Luonnon Syli on kärsämäkeläinen elämysmatkailua ja majoituspalveluja tarjoava yritys. Tutustuin Luonnon Sylin perustaneeseen Virpi Ruotsalaiseen facebookin Naisyrittäjät ryhmässä ja lähdin käymään toukokuun lopussa paikan päälle katsomaan millaista paikkaa Virpi perheineen pyörittää. Matka oli niin paljon antoisampi kuin olisin voinut kuvitella. Elämysten lisäksi löysin takaisin juurilleni. Vanhat unelmani omasta kotieläintilasta heräsi taas henkiin ja matkan jälkeen en ollut enää sama ihminen kuin sinne lähtiessä.
Rauha, hemmottelu ja ihanat kokemukset tekevät todella hyvää kaikintavoin. Luonnon Sylissä saa kokea näitä kaikkia siihen pisteeseen, että sitä kaikkea hyvää voi olla jopa hankala ottaa vastaan. Ainakin itselleni oli paikka paikoin vaikeuksia vastaanottaa kaikki se hemmottelu mitä sain paikan päällä kokea. Hyvän sietokykyä tuli taas tällä reissulla kasvatettua!
Sain nukkua aivan ihanassa vanhassa kauniiksi sisustetussa aitassa, kylpeä paljussa, hoitaa eläimiä, nähdä läheltä lehmiä ja uida ja saunoa. Vaikka tavattiin Virpin kanssa ensimmäistä kertaa niin tuntui kuin oltaisiin tunnettu pidempäänkin. Tunnistin Virpissä rohkean ja idearikkaan sielunsiskon. Sain nauraa sydämeni pohjasta Virpin hyvälle huumorille ja kertomuksille heidän elämästään.
Virpi asuttaa omaa Kärsämäellä sijaitsevaa suvussaan kulkenutta tilaa miehensä, kolmen lapsensa ja isoisänsä kanssa. Tiluksilta löytyy liuta eläimiä. Navetassa ja pihapiirissä oli kanoja, fasaaneja, koiria, kissoja, pupuja ja lampaita. Tapasin myös Virpin isän ja äidin. Luonnon Sylin upeat laavut ovat Virpin isän, Juhan, tekemää taidokasta käsityötä. Laavut valmistuivat juuri kun olin lähdössä joten niitä pääsen testaamaan vasta seuraavalla reissulla. Seuraavaa reissua nimittäin jo suunniteltiin ennen kuin olin edes lähtenyt. Se kertoo paljon paikasta se.
Luonnon Syli tarjoaa majoitusta ympäri maailmaa tuleville matkailijoille. Nukuin yöni ihanassa Virpin edesmenneen mummon nykyiselle paikalleen siirtämässä aitassa vieressä virtaavan kosken solinassa. Hyttysiä oli paljon mutta yöllä ne eivät häirinneet kun sänkyyn oli viritetty hyttysverkko joka piti inisijät loitolla. Aitan vieressä oli puucee ja majoittuvat saavat aamupalan aitan portaille aamuisin. Ruokana Virpi pyrkii tarjoamaan mahdollisimman paljon lähiruokaa ja riistaa. Itse sain syödä Virpin miehen metsästämästä hirvestä tehtyä lasagnea.
Luonnon Syli sai alkunsa Virpin äitiyslomalla. Pitkään hautuneet ideat saivat konkreettista muotoa tämän kevään aikana kun ensimmäiset matkailijat tulivat kokemaan maaseudun rauhaa Japanista ja Italiasta asti. Virallisia avajaisia vietettiin juuri ennen saapumistani toukokuun lopussa.
Virpi on erittäin toimelias ihminen ja kouluttautunut moneen. Hän on kiinnostunut kehittämään omaa tilaansa ja koko Kärsämäkeä elinvoimaisemmaksi matkailupaikaksi. Kärsämäellä on monia matkailuvaltteja ja Virpi haluaakin yhdistää voimansa paikallisten tilallisten kanssa tarjoten Luonnon Sylin asiakkaille retkiä karjatiloille ja hevosvaelluksille.
Kärsämäen erikoisuus on, että siellä on pinta-alaansa nähden eniten ylämaankarjaa. Pääsimme tutustumaan näihin karvaisiin sarvipäihin lähietäisyydeltä kun pääsin käymään Sydänmaan-luomutilalla. Heillä oli satakunta highlanderia laajoilla laidunmaillaan.
Kun saavuimme paikalle rupattelimme hetken tilanomistajien kanssa. He olivat juuri itse lähdössä pois tiluksilta mutta antoivat meille luvan mennä moikkaamaan ”Pekkaa ja Paavoa.” Ne olivat tilan isoimpia ja vanhimpia sonneja jotka asuttivat kahdestaan isoa laidunta. Varmistelimme epäuskoisina, ettäkö oikein aitauksen sisäpuolelle? Kahdestaan? Kyllä, sonnit oli kuulemma tottuneet lastenkin rapsutuksiin.
Kauhun sekaisin tuntein hiippailimme laitumen perälle lähemmäs maassa köllötteleviä leppoisan näköisiä mutta valtavia otuksia. Itsesuojeluvaisto oli tällä kertaa vahvempi emmekä uskaltautuneet mennä kosketus etäisyydelle vaikka meille oltiinkin vakuutettu, että Pekkaa ja Paavoa saa mennä turvallisin mielein rapsuttelemaan.
Muutaman metrin päässä isosta ylämaan sonnista koin, että pelon tunne väistyi, mutta kun ”Paavo tai Pekka” nousi meitä tarkkaillen ylös jaloilleen ja alkoi kuopsuttaa etujalalla maata niin pelko palasi ja vaihdoimme suuntaa takaisin aika ripeästi kohti autoa. Siinä oli jännitystä yhdelle päivälle .
Sen jälkeen menimme katsomaan sonnipoikien laumaa. Ne eivät olleet aivan niin pelottavia tapauksia vaikka kyllä niidenkin sarvet saivat pitämään sopivan etäisyyden ja pysymään lauman reunalla.
Sydänmaan luomutilan lisäksi kävimme tutustumassa Koivurannan Maatilan Lapinlehmiin ja Korkiakosken maitotilaan.
Kaksi päivää kului nopeaan. Virpi ehti kierrättää minua lehmätilojen lisäksi Paanukirkossa, Juustoportilla, mökillä ja Kärsämäen markkinoilla joita hän oli järjestämässä. Pienessä maaseutupaikassa on yllättävän paljon nähtävää.
Ja kuten sanottu, en ollut enää lähtiessä samoilla ajatuksilla kuin tullessa. Oma vanha unelmani omasta maapaikasta heräsi henkiin ja kotiin tullessa päätin, että seuraavaksi teen töitä sen eteen, että pian minullakin on oma pieni tila jossa on eläimiä. Unelmat on tehty toteutettaviksi ja vierailu Luonnon Sylissä loi omiinkin ajatuksiin selkeyttä.
Tykkäsin kovasti siitä miten maanläheisten asioiden äärellä sain olla ja miten mukavia ja välittömiä ihmisiä sain tavata. Luonnon Sylistä kävin hakemassa eväitä rakentaa omaakin elämääni maanläheisempään ja luonnollisempaa suuntaan. Olin paluun jälkeen täynnä virtaa ja moni asia joka oli ennen lähtöä hiukan vinksallaan oikeni kuin itsestään. Olin ammentanut lomalta selkeyttä ja varmuutta itseen ja tekemisiin. Voisi melkein sanoa että Luonnon Syli tarjosi minulle jonkinlaisen käännekohdan kohti elämää joka on entistä enemmän sydänjuuria myöden ravitsevaa. Kokonaisuudessaan vierailu oli aivan upea reissu.
0 kommenttia