Minulle on tärkeää, että kaikki mitä blogini kautta välitän, niin kirjoitukset kuin markkinointiyhteistyötkin vastaavat omia arvojani. Olen tullut siihen tulokseen, että omien arvojen kanssa balanssissa oleva elämä on tae sisäiselle rauhalle ja tasapainoisemmalle onnellisuuden tunteelle. Niin moni myy arvonsa ”pakon” edessä ja kärsii siitä, ehkä ymmärtämättään oman kärsimyksensä syytä. Arvoristiriita on kuluttavaa.
Jos ihmiselle on tärkeintä esimerkiksi ekologisuus tai lähimmäisen rakkaus ja hänen työssään hän joutuu toimimaan arvojansa vastaan, nykymaailmassa joskus hyvin räikeästikin, ristiriita sisimmässä voi painaa mieltä ja lopulta se uuvuttaa. Työuupumus juontaakin juurensa ehkä perimmiltään monesti juuri arvoristiriidasta. Sydämen kutsumusta toteuttaessaan työ useimmiten antaa energiaa koska se on täysin omien arvojen mukaista työtä. Ulkoapäin määritelty työ jota määrittelee palkka tai jokin muu tekijä voi olla suuressa ristiriidassa omiin arvoihin. Toki joskus olosuhteetkin oman kutsumuksen tekemiselle on toisaalta määritelty ulkoapäin joten se voi luoda myös arvoristiriitaa.
Kun ihmisen ajatukset ja arvot ovat yhtä oman todellisuuden kanssa on suurempi mahdollisuus todelliseen rauhan tunteeseen. Aika harvalla on omissa arvoissa varmaan menestyksen saavuttaminen millä hinnalla hyvänsä mutta suurin osa yrityksistä ja varsinkin suuryrityksistä pohjaa arvonsa siihen. Ja työntekijänä olet toteuttamassa suurhtiön arvoa toimimalla sen puolesta. Olin kerran töissä eräässä tälläisessä suuryhtiössä. Seinällä oli taulu jossa luki firman nimi ja sen arvot. Taulussa oli yksi nousua kuvaava viiva eli diagrammi kasvusta. Tämän yhtiön suurin ja ainoa arvo, ainakin se mitä työntekijöille haluttiin välittää, oli siis jatkuva kasvu. Muut arvot sivuuttava jatkuva kasvu on tuhoisaa muulle elämälle. Olin siis täysin arvojeni vastaisessa työpaikassa.
Omia arvojani ovat luonto, perhe, henkinen kasvu, tasa-arvoinen hyvinvointi, luonnollisuus, kiireettömyys, rentous, luovuus, kauneus, rauha….
Olen vasta viime aikoina uskaltanut kuunnella täysin omia arvojani ja toimia aidosti niiden mukaan. Vaikutus on ollut huima. Kaikki tekemiseni on alkanut tuottaa enemmän tulosta. Useinhan sitä annetaan toisenlaista viestiä. Helposti sanotaan, että omien arvojen mukainen elämä ei nykymaailmassa ole oikein mahdollista, ainahan pitää ”myydä ainakin pieni pala omaa sielua.” Se ei pidä paikkaansa. Voimme todellakin valita arvojemme mukaisen elämän ja uskon että se on kaikista terveellisin valinta niin itselle kuin ympäristöllekin. Meillä ei oikeastaan olisi enempää varaa toimia arvojamme vastaan. Arvot kertovat usein sen mikä on oikein. Arvojen mukaan toimiminen nostaa moraalin käytäntöön. Niin kauan kuin toimimme arvojamme vastaan sallimme hiljaisesti maailman tuhon.
Arvokysymys saattaa vaikuttaa nopeasti ajateltuna helposti ohitettavalta, vain henkilökohtaiselta asialta tai pikkujutulta mutta se on oikeastaan todella iso asia joka luo kaikkien elämää. Arvokysymys on kaikkien yhteinen asia, ei vain yksilön asia. En itsekään uskonut aiemmin arvojeni mukaisen työn mahdollisuuteen mutta nyt se on lähempänä kuin uskalsin unelmoida. Saan tehdä sitä mistä nautin ja siitä on ehkä apua muillekin. Arvojen mukainen elämä on ainakin itselleni siis mahdollista, vaikka se vaatikin paljon itsetutkiskelua, omien pelkojen kohtaamista ja uskomusten muuttamista. Minussakin oli syväohejlmointi suorittamiseen ja puskemiseen. Salliminen ja hyväksyntä on kuitenkin vienyt oikeiden asioiden äärelle. Juuri sinne minne me kaikki toiminnallamme kai lopulta tähtäämme eli syvempään merkityksellisyyden, tasapainon ja onnellisuuden kokemukseen elämässä.
Kiitos kun kuljet kanssani tätä matkaa ja mahdollistat työni. Toivon, että voin tukea sinua yhtälailla tällä matkalla kohti rohkeutta elää omannäköistä ja sydämestä käsin luotua elämää. Kaikella rakkaudella, Maiju
Tänään töissä yritin toimia reilusti, mutta se kääntyi siihen, että niin vain ei voi toimia, koska se ei miellytä kaikkia. Tein myös itse virheen ja korotin ääntäni ja sanoin tiukkaan sävyyn takaisin, koska minua ei ymmärretty. Huomaan, että olen viime kuukausina löytänyt itseni vastaavanlaisista tilanteista työpaikallani ja joissakin läheisissä suhteissa. Minulle tulee huono omatunto aina sen jälkeen, jos en ole käyttäytynt aikuismaisesti, Kai jokin defenssi ottaa vallan. Tämän postauksesi löysin googlettamalla arvojen vastainesta työstä. Mieitn voiko työllä olla niin suuri merkitys, että koko luonne muuttuu? Tietenkään en voi syyttää omasta käytöksestäni muita, mutta tuntuu että menen ihan solmuun välillä nykyisessä työssäni. Minua suututtaa monien mielipiteet, sillä ne ovat kaukana omistani. Tuntuu oudolta, että tämä työ oli pari vuotta sitten unelmatyöni ja nyt se on muuttunut yhdeksi stressin lähteeksi. Minulla olisi opiskelupaikka tauolla koululla. Tämä opiskeltava ala olisi jotenkin sitä sydämen työtä, mutta huomattavasti huonommin palkattua. Ulkoinen motiivi siis pitää minut nykyisessä työssä. Samalla tulee kuitenkin mietittyä riittävätkö rahani tulevaisuudessa perheeseen ja omaan talon jos vaihdan toiselle alalle. Haluaisin kuitenkin olla perheelleni esimerkillinen, enkä väsynyt kärtyinen ihminen. Olen miettinyt voisiko nykyisestä työstäni löytää sen kadotetun innon, joka minulla oli alkujaankin. Tämä asia on muhinut ajatuksisssani pari kuukautta enemmän ja vähemmän aktiivisena. Jotenkin jo helpottaa, kun sain tästä avautua.
Tätä blogia jään kyllä seuraamaan! Oikein mielenkiintoisia aiheita. 🙂
Hienoa että löysit blogiini ja sait tästä kirjoituksesta tukea. Joskus tilanteet muuttuvat aivan päälalelleen, mutta kai kaieklla on tarkoituksensa tällä elämänpolulla. Voimia ja luottamusta kuunnella sydämen ääntä ja hyvää kesää sinulle! 🙂