Aika moni meistä viettää suurimman osan ajastaan omissa ajtuksissaan. Ajatukset poukkoilevat toisesta taas seuraavaan niin ettemme sitä edes huomaa. Ajatukset saattavat kulkea lapsuuden aikaisesta yksityiskohtaisesta tapahtumasta seuraavan päivän kauppareissuun ja sinä välissä kaikkeen siltä väliltä. Ajatukset kieppuvat päässä ikäänkuin holtittomasti, ikäänkuin ne olisivat totta, mutta paradoksaalisesti ajatusten tuolla puolen tapahtuu kuitenkin itse elämä. Suurin osa ahdistuksistamme ja ongelmistamme kumpuaa ajatuksista, ajattelemme tilanteita joita ei koskaan tule tai jotka on jo menneet sen sijaan että olisimme tässä ja nyt. Nykyhetkessä kaikki on yleensä aina hyvin.
Olen itse mestari harhautumaan omissa ajtuksissani. Ajatukset ja oivallukset melkein kihisevät päässäni ja pompin ideasta toiseen lähes jatkuvalla syötöllä jos en kiinnitä siihen huomiota tietoisesti. Nykyään ajatukseni ovat melko positiivisia ja niiden ideana on luoda jotain uutta, mutta suurimmalla osalla niistä en silti tee mitään. Täytän vain pääni turhalla. Jos en meditoi säännöllisesti siirryn taas elämään päässäni. Se on meille länsimaalaisille ihmisille hyvin tyypillistä. Koko yhteiskunta perustuu tähän, asioiden ajatteluun ja suunnitteluun. Suunnittelemme tulevaa tai pohdimme mennyttä. Mietimme muiden tekemisiä, sanomisia tai omaa käytöstämme. Kaikki ajatukset ovat loppujenlopuksi melko turhia. Sen sijaan että eläisimme niin paljon päässä, voisimme elää enemmän tunteissa ja kehossa. Voisimme elää ison osan päivästä ilman ajatuksia ja kaikki tulisi tehtyä yhtä tehokkaasti mutta huomattavasti kevyemmin…. Tuollainen ajattelutapa on vain lähes utopistinen niille jotka ovat tottuneet pitämään ajatuksiaan omana todellisuutenaan.
Et ehkä usko ajatuksettomuuteen ollenkaan tai ajatukseton tila saattaa vaikuttaa mahdottomalta ellei jopa pelottavalta. Niin totena olemme oppineet omia ajatuksiamme pitämään. Elämä on silti paljon muutakin kuin ajatus ja ajattelua, se on asioiden kokemista joka aistein. Koemme ja hahmotamme elämää tuntemalla, näkemällä, maistamalla, haistamalla ja niin sanotuin yliaistein. Ihmisen perusaistit riittävät vain tietyille taajuuksille, esimerkiksi koiran hajuaisti on huomattavasti laajempi samoin monien eläinlajien valon aallonpituuden ja äänen taajuuksien aistiminen yltää paljon laajemmalle kuin ihmisen. Kuitenkin määritämme todellisuutemme näiden omien hyvin rajallisten aistien kautta. Ja rajaamme niiden kautta aistimaamme vielä suodattamalla ne rajallisen ajattelumme kautta. Todellisuus ei kuitenkaan ole yhtä kuin se mitä aistimme eikä se ole myöskään yhtä kuin ajatuksemme. On mahdollista laajentaa tietoisuuttaan ja kokemusmaailmaa niiden yli mutta ensin on opittava tulemaan pois päästä, kehoon ja aisteihin.
Älä usko kaikkea mitä ajattelet.
Mutta ajatukset voi kääntää palvelemaan omaa elämäänsä, sen sijaan että palvelisimme sitä mitä ajattelemme ja toimimme sokeasti niiden sanelemana. Ajatus voi olla suunnanäyttäjä isoihinkin asioihin mutta suurimmalla osalla ajatukset kiertävät samaa kehää ja pitävät jopa hyvin haitallisissa tottumuksissa kiinni. Kuinka ajatukset voisi muuntaa plavelemaan omaa elämää ja laajentamaan kokemusta maailmasta?Ajatuksesi eivät tiedä kaikkea. Ne tietävät vain rajallisen todellisuuden, sellaisen jonka olet jo kokenut. Ajatukset usein ovat uusien kokemusten tiellä. Ajatukset eivä ole yhtä kuin todellisuus. Päinvastoin, kun opimme olemaan ajattelematta niin paljon saamme paljon enemmän tilaa todellisuudelle. Todellisuus voi näyttäytyä paljon aidommin kun emme rajaa ajatuksillamme aistikokemuksia pois. Kaikki kokemuksemme eivät suodatu älyn ja ajattelun kautta. On paljon asioita mitä ei tarvitse selittää, eikä järkeistää. Sen voi vain kokea. Oletko koskaan stressaantuneena päässyt johonkin hemmotteluhoitoon jonka aikana olet päässyt vapautumaan ajatuksistasi ja tunnet olevasi lähinnä taivaassa. Tuo tila autuu kun onnistumme vapautumaan ajatuksista ja ottamaan vastaan muunlaista kokemusta kuten kosketusta.usein myös naisilla seksissä nautinto tyssää usein siihen että he ajattelevat ja kontrolloivat tilannetta liikaa. Moni miettii miltä näyttää sen sijaan että keskittyisi ottamaan nautintoa vastaan. Ajatukset tulevat läheisyyden ja oman vapautumisen tielle. Ne luovat yhteyden väliin seinämän jonka läpi ei voi päästä ennenkuin laskee ajatusten kontrollin alas.Uskon että rentoutunut tila olisi paljon yleisempi ihmisillä jos emme eläisi nin paljon päässä ja ajatuksissamme. Eläimet ja pikkulapset elävät tässä hetkessä, sen takia niitä ei vaivaa mennyt tai tuleva. Tuota kykyä aikuiset ajatuksiinsa vangeiksi joutuneet ihmiset usein kadehtivat.
Ajatukset ovat jokseenkin hallitsemattomia. Niin nopeasti ne tulevat päähän, ja me myös oikeutamme omat ajatuksemme vaikka ne toimisivatkin itseämme vastaan. Niin hullua kuin se onkin. Minulla on ollut muutama keino pitää jatukseni kurissa ja näiden harjoitteiden ja lopulta tottumusten kautta oma tdellisuuteni on muuttunut isosti paljon kevyempään suuntaan.
Minulla kesti 2 vuotta ohjelmoida sisäinen sabotoija ja haukkuja pois päältä. Ja senkin jälkeen se vielä meinasi ottaa ohjat käsiinsä. Sen kanssa sai todella taistella tietoisesti. Ajatukseni olivat hyvin negatiivisia erityisesti itseäni kohtaan. ”Ääni päässäni” moitti ja syytti. Se oli hyvin vahva ääni. Se puhui taukoamatta siitä kuinka surkea ja kelvoton olin. Sanoin jotain väärin, tai sekin oli väärin jos en sanonut tietyssä tilanteesa mitään. Se hoki aina hyvin kyllästyneellä kolkolla äänellään ”Eikö sinusta tuohonkaan ole.” Tai jos yritin kokeilla jotain uutta epäili heti ”mitä oikein kuvittelet.” Aivan kauheaa kun jälkikäteen miettii mutta tuon ääneen kanssa elin vuosikausia kunnes yhtenä päivänä päätin muuttaa sen.
Vuosi oli 2006. Olin lainannut kirjastosta luovan visualisoinnin kirjoja ja niiden avustuksella kai keksin vaihtaa ajatuksiani. Luin noihin aikoihin myös Jose Stevensin kirjan ”Kuinka kesytät lohikäärmeesi” ja se oli minulle suureksi avuksi. Muistan kun tunsin suorastaan valehtelevani itselleni kun kehuin itseäni, sanoin että rakastan, sanoin että osaan ja pystyn. Se tuntui aluksi naurettavalta, hölmöltä ja suoranaiselta valheelta. Vanha ääneni tiesi paremmin, ei minusta mihinkään ollut! Ääni oli vahva ja sen kanssa toiaan piti tehdä töitä mutta kahden vuoden jälkeen se oli vaiennut. Nyt en enää edes muista millaista olisi elää sellaisen äänen kanssa.
Minulla ei ole nykyään itseäni moittivia ajatuksia enkä liiemmin sabotoi omilla ajatuksillani itseäni. Vaikka ”mokaisin” tunnen itseäni kohtaan myötätuntoa ja ajatteen hyväksyvästi. ”Aina voi yrittää uudelleen.” ”Se oli hyvä kokemus.” En ole sen parempi kuin silloinkaan, eikä mikään ole itsessäni niin älyttömästi muuttunut, mutta ajatukseni ovat erit ja sitä kautta myös se todellisuus jossa elän päivittäin.
Fight fire with fire
Kun pääsi syöttää samaa rallia ja jankutusta esimerkiksi siitä kuinka et pysty tai kelpaa, vaihda ajatuksiasi tietoisesti. Ei ole aivan sama minkälaisia ajatuksiasi pääsi pyörittää. Ne vaikuttavat elämäsi laatuun. Pommita takaisin positiivsia vastineita niin kauan että alat uskoa ne ja että ne muuttuvat automaattisiksi! Se voi viedä aikaa mutta sen jälkeen sinulla on loppuelämäsi aikaa nauttia omasta ystävyydestäsi.
Emmekä me arvostele paitsi itseämme, vaan myös toisiamme hyvin helposti. Noillakaan ajatuksilla emme tee mitään emmekä edistä kennkään asiaa. Tuo kuitenkin tapahtuu lähes automaattisesti jos emme opettele toisenlaista tapaa. Kun näkee bussissa tai vaikka televisossa jonkun, monelle tulee helposti mieleen jotain arvostelevaa. Se on vallitseva tomintatapa jonka on mallintanut hyvin usein ympäristöstään. Ihmiset projisoivat omat epävarmuutensa arvostelemalla muita. Onhan se sikäli ymmärrettävää, että on helpompi sietää omia olojaan tunteen siirron kautta. Siirrämme omaa pahaaoloamme muihin. Loppujen lopuksi siinä uitenkin kärsii eniten negatiivisten ajatusten kanssa elävä itse.
Kun mieli meinaa alkaa negaatioiden papupatansa porinan taistele sitä vastaan samoin asein. ala hokemaan mielessäsi vaikka KIITOS KIITOS KIITOS. Minulla on ollut aikoja kun opettelin tätä hyvin intensiivssesti. Hoin jokaisen vastaantulijan nähdessäni minä rakastan sinua ettei mieleni ehtisi sanoa mitään muuta tai kävellessäni hoin mielesssäni sanaa kiitos taukoamatta niin monella kielellä kuin osasin. Tämä on puhdasta mantraamista ja kyllä, se tekee olon hyväksi ja kevyeksi. Raskaat ajatukset ja muiden arvosteleminen tekee lopulta päinvastaisen olon. Huomaat eron kun kokeilet!
Kuinka kesyttää apinamieli?
Olen meditaation kautta saanut suurenevassa määrin pidennettyä ajatuksettomuuden tilaani. Olen kyllä kuullut kun joku on epäillyt ettei se voi olla mahdollista, olla ajattelematta mitään. Kyllä se on. Samoin kuin olen kuullut että se on pelottavaa, olla ajattelamtta mitään. Niin tiivisti me määriteelemme olemasaolomme ajatustemme kautta että ajatuksettomuus jopa pelottaa, ikäänkuin hukkuisimme jonnekin olemassaolon mereen emmekä olisi enää kiinni todellisuudessa jos emme ajatuksin ankkuroi itseämme kiinni turvasatamaan.
Meditaatio on hyvä keino opetella ajatuksettomuutta Ajatuksia ei voi kuitenkaan pakottaa pois. Ne voi oppia vain tiedostamaan ja ikäänkuin shiftamaan itsensä erilaiseen moodiin. Voikin vaihtaa ajatukistaan vaikka siihen miltä maa jalkojen alla tuntuu, miltä tuuli tuntuu kasvoilla. ja kun opimme tiedostamaan milloin ajatukset ottavat vallan niin on helpompi muuttaa tuo kokemus kuluvaan hetkeen.
0 kommenttia