Mikä tekee jouluihmisen?

Elokuussa se yleensä alkaa. Se hiipii mieleeni yhdessä ensimmäisten hämärien mukana. Ensin se on hiljainen aavistus, lämpö sydämessä, kevyt innostus. Siitä se sitten pikku hiljaa kasvaa syksyn myötä. Ja joka vuosi sen mukaan tekee mieli alkaa aiemmin toimimaan. Jouluolo. Se vie mennessään eikä pelkkä sisäinen fiilistely enää riitä niin pitkälle. Tämä näköjään pahenee, tai paranee! vuosi vuodelta kun koko ajan saa oman luvan kanssa aiemmin aloittaa joulun vieton. Tänä vuonna kuuntelimme lapseni kanssa joululauluja jo syyskuussa kun samalla virittelin ikkunaan kaamosvaloja, tai noh, itse sanon niitä kyllä jouluvaloiksi. Olenkin leikilläni sanonut, että ensi vuonna kuuntelen joululauluja varmaan juhannuksena ja mummona vietän joulua ympäri vuoden.

Jouluihmiset ovatkin ihan oma lajinsa. Luin erään artikkelin aiheesta jonka mukaan jouluihmiset olisivat onnellisempia. Luulen, että se liittyy siihen, että jouluihmiset näkevät ehkä helpommin hyvän ympärillään ja osaavat nauttia pienistä iloista. 

Minulle joulu on mielentila. Se on tunne jota haluan vaalia. Se on paljon lapsuuden hyviä muistoja. Maagisuutta ja taikaa jota varsinkin kaamosaika tarvitsee. Haluan antaa sydämeni hehkua jouluisuutta, koska se tekee kaikkeen enemmän lämpöä ja tunnelmaa. Paras kohteliausuus minulle on kun kotiini tullessa sanotaan, että ”Täällä tuoksuu ja tuntuu ihan joululta.” Monesti kuulenkin sen lastemme suusta.  Joulu edustaa minulle lämpöä ja turvaa. Lempeää tunnelmaa ja taianomaista kodinomaisuutta. Näitä asioita haluan vaalia.

Joulumuistoni lapsuudesta ovat todella hyviä, lämpimiä ja valoisia. Lähes taianomaisia. Emme me viettäneet sen kummemmin joulua kuin muutkaan mutta spesiaalia se minulle silti oli. Jouluaattona kävimme hautausmaalla, saunoimme, söimme hyvin ja avasimme lahjat. Joulu on paitsi makuja ja tunnelmaa myös odotusta. Ehkä joulun odotus onkin se maagisin elementti.

DSC_0468

Joulun alla teimme siskoni kanssa lapsena lahjatoivelistat paperille ja ripustimme ne pyykkinarulle odottamaan tontun listojen hakureissua. Aamulla ensimmäiseksi kävimme tarkastamassa oliko toivelistat jo hävinneet. Joskus ne olivat hävinneet vasta päivien päästä. Jouluun liittyy monenlaista  kutkuttavaa odotusta. Muistan sen tunteen elävästi kun joulupukki oli tuomassa lahjoja. Jännitimme tuleeko pukki sisälle asti vai jättääkö lahjat vain portaille. Sitä ei voinut etukäteen tietää.

Lapsuuden jouluja miettiessäni  en kuitenkaan muista niin paljon lahjoja, enemmänkin tunnelman ja yhdessäolon. Mutta kun kerran hartaan toivomisen jälkeen sain barbitalon, se tuntui lähes epätodelliselta. OSasin arvostaa sitä todella. Lapsen innostus ja odotus joulua kohtaan on ihanaa ja itse en ole unohtanut sitä aikuisenkaan. Vaikka lahjoilla ei olekaan niin suurta merkitystä enää mitä sillä oli lapsena, vai oliko oikeasti silloinkaan, niin jouluntaika on säilynyt. Lapsuuden jouluissakaan ei päällimmäisenä varmasti sittenkään olleet ne lahjat vaikka niin saattaisi kuvitella vaan yhdessäolo ja jouluun valmistautumisen ja sen vieton luoma tunnelma.

Minulle tulee joulusta mieleen kuusen koristelu, luminen aatto, hitaat aamut joululomalla ja talvinen aamuhämärä. Leijailevat lumihiutaleet ja hautausmaan kynttilämeri. Lanttulaatikko, kinkun tuoksu ja piparit ja glögi. Olen jo vuosia ostanut  glögiä pitkin syksyä. Laitan glögin sekaan paljon mantelilastuja.

20171223_204815

Aikuisena olen viettänyt joulua myös poissa Suomesta ja silloin keksin tehdä bataattilaatikon lanttulaatikon tilalle koska lanttuja ei ollut saatavilla. Siitä on muodostunut oma jouluperinteeni sen jälkeenkin.

Uskon, että jouluihmisissä on enemmän niitä joille joulu on lapsena ollut onnellista aikaa. Koen myötätuntoa ihmisiä kohtaan jotka inhoavat joulua. Heitä tuntuu olevan paljon ja toisten jouluhehkutus saa heidän vihansa nousemaan.  Näillä ihmisillä voi olla huonoja muistoja joulusta jotka nousevat aina pintaan joulunaikaan.

Äitini kertoi, että ei hänelläkään ole hyviä muistoja lapsuuden jouluista mutta aikuisena hän on oppinut rakastamaan joulua, koska saa nyt luoda siitä juuri omanlaisensa. Hän viettääkin nykyään perinteisesti lastenlastensa kanssa näin joulunalla pikkujouluja. Ne ovat mummin ja lastenlasten omat juhlat. He syövät ja leipovat jouluruokia yhdessä. Heillä on minijoulu lahjoineen kaikkineen. 2,5-vuotias poikanikin pääsee ensimmäistä kertaa nyt joulun alla näihin mummin ja lasten omiin juhliin. Itseasiassa juhlat ovat juuri nyt käynnissä. Äitini viettää pikkujouluja juuri nyt seitsämän lapsenlapsensa kanssa. Ja iloitsen suuresti siitä millaisia ihania muistoja lapset niistä juhlista saavatkaan.

20171224_084255

Joulu on mielentila ja se voi olla vaikka joka päivä. Minulle joulu ei mene pilalle siitä, että sitä aletaan viettämään jo hiukan ”liian” aikaisin. Päinvastoin. Koen, että ennen kuin muut lähtevät ”jouluhömpötykseen” saan itse fiilistellä sitä rauhassa.

Minun jouluuni ei kuulu pinnallisuus eli en välitä joulutrendeistä tai muustakaan siihen liittyvästä tavarasta. Ostan joulukoristeeni kirpputoreilta. Ainoa mihin panostan uutena on jouluvalot. Sovimme, että lapsillekaan emme osta paljoa tänä vuonna lahjoja vaan keskitymme ennen kaikkea elämyksellisyyteen ja yhdessäoloon. Niihin tärkeimpiin juttuihin jotka itsellekin lapsena oli tärkeimpiä asioita.

Musiikki on iso osa joulua ja suunnittelin meneväni tänä vuonna Antti Railion joulukirkkokonserttiin. Haluan myös kierrellä pieniä paikallisia joulutapahtumia ja nauttia niihin loihdistusta joulutunnelmasta. Nyt on jouluihmisen nautinnollisinta aikaa,  koska seuraavaksi tätä ihanuutta saa kokea vasta vuoden päästä.

Lue myös artikkelini: 
Joulun pyhät unet
Joulukuun parhaat hetket
Mökkiloma Serenassa
Leikkiluola on maanalainen seikkailupaikka Helsingin ytimessä lapsille ja lapsenmielisille
Haaveammattina trapetsitaiteilija Suomen Voimistelutuotteen inspiroimana

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *