Maailma on täynnä kovaksi keitettyjä, heitä joissa ei liikahda kärsimykselle mikään. Se on melkeinpä pelottavaa. Kun mikään ei liikahda, karmaisevankin asia suljetaan pois mielestä. Kun ihmien on kosketuksissa herkkyyteensä, hän on yhteydessä myös muiden kärsimykseen. Kun ihmisten välillä on yhteys, siitä syntyy toivoa tähän maailmaan.
Itku herkkä ihminen on mielestäni terveesti kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Hän antaa itkun virrata silloin kun jokin asia häntä siihen liikuttaa. Herkästi itkevä ihminen on mielestäni vahva ihminen, koska hän kestää tunteet niitä patoamatta. Tämä on ehkä päinvastainen näkemys kuin mikä on vallalla mutta omasta mielestäni vahvuutta ei ole tunteiden patoaminen. Tunteiden patoaminen tekee meidät heikoksi, koska jossain vaiheessa tunteet kuitenkin ryöppyvät ulos ja niissä kohtaa teemme vahinkoa usein myös toisille. Tällä tavalla kertaamme joskus jopa sukupolvien yli epäterveitä sairastuttavia käytösmalleja.
Väitän, että avoimesti herkän ihmisen lähellä on muillakin parempi olla. Omiin tunteisiin kosketuksissa oleva ihminen näkee toisen tuskan, hänessä liikahtaa myötätuntoa ja kokemuksesta tulee yhdessä jaettu. Kärsijästä tulee herkälle näkyvä. Ja vaikeita kokemuksia kokenut ihminen kaipaa entien juuri sitä, nähdyksi tulemisen ja myötäelämisen kokemuksia.
Moni ihminen häpeää omaa herkkyyttään, koska itkee helposti. Ikään kuin herkkyys tekisi meistä heikomman. Minä näen sen päinvastoin. Mitä enemmän saan kosketusta omaan herkkyyteeni, sen viisaampana ja vahvempana koen toisetkin avoimet herkistelijät. Tiedän millainen tie on ollut sallia omien tunteidensa näkyä. Siinä on monta kulttuurin luomaa uskomusta purettavana. Ei ole ihan helppoa purkaa niitä joten jokainen avoin herkistely on mielestäni riemuvoitto tunteita patoamaan opettavan sairastuttavan kulttuurin muuttamiselle.
Maailma tarvitsee herkän esi-itkua niinkuin perinteisiä itkijänaisia on tarvittu jo kaukaa menneessä. Itkijänaiset antoivat itkullaan tilaa toistenkin suruille virrata ulos. Tunteiden näyttäminen on kaunista ja pyhää. Itku puhdistaa ja luo tilaa uudelle.
Kun luemme uutisista hirveistä asioista niin suurimmalla osalla ihmisistä nousee pintaan joko viha tai välinpitämättömyys. Vihalla ja ohittamisella suojaamme omaa haavoittuvaa kohtaa. Estömme itseämme tuntemasta miten kamalia juttuja maailmassa tapahtuu. Tunnistan tuon reaktion itsessänikin. Välinpitämättömyys on suojakeino selvitä hirveiden asioiden kanssa. Mutta samalla se turruttaa meidät koviksi maailman tuskalle. Siksi tie herkkyyden arvostamiseen on tärkeä asia näissä maailmanparannustalkoissa.
Albert Einsteinin sanoin: Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään.
Kun tunteet saavat näkyä ja kuulua niin niiden patoamiseen ei mene energiaa. Tuon tukahduttamiseen käytettävän energian voikin käyttää tämän maailman parantamiseen.
Kun herkkyys virtaa vapaana se avaa sydämen portit. Ja kun alamme toimia tuosta sydäntietoisuudesta käsin niin teoillamme on paljon voimaa. Kun herkkyys ei ole enää uhka itsellesi, saat rajattomat voimat käyttöösi minkä se sinulle suo. Herkkyytesi on ase maailman kylmyyttä ja mitäänsanomattomuutta vastaan. Herkkyys on portti kahden ihmisen yhteisymmärykseen. Herkkyys auttaa ihmistä pääsemään sellaisille taajuuksille joihin ei panssarien takaa saa kosketusta. Maailma aukeaa ihmeisiin. Herkkä on kosketuksissa tunteiden voimaan ja maailman kauneudelle. Yhtälailla hän on kosketuksissa maailman kärsimykselle. Sydämen silmillä katsominen auttaa tätä maailmaa tervehtymään kylmyyden ja kovuuden aiheuttamista syvistä tuskista. Yksi itku kerrallaan.
Itku on jaettua tuskaa ja samalla eheyttävää myötätuntoa.
Kun maailmassa tapahtuu ikäviä asioita näiden tekojen uhrit tarvitsevat myötätuntoamme ja herkkyydellä myötäelämistä. He tarvitsevat itkumme puolelleen paljon enemmän kuin näiden hirmutekojen toteuttajat vihaamme.
Tunteet ovat lopulta neutraaleita mutta kulttuurimme on määritellyt tietyt tunteet epätoivotuiksi. Myös itkeminen ja herkkyyden näyttäminen on ollut pitkään epätoivottujen asioiden listalla. Ihailen eniten sellaisia vahvoja ihmisiä jotka voivat näyttää itkunsa häpeilemättä, koska se kertoo, että he ovat nouseet omaan voimaansa, itsensä sallivuuteen jossa ei kysellä lupia omalle olemassaololle. Kaikki tunteet saavat olla, niille on oma lupa. Kun itku saa virrata vapaasti, sitä ei tarvitse suurennella eikä tehdä pienemmäksi. Itkeminen ei ole marttyyriutta tai säälittävää, se on tervettä tunnevoimaa.
Olen viime aikoina saanut tutustua ihmisiin jotka eivät peittele liikuttuneisuuttaan. Jotka antavat oman tuskani tuntua myös heissä. Olen kokenut miten puhdasta ja eheyttävää se on toiselle osapuolelle. Kun joku näyttää minun elämänkokemusteni herkistävän hänet kyyneliin asti, samalla jokin minussa paranee. Tulen tuskassani nähdyksi ja se on kaikista parantavinta mitä voin kokea.
Moni herkästi itkevä kokee häpeää ominaisuudestaan, mutta itse näen sen nykyään ihailtavana kykynä. Vain sydän auki oleva ihminen voi herkistyä toisen kivusta ja kärsimyksestä ja juuri sitä, sydämellään elämistä tämä maailma niin todella kipeästi kaipaa.
Onkin yksi maailman parhaista tunteita nähdä itkussaan avoimia häpeilemättömiä ihmisiä. Miten heidän avoimuus parantaa jotakin itsessäkin. Sulattaa ikiroudan alta paljaaksi herkkyydelle entisestään. Olen aiemmin ollut defensiivinen ihminen herkkyydessäni, mutta nykyään en koe sille enää tarvetta. Päinvastoin, koen, että avoin herkkyys luo tästä maailmasta niin paljon paremman paikan joka tasolla.
Itku ja suru eivät uhkaa ketään, mutta miksi jotkut sitten kokevat niin? Uhkaako itku heidän muurinsa romahtamista omien kipujensa edestä. Näin se taitaa useimmiten olla. Omaa kipuansa pelkäävät kavahtavat usein myös toisten herkkyyttä. Itseensä kosketuksissa olevat ihmiset näkevät tuossa herkkyydessä kauneutta ja valtavaa voimaa.
Vaali omaa herkkyyttä arvostavia ihmisiä elämässäsi.
Jos sallimme itkun tulla me vahvistamme muidenkin kosketusta omaan herkkyyteensä. Jokainen kyynel hioo väylää kovasta ja kylmästä pois. Joskus tarvitsemme esi-itkijöitä, itkijänaisia jos muuria on paljon murennettavana oman sydämen edestä.
Maailmaa parannetaan itkemällä. Myös itkijänaiset menneessä tekivät maailmanparannustyötä. Tarvitsisimme näitä itkijänaisia tueksemme nykyään ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Itku on monelta kateissa mutta se voisi parantaa paljon.
Itkemätön itku saa ihmisen kylmettymään ja kovettumaan, kadottamaan yhteyden, se voi aiheuttaa masennusta, uupumusta… Läpikäymättömät tunteet vievät henkisiä voimia ja niiden kanssa eläminen on enemmän vain selviytymistä ja ponnistelua kuin oikeaa nauttimista ja iloa.
Itku vapauttaa surun ja surun takaa löytyy toivo ja ilo. Toivossa ja ilossa on suuri voima luoda maailmaa paremmaksi paikaksi. Niin kuin sanotaan, yksi kynttilät voi sytyttää tuhat uutta liekki ja tuoda valoa pimeään niin näen myös ihmisen herkkyyden voivan valaista ihmiyyden pimeimpiä kolkkia ja tuoda tovoa ja eheytymisen mahdollisuutta sinne missä sitä eniten tarvitaan.
Itku parantaa paitsi yksilö myös kollektiivisella tasolla. Myöteläminen on suurinta mahdollista lääkettä kohtaamattomuudelle ja välinpitämättömyydelle. Herkkä älä siis häpeä itkuasi. Sinä olet hereillä. Olet kiinni tunteissasi ja sitä tämä maailma tarvitsee. Itkullasi on uutta luovaa ja tätä maailmaa parantavaa voimaa.
Lue myös artikkelini:
Erityisherkkyys voimavarana
Tunneherkkä aistii toisten tunteita
Herkkä kaipaa kaltaisiaan
Herkkyyden voima luo maailmaan ihmisyyden turvasataman
Erityisherkkyys ja työelämä
Erityisherkkyys ja trauma
0 kommenttia