Olen aloittamassa sellaista kohtaa elämässäni, josta minulla ei ole mitään kokemusta. Nimittäin yrittäjänä toimimista. Sivutoimisena, mutta ajatuksena lähteä luomaan oma toiminta täysipäiväisesti jossain kohtaa. Huomaan, että tähän liittyy hyvin paljon ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Yrittäjyydestä on niin monia tarinoita. Minusta yrittäjänä ottaa vastuun omasta taloudestaan ja se on yksi kasvun askel. Pääsen itse valitsemaan enemmän miten aikaani käytän ja missä teen töitä. Olen huomannut, kun teen töitä sosiaalialalla, että sisälläni vain kasvanut halu päättää itse. Olen käynyt tätä polkua kasvaakseni ja nyt olen luonut perustan tälle askeleelle. Kävin muutama vuosi sitten yrittäjyys kurssin, jossa sain ihan perustietoa siitä millaisia muotoja yrittäjyydessä voi valita ja millaisia asioita tulee ottaa huomioon. Silloin en kuitenkaan vielä ollut valmis ottamaan tätä askelta, mutta hyödylliset tiedot jäivät kuitenkin talteen. Se mitä olisin kaivannut tuossa kohtaa ja joka minulla nyt on, niin ihmiset jotka jo toimivat yrittäjinä samalla alalla. Yrittäjyyteen ei, joka puolelta saa välttämättä sellaista kannustusta ja sparrausta, että se tukisi tähän toimintaan. On siis itse löydettävä ihmiset, joilla siitä on kokemus ja luottaa, että minä voin tätä kokeilla. Itse huomaan ajattelevani onnistumista ja epäonnistumista. Kumpi vain näistä on mahdollinen. Nämä ovat yksilökohtaisia määritelmiä miten määrittelen onnistumisen ja epäonnistumisen. On siis unohdettava nuo määritelmät ja katsottava miten minä tulen ratkaisemaan haasteita, jotka tulevat eteen. Miten pidän oman mieleni avoimena mahdollisuuksille ja teen tilaa luovuudelle. Näen, että siinä yrittäjyydessä on kyse. Keksiä uusia juttuja, joita voi muille tarjota ja luoda tähän maailmaan. Epävarmuutta huomaan siinä, että mietin tuleeko kukaan kiinnostumaan siitä mitä minulla on tarjota, tämä varmasti selviää ajan kanssa. Sen minkä tiedän on että tämä on haaveeni ollut useamman vuoden. Olen seurannut ystäviäni kun he toimivat yrittäjänä ja he ovat menneet eteenpäin ja itse olen vähän kateellisena seurannut vierestä. Miettinyt ja pohtinut miten minä lähden tekemään ja mitä.

Sydämen suunta

Se mikä minua johtaa tähän suuntaan on sydän. Olen huomannut, että se mikä pelottaa eniten on se suunta. Luottamus elämään ja itseeni. Luottamus, että elämä kantaa haasteista huolimatta ja jokainen päivä on uusi alku. Olen innoissani siitä miten voin lähteä toteuttamaan itseäni. Tällä hetkellä suunta on toimia tantrisena valmentajana ja hierojana. Olen kuullut ihmisten kokemuksia ja nähnyt miten kasvua on tapahtunut heissä sekä minussa. Jos en seuraisi tätä, niin luultavasti vain eläisin onnettomana lopun elämääni. Tuntematon tie on juuri se mitä tulee kulkea, jotta elämässä on yllätyksellisyyttä. Turvallisella ja tutulla polulla sitä harvemmin tulee. Tiedän että sieluni tulee ravituksi, kun menen kohti kasvua ja sitä mitä sydämessäni tunnen oikeaksi. Tämä on se tie joka inspiroi ja saa sydämessä iloa aikaan. Tuntuu että siipeni aukeavat ja olen valmis kokeilemaan lentämistä.

Miksi vasta nyt?

Miksi vasta nyt vaikka olen vuosia tästä haaveillut? Kun katselen lintu perspektiivistä elämääni ja pohdin miksi tämä tapahtuu nyt eikä silloin kun kävin esim. yrittäjä kurssin. Minulla ei ollut turvallista pohjaa sisäisesti. Mietin todella paljon ja näin niin paljon vain huolia. Turva ei siis tähänkään tule ulkopuolelta vaan sisältä. Epävarmuuksia ja pelkoa oli vielä vaikea kannatella itse. Nyt tunnen miten kutsuvaa tämä tuntematon on eikä siitä tule minulle mörköä. Tulevaisuus ei siis pelota vaan inspiroi. Olen myös valmis sitoutumaan työhöni ja laittamaan itseni täysillä mukaan.

Runo uudesta alusta

Lähden tästä askeleen ottamaan tuiki tuntemattomaan.

Sydämessäni rohkeus ja toivo vaan.

Mitä muuta tarvitsenkaan, kun uutta aloitan.

Tämä hieman pelottaa, mutta tunnen että menen suuntaan oikeaan.

En näe vielä mitä tulevassa onkaan, mutta se onkin yllätys.

Tässä juuri nyt tunnen vapautta ja iloa kun itseäni toteutan.