Mikähän siinä on että marraskuu tuntuu tänä vuonna pitävän synkissä näpeissään jotenkin tiiviimmin kuin aiemmin. Ihan kuin olisi jotenkin pimeämpää kuin aiemmin näihin aikoihin ja pimeys olisi syvempää ja .kaiken kattavampaa.  Väsyttää ja koneisto käy hitaalla. Moottori hyytyy päivisin nopeammin, eikä energiaa oikein riitä kuin välttämättömimpään. Priorisointitaidot onkin taas käytössä. Kun energiaa on rajallisesti se on hyvä suunnata aidosti merkityksellisiin asioihin. Läsnäolo yksinkertaisten perusasioiden äärellä tuntuu entistäkin merkityksellisemmältä ja antoisammalta. Kaiken edelle onkin mennyt  nyt erityisesti  lepo, perheen hyvinvointi ja hyvä ruoka.

On tullut nukuttua paljon ja mentyä useasti tosi ajoissa nukkumaan. Leikitty ja ulkoiltu lasten kanssa. Pidetty asiat yksinkertaisina niin hyvin kuin ne vallitsevissa olosuhteissa on mahdollista pitää.  Ystävyyden merkitys on myös tullut taas ansaittuun valoonsa. Kun on pimeää niin tunnistamme toisemme sydämenvalosta.  Tälläisenä vuodenaikana onkin hyvä laittaa se valo loistamaan kirkkaammin. Se kutsuu luokseen lisää valoa, niinkuin perhosia. Spontaaneja illanviettoja ja mukavia keskusteluja, niitä on ollut marraskuussani ja ne hetket loistavat tässä kuussa kokemuksista kirkkaimmin.

Kaiken tämän tahmean pimeyden keskellä elämässäni on käynnissä isoja muutoksia. Osa täysin hallitsemattomia ja osa jo pitkään kypsyteltyjä ja suunniteltuja. Elämä taitaa olla aina tätä samaa, hallitsematonta kaaosta. Niinkuin sanonta sanoo tyyni meri ei tee hyvää purjehtijaa. Turbulenssia on riittänyt ja sitä on oppinut luottamaan ajanjaksoihin ja niiden väliaikaisuuteen. Kaikki on ohimenevää. Mistään ei kannata stressata koska se ei auta kuitenkaan. Ainoastaan sairastuttaa. Myrskyn keskellä on siis hyvä pysähtyä, hengittää, nähdä ne asiat mitkä on hyvin ja olla kiitollinen siitä että kaikki järjestyy aina. Tavalla tai toisella. Niinkuin asiat on aina järjestynyt. Pimeässä oppii luottamaan sisäisiin tuntemuksiinsa. Marraskuu tuo lähelle mahdollisuuden pysähtyä itsensä äärelle, kasvaa ja oppia vuodenaikojen energian ja viestin mukana. Keväällä syvyydestä kasvaa taas asioita kohti valoa.

Marraskuu on tuonut lähelle myös kuoleman ajatuksen. Kai se on se pimeys, joka saa mielen sukeltamaan olemassaolon kerroksiin syvemmälle. Kuoleman ajatus on tuonut minulle tässä pimeydessä merkityksellisyyden tunteen. En tarkoita, että miettisin omaa kuolemaani vaan yleensä elämän väliaikaisuutta. Kuoleman hyväksyminen pakollisena  osana elämää saa asioihin suuremman merkityksen. Koiramme sairastuminen toi kuoleman vielä konkreettisemmaksi lähelle. Olemme edelleen epävarmuudessa siitä jatkuuko yhteinen matka karvaisen ystävämme kanssa vai oliko päivämme tässä. Toivoa kuitenkin on mutta koskaan ei voi tietää varmaksi. Ajatus koiramme kuolemasta on herätellyt. On tärkeä havaita ja nauttia asioista nyt, joka hetki. Suurimmankin stressin keskellä on mahdollista luovuttaa tuskaa lisäävä vastustus ja arvostaa joka hetkeä sellaisena kuin ne kohdalle tulee. Me emme kontrolloi mitään mutta pyrkmys kontrolliin voi harhauttaa meidät kokemasta tätä hetkeä. Hetkeä jolla on ainoastaan merkitystä ja joka on totta nyt. Kykymme läsnäoloon tekee siitä sen mikä se on. Mielen kontrolli on helppo laskea kun omat arvot on selkeät.

Marraskuun viesti on tullut selväksi. Pysähdy. Hengitä. Rentoudu. Luota. Lepää. Nauti niistä asioista jotka on hyvin. Marraskuu on taas opettanut pimeydellään luottamaan sykleihin ja rytmeihin. Luonto vetäytyy lepoon, ja niin on hyvä ihmisenkin tehdä. Asioita voi aina suunnitella mutta harvoin ne menee niin kuin ajatteli. Eikä lopulta mikään ole niin tärkeää kuin läsnäolo. Ja jos kiroaa tätä hetkeä ei voi olla siinä läsnä. Läsnäolo vaatii hyväksynnän. Hyväksynnän kaikenkattavassa syleilyssä olo helpottaa heti. Elämän autuus paljastuu. On niin monia kauniita asioita ja sellaisia mistä olla kiitollinen.

Marraskuu opettaa nauttimaan myös surusta, kaihosta ja antaa tilaa menneisyydestä nouseville nostalgisillekin tuntemuksille. Olen käynyt lauluryhmässä ja usein sieltä iltamyöhään kotiin kävellessäni olen kuunnellut Juha Tapiota ja itkenyt. Monet Juha Tapion sanoitukset nostaa esiin jotain sellaista herkkyyttä mikä on yleisesti ihmisten arjessa jotenkin kadonnut. Kaiken kiireen ja stressin keskellä on työnnetty tunteet sivuun ”häiriötekijöinä” vaikka oikeasti tunteet ovat voimavarroja. Senkin marraskuu on opettanut. Tunteeni antavat minulle paljon. Ne luovat kokemuksiin merkityksen. Marraskuu on tuonut minut lähemmäs hyväksyntää, armollisuutta ja syvenevää mielenrauhaa kaiken kaaoksen kautta jälleen kerran. Ulkoisilla olosuhteilla ei lopulta ole niin paljoa merkitystä, kunhan itsellä on rauha niiden kanssa. Tänäänkin sytytämme kynttilät ja nautimme hyvästä ruoasta perheen kesken eikä ole kiire mihinkään. Kaikki on hyvin juuri nyt.