Yrittäjyys on ollut asia mikä on kutsunut minua oikeastaan pikkutytöstä asti. Muistan kun kirjoitin ala-asteella ensimmäisillä luokilla kaverini ystävänikirjaan toiveammatiksi eläinkauppias. Vaikka siinä toiveessa päällimmäisenä mielessä oli varmasti ne eläimet niin muistan myös ajatelleeni sen niin, että eläinkauppa olisi omani. Juuri se oli erityisen tärkeä osa haavettani. Silloin päättäisin itse eläinkauppani toiminnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Se tunne oli vahva koska muistan sen edelleen. Vapauden tunne työn suhteen on siis ollut merkittävä asia niin kauan kuin muistan. Eläinkauppa haave kariutui realismiin. Kuka huolehtisi eläimistä jos kauppias on poissa? Se siitä vapaudesta. Haaveammatteinani lukikin sen jälkeen ystäväkirjassa laulaja ja näyttelijä.
Jonkin verran olen itseäni kehittänyt molempien parissa viime vuosien aikana (opiskelin jopa hetken näyttelijäntyötä.) Molemmat näistä ovat tärkeitä asioita jollain tasolla edelleen. Niissäkään ei siis aivan hakoteillä oltu. Uskon, että pääsen näidenkin asioiden parissa toteuttamaan itseäni elämäni loppuun asti vaikka ammattia niistä ei taida minulle tulla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että noissa lapsuuden ystäväkirja haaveissa on ollut itselleni koko ajan pieniä johtolankoja joiden jäljille on vain kestänyt päästä. Järki ja itsensä hakeminen ulkopuolisten sanomattomien odotusten kautta vei minua kuitenkin hakoteille ja tuolta tieltä kesti jonkin aikaa palata takaisin omalle polulle. Kun lähtee yrittämään sopeutumaan ”normaaliin”, siihen normaaliin jota ei kukaan ole koskaan nähnyt mutta kaikki siitä puhuu, saattaa eksyä pahastikin.
Minäkin kahlasin tieni tähän pisteeseen läpi monenlaisten yritysten ja erehdysten kautta. Matkalleni mahtui mm. surullisen kuuluisa puhelintehdas ja kuukaudet puhelinten kokoajana. Pesula, mankelit ja taukojumpat Tao Taon tahtiin. Jaoin flyereita, olin myyjänä, monenlaista tuli koettua välillä lyhyempiä välillä pidempiä jaksoja. Ehkä pohjanoteeraus oli se, etten saanut puhelinmyyjän hommaa. Haastattelija katsoi minua epäonnistuneen luetun ymmärtämistehtävän jälkeen säälien ja totesi, että ”tämä ei taida olla sinun paikkasi.” Oikeassahan hän oli ja häntä koipien välissä lähdin sieltä. Vielä piti opiskella rakennusmaalariksikin paremman idean puutteessa. Tyhjässä opetushallissa maalasimme seiniä kun opettaja tuli välillä vilkaisemaan touhuja aika vahvasti viinaksille löyhkäten. Sairaalan raksalla koko paikan ainoana naisena työskenteleminen oli myös yksi rikastuttava kokemus matkalla. En väheksy mitään näistä ammateista mutta itse en vaan yrityksestä huolimatta löytänyt paikkaani näiden töiden parista.
Jo vuosia minulle on ollut selvää, että tulen toimimaan yrittäjänä. Jossain kohtaa en enää nähnyt muita vaihtoehtojakaan. Ovet muihin suuntiin tuntuivat aina menevän kiinni. Kesti kuitenkin erittäin pitkään saada muoto omalle yrityshaaveelle. Tunnetasolla visio on ollut minulle jo vuosia selkeä. Yritykseni tulisi olla sellainen mistä riittää yhteistä hyvää kaikille. Hyvinvointi on ollut johtoajatus jo pitkään. Ideat ovat sitten vaihdelleet kotieläinpihasta retriittikeskukseen. Vaihtoehtohoidot tulivat myös lähelle sydäntä kymmenen vuotta siten ja niidenkin parissa kokeilin siipiäni. Pidemmän päälle yksistään niistä en kuitenkaan työtä itselleni nähnyt tulevan. Minulla oli sisällä jokin tunne joka kaipasi päästä konkretisoitumaan mutta pohdiskeluista huolimatta se ei tuntunut aukeavan.
Paljon oli myös pelkoja edessä kohdattavana. Arvottomuuden tunnetta, riittämättömyyttä ja vääränlaisia uskomuksia rahaan liittyen. Kaikkia näitä on pitänyt käydä syvältä läpi. Suurin näistä estävistä uskomuksista liittyikin lopuksi sallimiseen. Oli jollainlailla hankalaa antaa itsensä toteuttaa itseään vapaasti. Minun piti vain sallia kutsumukseni toteuttaminen. Minulla oli uskomus, että työn pitää tuntua työltä, se ei saa olla helppoa tai kivaa. Oli mahtavaa, että sain tuo uskomuksen pois tieltä häiriköimästä todellista tehtävääni. Kun sitten vuonna 2013 lähdin opiskelemaan avoimeen yliopistoon kirjoittamista tunsin tulleeni kotiin. Oli aivan mieletön tunne sallia itsensä toteuttaa itseään asiassa joka tuntui luontaiselta, omalta ja helpolta. Tiesin siinä, että tätä minä olen tullut tekemään. Ja olin sen tiennyt pikkutytöstä asti mutten uskonut. 17-vuotiaana valitsin lähihoitajanopinnot kirjoittamisopintojen sijaan koska kirjoittaminen ”tuntui liian helpolta valinnalta.” Olin yrittänyt hakea paikkaani ”liian kaukaa.” Ajattelin, että minun pitää kehittyä joksikin mitä en edes lopulta oikeastaan ollut. Vaikka oikeasti olisi vain pitänyt sallia se mitä olen.
Kirjoittaminen oli minulle itsestäänselvyys. En vain osannut ajatella siitä koskaan ammattia. Kirjailijan ammatti ei tuntunut realistiselta, runoilijasta puhumattakaan. Toimittajantyökään ei ollut sitä mitä kohti olisin osannut hakeutua. Olen aina ollut oman tien kulkija joka tekee asiat omalla tavalla. Siitä minulla oli koko ajan vain vahvempi tunne unelmani konkretisoitumisen loppuaikoina. Tulen tekemään jotain mitä ei vielä ole välttämättä edes olemasssa, luon oman polkuni itse. Siksi en voisi verrata itseäni toisiin tai hakea valmiita malleja ulkoapäin. Oli hurja tunne vain yrittää luottaa siihen kun mitään varmaa ei ollut näkyvissä.
Muoto alkoi kuitenkin aueta kun ensin aloin sallia kutsumukseni toteuttamisen. Ystäväni ehdotti minulle bloggaajana aloittamista kolme vuotta sitten. Hän ehdotti alustaksi Hidasta Elämää-sivua tai Naiseuden Voima-blogialustaa. En silloin uskonut itseeni ja kykyihini niin paljoa, että olisin uskaltanut lähestyä Hidasta Elämää-sivun tiimiä. Minulla oli myös aika paljon ennakkoasenteita blogimaailmaa kohtaa. En osannut nähdä itseäni ”bloggaajana”, koko nimitys tuntui vieraalta ja mieleeni tuli lähinnä hyvin suppea-alainen kuva muoti ym bloggareista. Elämäntilannekaan ei silloin tuntunut oman blogin aloittamisen kannalta oikealta.
Mietin vuoden verran kaverini ehdotusta, sulattelin ideaa ja viimein kesäkuussa 2016 otin yhteyttä Naiseuden Voiman Heidi Harjuun. He mainostivat itseään matalan kynnyksen blogialustana ja koin sen helpoksi paikaksi aloittaa. Heidi toivotti minut tervetulleeksi joukkoon ja inspiroiduinkin kirjoittamisen lisäksi tekemään mm. satoja ns. aforismikuvia Naiseuden Voiman facebook-sivulle ja lopulta olin myös Naiseuden Voiman bloggarivastaava. Oli upeaa luoda kontakteja hienoihin uusiin ihmisiin ja yhteshenki ryhmässämme oli ihana. Bloggasin Naiseuden Voiman sivuilla vuoden verran ja blogitekstini muuttuivat koko ajan luetuimmiksi. Päätin siirtää blogini omille sivuille viime elokuussa ja aloin sen kesän aikana tehdä myös ensimmäisiä blogiyhteistöitä.
Koko elämäni ajan kaikista tärkeintä minulle on ollut aina kirjoittaminen. Viimein sain myös yritykselleni ja visiolleni konkreettisen muodon. Se, että voin tukea pienyrittäjiä samalla kirjoitusteni kautta on minulle sydämen asia. Juuri kirjoittamisen kautta saan tuotua esille sellaisia asioita jotka tuntuu vastaavan täysin omaa arvomaailmaani. Haluan kirjoittaa asioista mistä pitäisi puhua enemmän, mihin ihmiset kaipaavat vertaistukea ja asioista joiden kanssa olen itse kokenut kamppailevani todella yksin.
Ensimmäistä kertaa löysin paikkani ja minulla alkoi muodostua ammatti-identiteettiä. Se on ollut iso ja tärkeä asia. Kun ei löydä paikkaansa maailmassa se vaikuttaa olemiseen monin tavoin. Joulukuussa hain starttirahaa blogille ja verkkokaupalleni. Olin ollut sivutoiminen yrittäjä jo vuodesta 2011. Lähinnä myynyt koruja ja tehnyt tulkintoja. Toimintani on ollut nämä vuodet lähinnä harrastamista ja veroilmoituksessa menot ja kulut lähes yhtä suuria. En ole uskaltanut ”painaa kaasua,” koska taustalla on ollut huoli siitä mitä jos yritys idea ei toimikaan. Aiemmin myös tuntui, ettei ”paletti ollut vielä kasassa.”
Aika tuntui nyt kypsyneen tälle ja yritysneuvojalla käyminen viime syksynä sai minut vakuuttuneeksi siitä, että yrityssuunnitelmani on täysin toteuttamiskelpoinen ja realistinen. Sain starttirahalle eilen myönteisen päätöksen ja nyt olen aivan uuden alussa. Tuntuu aivan upealta. Tässä se nyt on. Unelmani ja vapauteni toteuttaa itseäni. Olen samalla kertaa innoissani ja hieman kauhuissani. Päällimmäinen tunne on kuitenkin valtavan hyvä. Minulla on mielenrauha. Kaikki se työ, lähinnä henkinen työ, minkä olen tehnyt on tuonut minut tähän. Odotan aivan innoissani ja mielenkiinnolla minkälaisia ihmisiä saan tavata, minkälaisia yhteistöitä toteuttaa ja visioida. Kaikkea sitä mitä tästä vielä aukeaakaan. Kiitos kun olet lukijani. Se on todella iso asia minulle. Ilman sinua en olisi tässä toteuttamassa omaa sydämenkutsumusta ja unelmaani.
Paljon onnea hienon päätöksen johdosta ja uuden sivun kääntämisestä! Loistavaa vuotta 2018! 🙂
Kiitos paljon Jenna 🙏🤗💞 Ja samoin sinulle! 😊