Kirjoitan sinulle täältä omasta sängystä, johon tulin rauhoittumaan. Aikeenani on rauhoittaa kehoani ja mieltäni, jotta voisin kohta nukahtaa. 

Huomaan, että mukaani tänne sänkyyn tuli jotain, joka kiristää ohimoita, saa pään tuntumaan raskaalta, kiristää leukaperiä ja saa sykkeen nousemaan. Sellaista, joka herättää sydämeni alueella lepatusta. Sellaista lepatusta, joka tuntuu pieneltä linnulta, joka olisi jäänyt loukkuun rintakehäni sisälle. 

Kehossani on kohtaamattomia tunteita, huomaan. On mennyt koko päivä ilman, että olisin pysähtynyt kunnolla tuntemaan ja havainnoimaan itseäni ja tunteitani.

Onneksi kuitenkin nyt huomaan ja tunnistan tämän olon. Voin nyt pysähtyä. 

Huomaan ajattelevani tätä päivää. Kaikkia sen tapahtumia ja kohtaamisia. Laitan  käteni rintakehälle tuomaan turvaa. Hengitän muutaman kerran syvään sisään ja ulos. 

Huomaan eteeni tulleen tänään useita ikäviä asioita. Se harmittava unohdus, joka saattaa vaikuttaa jopa pitkälle tulevaisuuteen asti. Itkettää ihan, kun harmittaa niin kovasti. Menetinkö mahdollisuuteni asiaan, jota olin niin pitkään suunnitellut? Tunnen epävarmuutta, pelkoa, harmia ja surua.  

Muistan myös sen hetken päivästä, kun minussa heräsi riittämättömyyttä ja häpeää. Muistan ikävältä tuntuneen viestin, jonka sain päivällä. Annan niistäkin nousevien tunteiden tuntea. Hengittelen ja välitän itselleni myötätuntoa. Annan kyyneltenkin tulla.

Huomaan, että tänään on tapahtunut myös useita mukavia asioita. Teen itselleni tilaa muistella niitä. 

Osa niistä koskettaa niin, että saan taas kyyneleet silmiini. Yksi tapahtuma taas herättää kiitollisuutta, joka tuntuu sydämessäni lämpimänä tunteena. Yksi muistoista herättää iloa, joka kuplii koko kehossa ja saa hymyn hetkeksi huulilleni.

Tunteet voivat tuoda elämään paljon syvyyttä ja merkitystä. Kaikilla ihmisillä on tunteita, vaikka monet eivät ole niistä tietoisia. Tunnistamattomina ne aiheuttavat monenlaista haittaa. Vaikkapa vastuutonta toimintaa, tilanteeseen sopimattomia reaktioita tai somaattisia oireita.

Vaikka olisikin jo melko hyvässäkin yhteydessä omiin tunteisiin, niiden ilmaiseminen ja kokeminen ei aina ole arjen keskellä helppoa. 

Päätin kirjoittaa sinulle tänään täältä hetkestä, jossa on läsnä näitä kaikkia tunteita. 

Iloa, innostusta, nautintoa, vapautta, kiitollisuutta, herkkyyttä, pelkoa, häpeää, surua, syyllisyyttä ja vaativuutta. Ne kaikki ovat saaneet tilaa tässä hetkessä ja näyttäneet voimansa minussa. 

Olen oppinut huomaamaan, että tunteeni ovat voimakkaita. Olen oppinut antamaan tilaa tunteilleni ja olen oppinut säätelemään tunteitani. Silti välillä ne vieläkin pakkautuvat tällaiseksi paketiksi sisääni. Sellaiseksi tunteiden möykyksi, joka virittää kehoni ja mieleni ylikierroksille ja, joka purkautuu vasta sitten, kun niille antaa luvan ja suostuu pysähtymään niiden äärelle. 

Näin käy toisinaan meille kaikille. 

Tunteet kuuluvat elämään ja ne haluavat tulla kohdatuksi. Ne tarvitsevat paljon hyväksyntää ja lempeyttä tullakseen esille. Saa tuntea. Sitä lupaa ne odottavat. Vaikka tunteiden vallassa ei saa toimia miten vain, kokea saa. Saa kokea kaikkia tunteita. 

Harvoin olemme saaneet mallia, tilaa ja turvaa siihen miten tuntea. Selviytymiseen olemme saaneet kyllä hyvin mallia. Siksi tunteminen onkin meille monelle niin vaikeaa. 

Tänä iltana olen antanut hyvin tilaa kaikille  ajatuksille ja tunteille. Olen tuntenut ja nimennyt niitä, selvittänyt tunteiden ja ajatusten möykkyä. Olen ilmaissut niitä kirjoittamalla niistä. 

Kehoni on päästänyt irti ja rentoutunut. Sydämeni syke on rauhoittunut ja hälytysjärjestelmä lopettanut hälyttämisen.

Nyt voin sulkea silmäni ja laittaa levollisena nukkumaan.