Onko sinulla unelma? Se on ehkä jokin visio mitä olet suunnitellut jo pidempään? Tai ehkä saat pienempiä ideoita useinkin jotka kuitenkin jäävät toteutumatta? Ajatteletko ettei juuri sinulla ole rohkeuta toteuttaa ideaasi vaikka se olisikin täysin mahdollinen muuten? Tai ehkä koet voiman tunnetta, että jonakin päivää teet sen mutta tuo päivä jossain tulevaisuudessa on se turvallinen vyöhyke jolle voit heittää suuret suunnitelmasi koskaan niihin tarttumatta…

Tiedätkö mikä kumma saa sinut käyttäytymään niin? Se ei välttämättä ole pelko vaikka niin saatat ajatella. Pelon taakse saattaa jäädä lymyämään suuren varjon heittävä mutta kooltaan usein mitätön häpeä.

Sanotaan, että jos ei pelkää ei voi olla rohkea. Rohkeus ei siis ole pelon vastakohta vaan sen mukanaan tuoma liittolainen. Pelko auttaa tunnistamaan meille liian riskialttiit kohdat. Tai niin sen ainakin pitäisi tehdä, jotta voisimme toteuttaa ne asiat jotka palvelevat oikeasti hyvinvointiamme.

Pelko on puntari jonka lukemaan ei kuitenkaan aina voi luottaa. Koska pelkoamme määrittelee paljon se millaisille asetuksille vaakamme on alunperin laitettu. Pelkoihimme voimme kuitenkin aina tutustua jotta tiedetään paljonko rohkeutta tarvitaan reseptiin, että se onnistuu.

Pelolla on tehtävä mutta pelkoa haitallisempi torjuttava on häpeä. Häpeä tukahduttaa rohkeuden ilmajuuret tiukassa kuristavassa otteessaan. Rohkeuden juuret kuolevat häpeän vuoksi ilman happea. Syytämmekin voimattomuudestamme usein silloin pelkoa mutta emme näe häpeän hiljaista vahingoittavaa työtä.

Jos rohkeus on se liaani millä lennämme pelkojemme yli niin häpeä on loiskasvi joka takertuu vapautemme mahdollistavaan liittolaiseen ja tarpeeksi kauan vaikuttaessaan katkaisee sen niin, että lopulta mätkähdämme maahan kesken ilmalennon ja ihmettelemme mitä oikein tapahtui.

Häpeä ei pidä itsestään mitään ääntä. Mutta pelko pitää. Siksi saatammekin laittaa kaiken pelon piikkiin. Häpeä on jotain joka meihin on istutettu. Toki se suojelee meitä myös omalla tavallaan viisaasti. Haluaa pitää laumassa hyväksyttävien joukossa jottei joutuisi leirin reunamille hylätyksi vain syömään pelkkiä toisten jätteitä. Mutta hyvin usein tuo ”muka suojelijamme” pakottaa meidät hylkäämään itsemme ja unelmamme jo meitä ”suojellessaan.” Häpeä pakottaa meidät tyytymään vain murto-osaan siitä mikä meille olisi mahdollista.

On helppo syyttää äänekästä  pelkoa tästä kaikesta  joka järkeilee meidän puolestamme erinäisten asioiden kanssa miten asioiden kanssa kannattaa edetä tai kannattaako ollenkaan. Pelko on kuitenkin häpeään verrattuna loistava apuri.

Häpeä on sielua syövä tunne.
– Carl Jung

Miten sitten torjua tuo hiljainen tuholainen joka nakertaa alitajunnassa mahdollisuuksiamme unelmiimme ja kaikkeen siihen runsauteen ja potentialiin joka meille on  syntymäoikeutenamme annettu.

Koska häpeä kasvaa paljaalle silmälle näkymättömissä, siellä juurten tasolla perustuksissa niin meidän on kaivettava hieman syvemmältä löytääksemme se. Tärkeintä sille on osoittaa valoa. Häpeä on kuin valon arka mörrimöykky joka kirkuu kauhusta ja haihtuu ilmaan valon siihen osuessa. Häpeään on vain yksi tepsivä keino ja se on paljastaa se.

Kun kaivat tiesi rohkeutesi juurille ja löydät sieltä häpeän niin älä pelästy sen joskus hyvin epämiellyttävääkin olemusta. Se on oppinut ajattelemaan itsestään ja sinusta, että on jotain  niin kertakaikkisen inhottavan vastenmielistä ettei sitä koskaan tulisi näyttää. Se on vain hämäyskeino. Eikä ollenkaan totta.

Häpeän olemus on kuin syyläinen noidan naamari jonka pois riisuessa jäljelle jää kauniit nuoret kasvot. Sellainen on häpeän olemus. Hämätä, esittää ja peittää. Sen tarkoitus on kääntää katseet muualle.

Häpeän tehtävä on kääntää sinun katseesi pois omista unelmistasi jotta häpeä saisi jatkaa rauhassa lymyämistään. Se rakastaa valotonta piilopaikkaansa. Mutta sinun elämäsi tarkoitus on jotain aivan muuta kuin varastoida häpeää joten ota lapio ja taskulamppu matkalle kun lähdet tuulettamaan rohkeuden juuriasi ja karkottamaan häpeää niitä tukahduttamasta. Takaan, että sinun häpeälläsikin on paljon parempi olla siellä valossa jonne olet sen saattelemassa vaikka se ei sitä ihan heti itse myöntäisikään.

Lue myös artikkelini:
Kenen häpeää kannat?
Miltä vihasi sinua suojelee?
Tunteiden näyttäminen tekee ihmisestä aidosti
Ulkoisen maailman avaimet löytyy sisäisiltä tasoilta
Aito sisäinen turva sallii myös herkkyyden ja haavoittuvuuden näyttämisen