Laitoin musiikkia soimaan maalatessani asuntoni seiniä. Youtubesta tuli random playlist tämän ajan hittibiisejä. Muutaman kappaleen jälkeen alkoi soimaan Haloo Helsingin biisi ja jäin miettimään Ellin voimakasta tulkintaa ja heittäytymisen kykyä. Samalla muistelin hänen esiintymistään televisiossa. Hän on aina niissä tilanteissa vaikuttanut  hyvin herkältä, lähes hauraalta. Hän vaikuttaa jännittävän haastatteluja paljon. Näissä tilanteissa hänen herkkyytensä tulee esille alastomana. Laulujen takana se saa voiman tunneilmaisussa.

Samassa tuli mieleen myös Michael Monroen nuoruuden haastattelut joissa hän on äärimmäisen herkän ja haavoittuvaisen oloinen. Molemmissa näissä artisteissa  herkkyys on luonut siivet heidän elämäntyönsä alle. Molemmissa on ollut äärimmäistä rohkeutta olla esillä herkkyytensä kanssa ja luoda siitä jotain joka elää vielä pitkää heidän jälkeensä. Herkkyyden ilmaiseminen voi siis sillä tavalla tehdä meistä myös kuolemattomia. Näkyvillä oleva herkkyys on myös aina rohkean ihmisen merkki. Herkkyys on eräänlainen supervoima jonka avulla voimme koskettaa toisiamme oman voimamme kautta. Ja voimamme nimenomaan tulee esiin voimallisimmin herkkyyden muodossa. Alan koko ajan pitää herkkyyttä enemmän ja enemmän äärimmäisenä lahjana. Mitä tekisin ilman sitä? Herkkyyteni ei mahdollista minulle ”robottielämää” vaan saa minut elämään joka solulla. Se oikeastaan pakottaa minut siihen, vaikka en sitä aina niin mieluusti valitsisikaan. Herkkyys saa minut olemaan elossa. Herkkyyden peittäminen on melkoinen mahdottomuus ja kuitenkin koitin sitä pitkään. Miten paljon voimaani siinä panttasinkaan.

Erityisesti monia luovan alan tekijöitä yhdistää sama asia: herkkyys. Heidän rohkeuden vuoksi meillä muilla on valtavasti samaistumispintaa. Herkkyyden ilmaiseminen vaatii aina rohkeutta mutta varsinkin kun antaa palan itsestään suuremmalle yleisölle se vaatii aina itsensä ylittämistä. Saamme esimerkiksi levätä näiden rohkeiden ihmisten hyvinkin haavoittuvissa hetkissä syntyneiden laulujen turvasatamassa.   Voimaannumme hetken tuossa satamassa ja lähdemme noista hetkistä hieman vahvempina ja  täynnä virtaa elämään. Näiden artistien herkkyys on luonut jotain elämää suurempaa. Artistiksi varmasti kasvetaan ajallaan mutta jokaisella meillä on samanlaisia kykyjä tunteissa jos vain sallimme ne itsellemme. Sallimmeko tunteiden inspiroida elämässämme itseämme ja muita vai onko se jokin haittatekijä joka yritetään piilottaa? Jos näin on niin laitat syrjään valtavan määrän voimaasi. Se on sääli.

Usein pelkäämme näyttää itkua, surua, pelkoa, hämmennystä ja muita haavoittuvaisekssi tkeviä tunteita. Koitamme olla rohkeita peitellen sisintä ja jos emme joinakin päivinä siihen kykene niin herkästi piiloudumme. Tälläinen teatteri saa meidät kaikki voimaan hiukan huonosti, koska yhteisön tuki ja turva ympäriltä herkkyyden näyttämiseen puuttuu.

Mikä voima onkaan siinä, että paljastamme herkkyytemme. Se antaa turvallisen tilan myös muille olla herkkyytensä kanssa avoimia. Tästä voi syntyä valtavia ketjureaktioita kun yleisessä ilmapiirissä aletaan arvostaa herkkyyttä voimana. Elämää luovana voimana mitä se todella onkin. Mitä jos herkkyys ei olisikaan enää sallittua vain taiteilijoille ja luovan alan ihmisille vaan kaikkien yhteinen etuoikeus. Rakastankin tätä ajankuvaa juuri siksi, että nyt on sellainen kollektiivisen avoimuuden ja voimautumisen aika. Moni astuu esiin herkkyydessään ja voimassaan. Niin moni haluaa vapautua siitä pitkästä, raskaasta ja kahlehtivasta lieasta joka juontaa juurensa heikkouden kätkemiseen. Tahdomme vapatua, karjua leijonan lailla ja itkeä jonkun sylissä. Kun saamme tehdä niin olemme pysäyttämättömiä. Kuka pidättää vielä herkkyytesi voimaa? Katkaistaan häpeän kahleet luomalla valoa sinne missä valoa ei ennen ole ollut. Kulttuurissamme se on pitkälti tunteet… Meissä kaikissa on herkkyyden voima, koska laulajille riittää vuosi toisensa jälkeen töitä.

”Uskonko ja uskallanko.
Tahdonko ja tarkoitanko
muuta toivo en.”
– Lauri Tähkä

Tämä maailma ei ole valmiiden ihmisten. Tämä maailma on keskeneräisten ihmisten ja yhä enemmän myötätunto ja ihmissuhde taidot nousevat arvoonsa kun koneet tulevat kovaamaan oikeat ihmiset. Aitoja tunteita kaivataan entistä enemmän siksikin, että  yhteyden pito perustuu pitkälti tietotekniikan varaan. Perusluonteemme ei muutu, ihmisyytemme ei katoa.

Veikkaanpa, että tämän hetken burn out aalto johtuu suurimmaksi osaksi siitä miten olemme liian vähän yhteydessä juuri tähän herkkään ihmisyyden puoleemme. Media ja some on luonut kuvaa täydellisistä ihmisistä. Vaatimukset ovat kasvaneet monien päässä itseään kohtaan  liian suuriksi. Emme ole enää rauhassa itseruoskinnalta missään. Ei ole fyysisiä töitä joiden parissa voimaantua kuten ennen vanhaan vaan elämme pitkälti ajatuksissamme. Oma pää on seurana 24/7 ja epäterveet mallit tulevat väkisinkin tutuiksi. On pakko muuttaa ajatuksensa viimeistään silloin kun seinä nousee pystyyn. Vanha tapa, herkkyyden kätkeminen ei enää toimi. Pehmeät arvot tulevat olemaan tulevaisuuden trendi koska alitajuisesti kaipaamme niitä niin valtavasti. Huomaamme sen siitä, että menetämme terveytemme.

Monelle muuttuminen on vaikeaa. Uskon, että muutos tapahtuu parhaiten heikoksi tekeville tunteille antautumisesta. Itsemyötätunto ja itsensä hyväksyminen ovat avain asemassa siinä kun vapautamme itsemme liiallisten odotusten ikeestä. Voimme katkaista epäterveen elämän tavoittelun ja katsoa ympärillemme mikä saa meidät aidosti voimaantumaan. Katsoa toisia silmiin ja nähdä mahdollisuuksien avaruus siinä lähellä. Lämmin ote kädestä ja siinä on kaikki. Ihmisyyden turvasatama. Laulut tunteidemme tulkkina. Herkkyydessä piilee sinunkin voimasi. Älä enää kätke sitä.

Lue myös artikkelini:
Meissä kaikissa on kipua joka haluaa tulla nähdyksi
Tunteiden näyttäminen tekee ihmisestä aidosti vahvan
Tarpeeksi rohkea pelkäämään
Miksi herkkä uupuu helpommin?
Tunneherkkä aistii toisten tunteita – Miten erottaa mikä on omaa ja mikä toisen tunnetta?