Leijonaemon kasvatusvinkit

Ajattelin perehtyä hiukan leijonaemon kasvatusperiaatteisiin  ja jakaa niistä parhaat vinkit blogissani. Leijonaemot tuntuvat onnistuvan kasvatuksessa aika hyvin ainakin Avarasta Luonnosta oppimani perusteella. Ne näyttävät kasvattavan melko tasapainoisen oloisia leijona-aikuisia. Tässä on  muutama vihje siihen, että ehkä meillä voisi olla jotain opittavaa leijonilta…

Miten leijonaemo kasvattaa pentunsa?
5 vinkkiä

1. Leijonaemo synnyttää pennut piilossa muusta laumasta.  Leijonaemo keskittyy pentujensa imettämiseen jahoitamiseen rauhassa. Lauman muilla jäsenillä ei ole pääsyä pentujen luo ennenkuin ne ovat 1-2 kuukautta vanhoja. Tuolloin emo tuo pennut muun lauman luokse. Itse ainakin koin myös tärkeäksi pesiytyä rauhassa vauvan kanssa ensimmäiset ajat. Vauvan ja äidin symbioosin tarve on varmasti yhteistä siis leijonille ja ihmisille. 

2. Koko lauma osallistuu pentujen kasvattamiseen. Jokainen leijonanaaras osallistuu pentujen kasvattamiseen laumassa. Vaikka naarailla olisi samanaikaisesti omia pentueita ne eivät suosi omiaan vaan pitävät kaikkia lauman pentuja tasavertaisina ja osallistuvat jokaisen pennun kasvattamiseen. Myös imettämiseen. Urosleijonat osallistuvat pentujen suojelemiseen vaaroilta. Hyvin monet äidit kokevat raskaana taakkana sen että ovat pelkästään yksin vastuussa lastensa kasvatuksesta. Leijonaemo opettaa; jaa vastuuta myös muille. 

3. Emo näyttää toimivaa esimerkkiä. Pennut oppivat emon esimerkin kautta saalistamaan oikeita eläimiä toimivalla tekniikalla. Kun ne ovat aikuisia ne eivät enää tuhlaa aikaa myrkyllisten, liian isojen, liian nopeiden tai muuten mahdottomien saaliseläinten pyydystämiseen vaan keskittyvät saaliiseen joka on niille hyväksi. Joskus emo tuo elävänä pienen saaliseläimen ja vapauttaa sen pentujen luokse  jotta ne saavat itse opetella pyydystämään sen.  Mallioppiminen on tunnetusti tehokkain ja toimivin kasvatustapa. Jos aikuinen toimii ristiriidassa siihen mitä opettaa sanallisesti, todennäköisesti lapsi mallintaa myöhemmin aikuisen käytöstä eikä sitä mitä hänelle on puhuttu.

Picture

4. Laumassa vallitsee  selkeät rajat. Pennut tietävät paikkansa ja ne tietävät että niistä pidetään myös huolta. Pennuille annetaan tilaa tutustua ympäristöön jotta ne oppisivat itse mihin kannattaa nenänsä työntää ja mihin ei. Leijonaemo kieltää pentuja ainoastaan silloin kun kyseessä on todellinen vaara ja keskittyy muun ajan tärkeämpiin puuhiin kuten lepäämään suojassa auringon paahteelta saalistusreissujen välissä. Leijonaemo ei juokse pentujen perässä jotta ne pysyvät tarpeeksi lähellä, vaan pennut oppivat huolehtimaan siitä itse. Kuinka paljon ihmisillä menee energiaa toistuviin kieltoihin jotka eivät lopultakaan toimi, voisiko lapsi oppia parhaiten tutustumalla itse enemmän omiin rajoihinsa?

5. Leijona on vahva ja voimakas eläin joka ei pelkää käyttää kykyjään, mutta pentujaan kohtaan ne ovat rakastavia ja huolehtivia. Leijonat auttavat toisiaan ja pitävät aina laumansa puolta.  Leijona naaraat säilyttävät leikkisyytensä myös aikuisena. Leijonaemo on vertaus vahvalle äitiydelle ja omalle voimalle joka kaikissa naisissa on piilevänä. Tehtävä on vain saada nuo kyvyt tasapainoisesti itsestä esiin.

Kaikesta hyvästä huolimatta leijonat elävät luonnossa, armottomien lakien alla. Meillä ihmisillä on asiat hiukan paremmin vaikka joskus tuntuu elämä omassa yhteiskunnassammekin melkoiselta villiltä länneltä. Leijonan pentujen selviämisprosentti aikuisiksi on kuitenkin vain 50% joten voimme kokea huomattavasti suurempaa turvaa lastemme elämän ja heidän tulevaisuutensa suhteen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *