Tämä on klisee, mutta NIIN TOTTA!

Tunsin ihmisen joka halusi omien sanojensa mukaan ”säästellä elämää.” Hän halusi säästää hyvän arvostelun saanutta elokuvaa, kirjaa tai muuta elämystä myöhempään, ”parempaa aikaa” ajatellen tai vastaavasti ”pahan päivän varalle.” Siinä valossa mitä olin oppinut, se tuntui hassulta. Voihan olla, että oikeaa tilaisuutta ei tulekaan sellaisena kuin sitä odotamme ja koko juttu menee ohi.

​Jos ”säästelemme elämää”, milloin elämme sitä? Jos odotamme eläkeikää, lottovoittoa tai sitä, että ”olemme valmiita” elämä menee ohi. Päivät kuluu. Kuolemasta ei paljoakaan puhuta meidän kulttuurissamme, ainakaan positiiviseen sävyyn, mutta se mitä siitä voimme oppia on juuri kaiken ainutkertaisuus. Jos eläisimme ikuisesti, elämällä ei olisi samanlaista arvoa. Kuoleman ajatus on tietoisesti läsnä päivien arvostamisessa. Mitä kaikkea tekisit jos tietäisit, ettei sinulla ole enää montaa päivää elämää jäljellä? Tämä on aina yhtä herättävä ajatus, ja se on totta. Harvoin sitä kuitenkaan ajattelemme vaikka ehkä pitäisi.
​

​Toki saamme joskus uusia mahdollisuuksia ja toisia tilaisuuksia, mutta en tarkoita nyt sellaista, tarkoitan sitä, että huomaisimme hetken ainutlaatuisuuden, tarttuisimme siihen ja osaisimme NAUTTIA siitä.  Upota ja kokea hetken ainutkertaisuus juuri niinkuin se meille annetaan. Siihen takertumatta sitä varomatta. Ne ovat aivan parhaita hetkiä. Kykyä heittäytyä lapsen riemuun, kykyä nauttia kesäsateesta, koiran kanssa telmimisestä ja satunnaisesta juttutuokiosta tuttavan kanssa. Tälläisiä tilanteita jokainen päivä tarjoilee meille eteen, mutta osaammeko ottaa kutsun vastaan niihin?

Kaksi sateenkaarta kaartui metsälammen yllä kesäsateessa kun nautin luonnonvesistössä iltauinnista. Hetki oli niin maaginen, niin upea. Se meni ihoni alle kaikessa kauneudessaan. Kauhoin soista tummaa, pehmeää,  viileää vettä ja nautin näkemästäni. Kun olin nauttinut tarpeeksi lähdin kohti rantaa. Talletin hetken syvälle itseeni, kaikessa upeudessaan. Nousin vedestä ja puin päälleni. Otin rakkaan lapseni syliin ja mies lähti vuorollaan uimaan. Olin onnellinen, että hän sai kokea saman näyn. Tuo uintiretki oli täynnä sydämen ympäri kääntävää kauneutta. Hetki joka elää ikuisesti nyt minussa.
​

Yhtäkkiä voimmekin viettää teekutsut telttaillen olohuoneessa. Mennä ruokakauppaan uusin silmin. Ostaa jotain  mitä emme ole koskaan maistaneet ja tehdä meille jotain aivan  uutta ruokaa. Vain mielikuvitus on rajana miten päivämme tahdomme elää. Rutiinit ovat joskus hyväksi, ja joskus rutiinien rikkominen.

Muistan sen hetken milloin se tapahtui. Otin ensimmäisellä pidemmällä Aasian matkallani vuonna 2006 tatuoinnin. En ollut koskaan suunnitellut ottavani sellaista. Kaverini meni tatuointiliikkeeseen ja minä menin hänen seurakseen. Aikani kuluksi katselin siellä tietokoneelta kuvia tatuoinneista. Näin hienon perhosen kuvan. Rupesin pohtimaan, että tuollaisen voisin ottaa. Lähdimme hostellille. Kaverin tatuontiaika oli varattu seuraavalle päivälle ja minä jäin pohtimaan jospa minäkin ottaisin kuvan sittenkin ihooni…. Minulla oli vuorokausi aikaa miettiä asiaa. Pohdin pääni puhki, siltä ja tältä kantilta, kunnes päätin etten mieti yhtään enempää ja tatuoin sen kuvan ihooni muistuttamaan, että elämä ei pidä miettiä vaan ELÄÄ. Asiat saattavat jännittää mutta perhosia ei kannata pidätellä vatsassaan liiaksi ja senpä takia paikaksi valikoituikin perhoselleni vatsa.
​

Vuosia sitten osasin hyvin selvitä kurjuudessa, mutta muuttaakseni elämäni tasapainoisemmaksi ja monin tavoin runsaammaksi terveellä tavalla, minun piti kouluttaa itseäni vastaanottamaan kaikkea hyvää mitä elämällä on tarjota. Ei haasteet lopu, vaikka vaihtaisit kadunpuolta aurinkoisemmalle, mutta ainakin voit nauttia auringonpaisteesta. Haasteisiin ei tarvitse koko ajan keskittyä. Voimmme hankalissakin elämänvaiheissa löytää pellen sisältämme, hauskan klovnin joka näkee asiat hullunkurisina. Senpä takia opettelen tällä hetkellä jonglööraamaan entistä paremmin. Konkreettisesti. Voimme nauraa elämän absurdiulle ja nauttia kauneudesta. Nykyhetki on lahja jonka voi ottaa vastaan niin valitessaan. Englanninkielessä sitä kuvataankin osuvasti sanalla PRESENT. Ja Forrest Gump elokuvan kuuluisassa kohtauksessa sanottiin ”Elämä on kuin suklaarasia, koskaan et tiedä mitä saat.” Avatessasi rasian saat sen kuitenkin selville.