Kun voimat loppuvat oikeasti se on pelottava kokemus. Ensimmäiset hälytysmerkit uupumuksesta tulevat jo kauan ennen totaalista loppuun palamista mutta niitä voi olla vaikea tunnistaa, koska kaikkeen tottuu. On tyypillistä että varoitusmerkit ohitetaan ja jatketaan elämää samalla kaavalla ”hälytysmerkeistä” huolimatta. Väsymys ja stressaantunut olo koetaan vain lieveilmiönä joka on helppo sivuuttaa. Kun tietyt oireet sivuuttaa tarpeeksi pitkään jossain vaiheessa tie tulee vastaan ja sivuuttamienn ei enää onnistu. Kun oma keho ja mieli alkaa reistailla on syytä pysähtyä. Mikään ei lopulta ole niin tärkeää kuin oma terveys ja toivon että moni herää ennenkuin on myöhäsitä. Vakava burn out voi viedä toimintakyvyn pahimmillaan loppuiäksi. Listaan kirjoituksessani 10 oiretta joista näin jälkikäteen huomaan olleeni uupumuksen partaalla jo pitkän ajan.
Ohitin omia olojani vuosia. Nyt kuitenkin tulin tieni päähän ja koin uupumuksen. Ymmärrys lisääntyi valtavasti sen seurauksena. Otin totaalisen stopin kaikkeen ja keskityin hoitamaan itseni kuntoon. Otin vakavasti oman hyvinvointini viimeinkin. Oma uupumukseni lähti kun nukuin pitkiä päiväunia ja yöunia, ja lopetin kaiken ylimääräisen tekemisen ja tulin lepäämään äitini luo maalle. Näillä keinoin tokenin pahimmasta mutta uusien elämäntapojen opeteleminen vei huomattavastti kauemmin. Vielä parin vuoden kuluttuakin edelleen uupumus muistuttelee itsestään pitkään jos erehdyn samalle suorittamisen ja itseni unohtamisen polulle.
Uupumus on siitä salakavala juttu, että sen laajuuden huomaa vasta kun pysähtyy ja antaa itselleen luvan olla juuri niin väsynyt kuin on… Harva kuitenkaan pysähtyy ennenkuin on pakko. Sitten kun on pakko, itselle tulee kyllä aikaa hoitaa itseään mutta jostain kumman syystä sitä ei osaa ennen ottaa esimerkiksi olosuhteisiin vedoten.
Kiireiseen ja hektiseen elämänrytmiin voi vajota niin syvälle että väsymystä alkaa pitää vaan haittatekijänä eikä varoitusmerkkinä mitä se oikeasti on. Mitä pidempään elää yli voimiensa sen pidempään siitä kestää toipua. Voimiensa yli voi elää henkisesti tai fyysisesti ja molemmat on ihan yhtä vakavia seurauksiltaan, – ihmiset vain reagoivat eri tavoin. Toiset reagoivat vahvemmin kehollaan toiset mielellään. Minä kuulun jälkimmäisiin.
Uupumusta on hankala huomata koska omat uskomukset taustalla voivat olla paljon vahvempia kuin oman hyvinvoinnin merkitys itselleen. Muiden miellyttäminen, syyllisyys tai tapa suorittaa omaa arvoa muiden silmissä tekemisen kautta ovat sellaisia uskomuksia jotka vievät yleensä ihmisestä voimat kokonaan lopulta. Nuo uskomukset voi kyllä muuttaa mutta se vaatii oman kokemukseni mukaan asioiden tiedostamista ja pysähtymistä, paljon henkistä työtä ja aikaa. Ennen kuin voi käydä uupumukseen johtaneiden syiden kimppuun itsessä on ensin levättävä. Kun on taas voimissaan on elämäntapamuutoksen tekeminen mahdollisempaa. Herää hoitamaan itseäsi ajoissa tunnistamalla uupumuksen ensioireet.
Uupuminen voi ottaa monenlaisia muotoja. Tässä
10 UUPUMUKSEN HÄLYTYSMERKKIÄ
omasta elämästäni jotka oivalsin vasta jälkeenpäin johtuvan uupumuksesta kun olin jo pahimmasta toipunut.
1. Pienet asiat saivat isot mittasuhteet
– Katsoin muutama päivä sitten lapseni 1-vuotis syntymäpäiväkuvia viime helmikuulta. Huomasin että ensimmäisenä mieleeni nousi suru iloisia kuvia katsellessani. Muistin riitelyn mieheni kanssa ennen juhlia. Meille tuli riita koska olin niin uupunut pelkästä juhlien järjestämisen ajattelemisesta. Saimme tarjoilut ja juhlat kasaan mutta jälkeenpäin ymmärrän että olin aivan totaalisen loppu ja pienten juhlien järjestäminen tuntui ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Näitä tilanteita on ollut parin vuoden aikana paljon. Kun arkinen pieni asia saa pois tolaltaan tunnistan jatkossa paremmin että oikeasti on kyse väsymyksestä.
2. Mikään asia ei ilahduttanut
– Pelkäsin jossain vaiheessa että olin menettänyt kykyni iloita asioita. Olin aina tottunut olemaan luonnostani optimistinen mutta yhtäkkiä tuo taito oli kadonnut. Tuntui kuin olisin uponnut saappaita myöden suohon enkä päässyt ilottomuudesta irti. Se tuntui kamalalta. Rupesin miettimään olenko masentunut.
3. Tunsin kateutta muiden onnesta
– Näin kuvia ystäväni lomamatkasta instagramissa. Myönsin sen hänelle ääneen että kuvat aiheuttivat minulle suurta kateutta. Ylipäänsä toisten postiivisten somepäivitysten ja kuulumisten kertominen alkoi suoraan sanottuna v****ttaa. Aloin ymmärtää niitä ihmisiä enemmän jotka olivat niin moneen kertaan kommentoinet ikävään sävyyn aiemmin positiivisia juttujani somessa. Kun itsellä on asiat huonosti, on vaikea yhtyä toisten iloon. Se on merkki että kateuden kokijan omassa elämässä joku asia ei ole oikein.
4. En jaksanut nähdä ystäviäni
– Keväästä asti aloin suorastaan erakoitua. Minua ei enää kiinnostanut nähdä ketään eikä jutella oikein mistään kenenkään kanssa. Sanoin miehellenikin etten saa enää iloa ihmisistä niinkuin ennen. Silloin ajattelin että olen jotenkin muuttunut erilaiseksi mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli hälytysmerkki uupumuksesta muiden joukossa.
5. Fyysiset oireet
– Ensimmäiseksi minulle tuli yhden kesän kestänyt närästys. Viimeisimmäksi sain sydämen tykytystä. Heräsin yöllä siihen että lepopulssini oli yli 120 ja oli vaikea rentoutua ja nukahtaa. Fyysiset oireet voivat olla moninaiset. On tutkittua tietoa että moni fyysinen sairausjohtuu stressistä; korkea verenpaine, astma, ihottumat, flunssakierre ja moni muu voi johtua stressitasojen heikentämästä terveydentilasta.
6. Kun sain rentoutua kunnolla tajusin oikeasti kuinka väsynyt olin
– Kävin yhdessä vaiheessa hierojalla ja hieronnan jälkeen olin vähän jopa huolissani itsestäni. Yleensä rentouttavan hieronnan jälkeen kokee hyvää oloa mutta minä koin vain kauhean väsymyksen ja minua jotenkin nolotti tajuta kuinka rikki olinkaan. Tämä oli ns. lopun ajan merkkejä näin jälkikäteen nähtynä. Vasta kun pysähtyy huomaa uupumuksensa täyden tilan.
7. Itkuherkkyys
– Erityisesti uupumuksen loppu vaiheessa itkin monta päivää. En ollut kokenut ennen vastaavaa itkuherkkyyttä, sellaista, että itken niin sanotusti ilman syytä. Tämän jälkeen ei mennyt montaa päivää kun tajusin että nyt on vaihdettava suuuntaa ennen kuin on myöhäistä.
8. Ruokahaluttomuus
En ole koskaan syönyt juuri muuta kuin nälkääni ja olen ollut aina hoikka mutta en ole silti koskaan laihtunut niin hälyttävästi kuin viime keväänä. Sukulaisilta tuli huolestunutta kommenttia, oman kokoiset vaatteet alkoivat tuntua isoilta ja vyöhön piti alkaa tehdä lisää reikiä. Imetyksen aikana laihduin jopa siinä määrin että huolestuin itsekin. Kun peilistä alkoi näkyä vain kylkiluut ja olo oli äärimmäisen heikko pienenkin fyysisen ponnistuksen jälkeen aloin syödä väkisin enemmän. Uupumusta en silti osannut tähän yhdistää. Joillain voi käydä toisinpäin, aletaan syödä väsymykseen. Tunnistin tuonkin jossain vaiheessa, väsyneenä alkaa tehdä mieli varsinkin sokeria. Nukkuminen auttaisi asiaan oikeasti paremmin kuin pakonomainen energiatankkaus.
9. Univaikeudet
Olen aina ollut hyvä nukkumaan mutta uupumukseni viimeisinä päivinä unetkin alkoivat kärsiä. Toisilla alkaa jo uupumuksen alkuvaiheessa univaikeudet jotka vain pahentaa uupumusta. Kun nukkuminen alkaa kärsiä apua kannattaisi hakea nopeasti.
10. Muisti alkaa reistailla
Eräs ystäväni tuli luoksemme pitkästä aikaa ja yhden päivän perheemme elämää katseltuaan totesi että te olette aika hajamielisiä ihmisiä. Olin seurannut mieheni muistamattmuutta jo pitkään ja mennyt itse samaan jamaan. Joillekin käy niin että he unohtavat lapsensa esimerkiski kauppaan mutta me onnistuttiin välttämään tuon mittakaavan unohtelut. Välillä meno oli silti kuin hajamielisen professorin päiväkirjasta. Muistamattomuus voi olla jo ensimmäisiä merkkejä siedettävän stressikuorman ylittäneestä uupumuksesta.
Lue myös artikkelini: Laventeli rauhoittaa stressaantunutta ja ahdistunutta mieltä
Jos sinulla on olo että olet uupumuksen ensimmäisillä metreillä ja varsinkin jos tunnistat että uupumuksesi on jo pidemmällä on syytä ottaa se tosissaan! HAE APUA! Ihmisen terveys ei kestä ikuisesti jolloin joko mieli tai keho alkaa pettää. Kun se tapahtuu toipuminen kestää pidempään. Ennen täydellistä romahdusta on viisasta hakea apua ajoissa.
Suomessa toimii stressivalmentaja omasta pahasta burn outistaan Paranemisen Avain menetelmällä toipunut Miia Huitti. Miia tekee nyt kutsumustyötään muiden auttamisen parissa. Hän on ollut viime aikoina puhumassa paljon stressistä niin tv:ssä kuin eri lehdissäkin (mm.Voi Hyvin, Eeva) ja radiossa. Miia auttaa valmennuksessaan katkaisemaan uupumuksen kierteen.
Miian kirjoittama Stressikupla-kirja myynnissä täällä.
Miian sivuilta löytyy myös maksuttomat kuunneltavat audiot stressin lievittämiseen.
Mulla kävi niin, etyä paloin ensin loppuun jo kesällä 2007. Työskentélin siivoojana ja tein 10-16 -tunnin työpäiviä 6-28 -päivän jaksoissa. Sain pitkän sairasloman. Sairasloman loputtua palasin töihin ja tein taas pitkää päivää. Työtunnit olivat samoja, 6-13 päivän jaksoissa. Oireet sivutin, minua pidettiin outona, etäännyin kaikista ihmisistä, erakoiduin.
Työ oli se tärkein elementti elämässäni. Lopulta vuonna 2008 kun palasin kesälomalta romahdin kunnolla. Olin sairaslomalla monta kuukautta. Piti vaihtaa jopa alaa moneksi vuodeksi.
Pääsin vähitellen monista oireistanu yhä ohi, mutta edelleen muistissani on epävarmuutta eikä mikään pysy mielessäni…