tankkaat uniisi ravintoa
Vaaleat hiuksesi hohtavat
hämärään.
Mietin minkälainen sinusta kasvaa,
minkä näköinen olet isona.
Minua alkaa naurattaa,
ilo kuplii minussa kutitellen
niin täynnä rakkautta se kuva on.
Mietin minkälainen on sinun hymysi
teinipojan kasvoilla
kun vauvan kasvoillasi se on tuollainen.
Minua alkaa itkettää,
niin täynnä rakkautta se kuva on.
– Runoni vuodelta 2016
Äitiys on herättänyt minut kirjoittamaan eri tavalla, eri kulmasta kuin ennen.
Olen alkanut kirjoittaa rakkausrunoja lapselleni. Äidinrakkaus on paras tunne maailmassa jonka tiedän ja se inspiroi minua; lapseni inspiroi minua. Ja äitiys inspiroi minua. Meillä jokaisella äidillä on oma ainutkertainen matkamme, jonka kuljemme laps(i)emme kanssa. Se on henkilökohtainen, tunteellinen ja täynnä aitoutta jota on vaikea edes sanoin tavoittaa.
Se on ravinnut ja vavisuttanut tunne-elämääni monella tavalla. Jokainen hetki uuden ihmisen kanssa on niin ihmeellinen, rakkauden tunne valtava. Omasta mielestäni parasta lapseni kanssa olemisessa on se, että hän ei rajoita minun rakkauttani. Hänelle ei tule läsnäolossa rajaa vastaan sille miten paljon saan rakastaa. Hän on puhdas ja avoin, kuten me aitoina olemme. Rakastan häntä ja hän ottaa rakkauteni täysin ja vilpittömästi vastaan.
Tämä vapauttaa omaa energiaani todella isosti kokiessani näin.
Ensimmäistä kertaa elämässäni on henkilö joka pystyy ottamaan vastaan minulta rakkautta täysin pyyteettä, sitä tuomitsematta, arvottamatta, jarruttelematta. Ihmisillä on pelkojensa takia usein ajatus siitä, että rakkaudessa olisi jokin agenda tai etteivät he olisi rakkauden arvoisia. Oman jälkikasvun kanssa tälläistä ylimääräistä pelkoa ei ole.
Kun me lapseni kanssa nauramme yhdessä, tunne on niin vapaa, välitön ja aito, että se tuntuu pakahduttavalta.
Muissa ihmissuhteissa pätee hiukan erilaiset lait, vaikka tämä tuntuukin rajoittavalta näin todeta.
Ihmisillä tulee yleensä raja vastaan kuinka paljon he pystyvät ottamaan läsnäoloa ja rakkautta vastaan. Se ei tietenkään rajoita omaa rakkauden tunnetta ja kokemista, mutta tuntuu äärimmäisen hyvältä, että voimme lapseni kanssa olla vastavuoroisesti, yhdessä samassa rakkauskuplassa ja ammentaa voimaa siitä.
Talleta äitiyden matkamuistoja kirjoittamalla
on vihdoin sylissä; raskaus, synnytys, imetys, lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen,
ihmettely ja yhdessä toisiimme tutustuminen ovat myös todella voimakkaita kokemuksia.
Varsinkin synnytyksen jälkeen tunteet saattavat olla ylitsevuotavia. Kokemuksien jäsentäminen voi tuntua hankalalta. Itsellä monet kokemukset matkan varrella ovat jäsentyneet itsestään, mutta niiden sulattelemiseen on mennyt aikaa. Kun katson vauvastani synnytyssalista otettuja kuvia, en voi kuin itkeä ja ihmetellä miten pieni hän maailmaan juuri tulleena olikaan.
Tunteiden kokemisella on puhdistava ja eheyttävä vaikutus. Kyyneleillä on puhdistava ja eheyttävä vaikutus.
Äitiydessä niiden voimalla ilmennettään suurta rakkautta, surua, iloa, huolta, uupumusta, täyttymystä, hämmennystä, liikutusta, ihmetystä, ihailua…
Kokemisen spektri on niin laaja, että sitä on vaikea sanoiksi laittaa.
Kuitenkin ainakin itselläni on välillä tarve purkaa kokemuksia. Ja itselleni luontevin tapa on kirjoittaminen.
Sain ystävältäni kesällä niin osuvan lahjan juuri näiden asioiden käsittelemiseen liittyen.
Hän toi minulle Annamari Ylianttilan kirjan”Äidit ja kirjoittamisen ilo – opas leikkivään kirjoittamiseen.”
Vaikka nimi viittaa leikkiin, kirjan tehtävien avulla pääsee kiinni monenlaisiin tunteisiin. Leikki nimi viittaa ajatusleikkeihin, joihin kirja tarjoaa monta näkökulmaa ja ideaa.
Kirjan avulla on mahdollisuus päästä kirjoittamista apuna käyttäen syvälle niihin kokemuksiin joita
omaa maailmaa mullistava äitiyden kokemus saa aikaan. Kirjassa on 114 valmiiksi annettua tehtävää, esim.
– Kirjoita miten synnyit äidiksi,
millaisen prosessin olet käynyt läpi, mitä käyt edelleen läpi? ….
– Suunnittele itsellesi karkumatka ja irtiotto arjesta, minne lähtisit, mitä tekisit?….
– Mistä syyllistyt, milloin olet huonoimmillasi? Kirjoita paskamutsi fiilikset ulos….
– Kirjoita surusi ulos, paperi jaksaa kantaa murheet eikä se lavertele. Kevennä taakkaasi!….
– Kirjoita kirje kehollesi, suhtaudutko ruumiiseesi kuin temppeliin vai kuin rikolliseen?…
Tehtävänannot ovat siis paljon yksityiskohtaisempia ja laajempia kuin mitä nämä yksittäiset irrotetut lauseet niistä.
Tehtäviä on paljon, laidasta laitaan, hyvin erilaisia, ennalta arvaamattomia mutta myös itsestäänselviä aiheita joihin ei välttämättä tulisi paneuduttua jollei kirjan kehottamana lähtisi kynän mukana matkaan omaan itseen.Tekisi kirjaimin polkuja omien kokemusten äärelle. Loisi niitä sanoin näkyväksi, tallettaisi arvokkaiksi muistoiksi elämäsi ainutlaatuisesta ajasta.
Olen selannut kirjaa intuitiolla, avannut sivuja sattuman sanelemana, ja kirjoittanut ylös tehtävänannon mukaisesti tuntemuksia, mielikuvia, tilanteiden yksityiskohtia, ajatuksiani, kokemuksiani, tämän hetkisiä näkökulmiani.
Nämä kaikki muistot tallentuvat vihkoon jonka olen kirjalle erikseen varannut.
Muistot jotka muuten katoaisivat jälkiä jättämättä, varastoituisivat minuun enkä välttämättä enää koskaan löytäisi avainta niiden äärelle. Kirja on minusta niin ihana kannustin ja inspiraatio tallettaa tätä aikaa, kuunnella itseäni ja purkaa tätä kaikkea sanoin, jäsentää kokemuksia ja samalla oivaltaa, tutustua itseen ja laajentaa ymmärrystä tunne-elämästään.
Kirjoittaminen on itseensä tutustumista, ja tämä kirja opastaa itsen äärelle äitiyden näkökulmasta. Tämä on aikaa itseni kanssa, samalla kun teen jotain mitä rakastan; kirjoitan.
Suosittelen lainaamaan kirjastosta tai ostamaan omaksi jos haluat tallettaa muistojasi ohjatusti ja syventää itsetuntemustasi äitinä. Olipa äitiytesi minkä pituinen tahansa, ja lapsesi minkä ikäisiä tahansa, voit tarttua tähän kirjaan. Kirja sopii myös isoäideille.
Tämä kirja on hyvä matkaopas äitiyden rakkaisiin ja raastaviin kokemuksiin ja muistoihin.
Ihmettelemme kukkien värejä
Katsomme kun kukkakärpänen pysähtyy lentämään eteemme
Tuuli havisuttaa puiden oksia
Bussi pysähtyy piha-aidan taakse pysäkille
Lapseni puristaa sormeani
Minä silitän hänen pehmeää ihoaan
Kaikki ajatukseni ja tulevaisuuden suunnitelmani
ovat tässä hetkessä merkityksettömiä
läsnäolo on kaikkein tärkeintä
- Maiju Palin
0 kommenttia