Osa ottaa kantaa ja alkaa toimia, mikä on hyvä. Silti tuntuu, että juuri nyt maailmalla tapahtuvat asiat koskettavat meitä syvemmin kuin ennen. Se, mitä Yhdysvalloissa Trump tai muut vallanpitäjät päättävät, heijastuu koko maailmaan – ja vielä sanotaan, ettei tämä ollut tässä.

Huoli ja pelko saavuttivat myös minut. Ne pysäyttivät. Tavallisena ihmisenä en voi juuri nyt vaikuttaa näihin tapahtumiin muuten kuin antamalla tilaa keskustelulle. Antamalla tilaa ihmisten tunteille ja ajatuksille aiheesta. Huolehdin myös omista tunteistani ja siitä että pyydän mitä tarvitsen.

Tämä pysähtyminen herätti minussa ajatuksen: nyt jos koskaan on aika nauttia hetkestä ja siitä, mitä on juuri nyt. Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Kaikki voi muuttua hetkessä. Se voi kuulostaa pelottavalta, mutta toisaalta – sellaista elämä on aina ollut. Emme koskaan tiedä, milloin on se viimeinen päivä.

Kun kuoleman pelko tulee lähelle, huomaan, miten kiitollisuus ja elämän rajallisuus nousevat pintaan. Voi pysähtyä kysymään itseltään: mikä oikeasti on tärkeää?

Astrologisesti tämä on hevosen – tulen – vuosi. Kollektiivisesti katsottuna se tuntuu pitävän paikkaansa. Maailmalla tapahtuu ja roihuaa. Kysymys kuuluu: miten säilyttää turva ja rauha itsessään kaiken tämän keskellä? Miten olla putoamatta paniikkiin ja huolten kuoppaan, jossa ei kuitenkaan voi tehdä paljoakaan.

Silti on jotain, mitä me kaikki voimme tehdä.

Kaiken mielipidekeskustelun ja analysoinnin keskellä voimme lisätä turvaa arjessa. Voimme pitää huolta toisistamme. Voimme kysyä:
Miten nämä uutiset vaikuttavat sinuun?
Miltä sinusta tuntuu elää tässä maailman tilanteessa?
Mitä tämä sinussa herättää?

Voimme antaa tilaa toisen tunteille, kuunnella ja jakaa myös omaa kokemustamme. Turvaa syntyy siitä, että saa tuntea – ilman häpeää omista tunteistaan tai ajatuksistaan. Voimme sanoa toiselle: olen täällä, jos kaipaat juttuseuraa tai tukea.

Halataan. Kerrotaan, miten tärkeä toinen ihminen on.
Luodaan tavallisina ihmisinä turvaa toisillemme – vaikka maailma ympärillä pauhaa kovaa.