Me katsoimme jälleen luontodokumenttia suuren luonnon ystävän eli nyt 2,5-vuotiaan lapseni kanssa. Hän valitsee aina piirrettyjen sijaan mieluumin Avaran Luonnon. Sulki tänäkin aamulla Ryhmä Haun televisiosta ja sanoi ”Haluan kattoa eläinohjelmaa.” Olen aina itsekin tykännyt luonto-ohjelmista mutta nyt niitä on tullut katsottua enemmän kuin ikinä. Ne opettavat paljon.
Merenalaisesta elämästä kertovassa luontodokumentissa kuvattiin merenpohjassa asuvaa mustekalaa. Mustekala naaras oli muninut tuhansia munia ja vartioi niitä koko olemuksellaan. Se ei liikkunut eikä syönyt mitään varjellessaan pedoilta omia lapsen alkujaan. Juuri kun munat olivat kuoriutumassa elämä hiipui pois mustekala naaraasta. Se nääntyi nälkään ja kuoli. Se oli tehnyt tehtävänsä. Suojellut elämän jatkumista ja niin munat oli pelastuneet. Tuhannet poikaset pääsivät kuoriutumaan turvassa.
Katsellessani tuota ajattelin sen tietysti olevan kovin julmaa. Miksi äidin piti uhrautua? Luonto on hyvin mustavalkoinen monissa asioissa. Ihmisen näkökulmasta siellä ei tunneta armoa. Luonnossa pätee selviytymisen lait. Eläimet toimivat paljolti vaiston varassa. Se on elämää tässä kuluvassa hetkessä. Ilman mennyttä tai tulevaa mutta myös elämää ilman vaiston ulkopuolista tietoisuutta.
Me ihmiset elämme usein jossain muualla kuin tässä hetkessä. Jos emme murehdi menneitä niin murehdimme tulevia. Harvoin tuo murehtiminen on kuitenkaan rakentavaa vaikka niin usein kuvittelemme. Viisas ennakoiva toiminta on toki hyvä asia elämässä pärjäämisen kannalta, niin moni eläinkin tekee. Valmistautuu talveen esimerkiksi keräämällä ruokavarastoja tai talviunille mennessään syömällä vararavintoa kehoonsa.
Me ihmiset kulutamme kuitenkin päämme sisällä murehtimiseen aikaa aivan turhaan suurimmaksi osaksi. Onko se jokin muinaisjäänne menneestä ajasta koska emme me noilla murheilla tee elämämme kannalta juuri mitään…? Miksi me ihmisäiditkin unohdamme itsemme, joskus lähes yhtä pahasti kuin tuo merenphjassa elävä mustekalaäiti…?
Moni äiti uhrautuu lastensa vuoksi. Se voi tapahtua vahingossa, silkan vaiston varassa. Äitikupla vie mennessään ja kestää ja kestää… Ehkä jopa siihen asti kun lapset lentävät pesästä jolloin äiti-ihminen havahtuu kuka ihme tuijottaa peilistä siihen katsoessaan. Mihin minä katosin? Vaisto on poikasten elämän turvaamisen vahva.
Uhrautumisen malli juontaa meilläkin juurensa menneeseen aikaan jolloin se palveli selviytymistä. Nyt elämme eri olosuhteissa mutta usein silti samalla automaatiolla. Nyt meillä olisi tilaa ja resursseja huolehtia enemmän itsestä mutta tuossa kohtaa saattaa olla aivan tyhjä aukko. Miten se oikein tehdää? Syyllisyyskin painaa päälle. Ei ole helppoa oppia ajattelemaan ja rakastamaan myös itseään… Vaikka tahtoisi elää toisin, vanha automaatio ohjaa toisin. Uusia tapoja pitää opetella ja harjoitella tietoisesti jotta niistä tulisi automaatioita vanhojen mallien sijaan.
Me emme ole niin kaukana luonnosta ettemmekö voisi oppia jatkuvasti jotain itsestämme luonnon kautta. Muistamme luontoyhteyden kautta omatkin vaistomme ja kun tulemme niistä tietoisiksi voimme myös harpata kehityksessä hieman sen tietoisuuden avulla eteenpäin. Ihmisenä olemisessa on monta etua. Meillä on itsetietoisuuden kautta mahdollisuus kehittyä henkisesti koko ajan.
Voimme kehittyä myös naisina äitiyden kautta. Meidän ei tarvitse uhrautua niinkuin vaisto meitä automaattisesti ohjaa tekemään. Tässä ajassa olemme murtautumassa vanhasta selviytyjän roolista kukoistukseen yhdessä, kollektiivisesti. Kun alamme sallia itsellemme hyvää voimme opettaa lapsillemme hyvää esimerkkiä kun annamme heille kaiken rakkautemme mutta pidämme silti itsestämme hyvää huolta. Mikä olisikaan sen parempi paketti tulevaan kuin rakkaus ja itsensä arvostaminen? Omat lapsemme oppii kaiken mallintamalla, aivan kuten eläimetkin luonnossa omilta äideiltään.
Jos halua itsestä huolehtimiseen löytyy mutta ei niin suurta taitoa niin äitien oma valmentaja Maarit Kiprianoff on luvannut olla sinulle avuksi. Hän tarjoaa sinulle maksuttoman 30 minuutin valmennuksen avuksi siihen kuinka voit löytää jälleen omat voimavarasi ja ammentaa niistä ihan kaikille ketään unohtamatta. Myös itsellesi koko perheen lisäksi.
Anna itsellesi lahjaksi hetki aikaa ja varaa oma maksuton 30min valmennuspuhelu Maaritille. Puhelu ei sido sinua mihinkään. Aikoja on rajoitetusti, joten varaa aikasi pian. Yhteystiedot: Puh. 045 6336 336 / Sposti maarit@maaritkiprianoff.com
Suosittelen Maaritin positiivista keskustelutuokiota. Se voi olla alku jollekin uudelle ja hyvälle. Asiat voivat muuttua nopeastikin kun annat siihen mahdollisuuden.
0 kommenttia