Tätä on helvetti

06.12.2023 | Runo | 0 Kommenttia

Tätä on helvetti 

Itsen menetys

Loputon inho

Julma välähdys

Siitä mikä on tuleva

Tulen hukkumaan tähän suohon

Tähän loppumattomaan kemikaalivirtaan

Rikottuihin lupauksiin

Välittämisestä

Toivosta

Yhteydestä

Niistä on jäljellä vain ruma hiljaisuus 

Sanojen ehtynyt virta

Minun voimani on puristettu tyhjiin

Niistä on jäljellä vain märkä rätti

Käytetty 

Puhki kulunut

Ja minä pyydän armoa

Vapahdusta

Mutta sitä en sinulta saa

Peilistä katsovat vihasta soikeat kasvot

Sisälle pakkautunut raivo

Joka on aiheuttanut kuolion

Syvälle sieluun 

Jossa unelmat kerran elivät

Olen rikki

Läpikotaisin

Eikä tämä elämä tunne armoa

Aika ei pysähdy

Vaikka kuinka huutaisin

Että olen jo kauan aikaa sitten 

Pudonnut kyydistä

Ruhjoutunut rattaisiin

Ajan muovaamiin

Menneisyyden synnyttämiin

Etäisiin muistoihin siitä elämästä

Joka sykähdytti

Jossa oli vielä elämän maku

Nyt olen paikassa

Jossa ei liikettä enää tunnu

Jossa jäsenet ovat kuolleet ja veltot

Saaneet tarpeekseen hengittämisestä

Yrittämisestä

Pinnistelystä

Vain pimeys on todellinen

Ja tyhjyys

Alan sen kumppaniksi

Teen tilaa surulle

Loppuelämän kestävälle

Koska aiemmin en ole sitä kohdannut

Vain hätistellyt pois

Nyt se on vallannut koko elämäni

Hengitykseni 

Ja minun on kuunneltava sitä

En pääse enää pakoon

Olen väsynyt juoksemiseen

Välttelyyn

Kasassa pysymiseen

Sinnittelyyn

Siihen että pitää olla henkisesti kuollut pysyäkseen fyysisesti elossa

Olen aina ajatellut että minun on valittava

En voi saada kumpaakin

Pitää tehdä myönnytyksiä

Kompromisseja elämän kustannuksella

Sillä eihän minusta ole todella elossa olevaksi ikinä ollut

Muun luuleminen on vain pilvihattaraa

Illuusiota

Minun pitää tyytyä vähään

Pieneen

Etten häiritsisi

Myrkyttäisi

Taakoittaisi ilmapiiriä

Joka on maailmassa jo nyt liian raskas

Anteeksi että olen olemassa 

En halua häiritä

Olen kiltti tyttö ja laitan suuta soukemmalle

En halua pahoittaa kenenkään mieltä

Ja niin minä katoan

Tulen näkymättömäksi itselleni ja muille

Maailmassa on niin paljon pahaa

Etten halua kasvattaa sitä lisää

Mutta haluaisin kuitenkin äänen

Oman ja todellisen

Mitä muuta se voisi olla kuin tuhoa ja vihaa

Toivottomia tunteita

Itkemättömiä itkuja

Että joku kestäisi sen mitä sanon ja tunnen

Ja osaisi lohduttaa

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *