Olen käynyt sensomotorisessa valmennuksessa noin vuoden verran. Valmennus jatkuu, mutta tässä kohdin matkaa haluan jakaa ajatuksiani siitä, miten hermostoharjoittelu on vaikuttanut minuun. Ensinnäkin tieto siitä, että taistele-pakene-reaktioni virittyy herkästi helpotti minua valtavasti ja sain fysiologisen varmistuksen sille, miksi reagoin kuten reagoin. Puhutaan moro-refleksistä ja sen ”päällä olemisesta”. Tieto helpotti tunne- ja mielentason ymmärtämistä lisäten myötätuntoa ja rakkautta itseäni kohtaan.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka älyllistäminen ei ratkaise traumaa. Lisäisin tähän kirjoitukseeni vielä ajatuksen siitä, että trauma ratkeaa, helpottuu ja sen kanssa oppii elämään, kun itseään voi parantaa niin mielen, kehon kuin tunnetason kautta unohtamatta myös kognitiivista päättelykykyä, joka suo meille vapauden pohtia esimerkiksi traumatilanteiden syyseuraussuhteita. Olemme kokonaisvaltaisia ja siten hoidon, kuntoutuksen ja itsetyöskentelyn tulisi huomioida ihmisen moniulotteisuus.

Länsimaalainen psykiatrinen kenttä on valitettavasti hyvin pirstaloitunut eikä pysty vastaamaan hoitoon siten kuin olisi tarpeen.

Hoitoa saa erilailla riippuen, missä asuu ja minkä hyvinvointialueen palveluiden piirissä on. Eriarvoistuminen lisääntyy koko ajan. On tärkeää, että yksityiset toimijat ovat huomanneet julkisen puolen puuttuvat palaset ja tekevät työtä itsenäisinä ammatinharjoittajina. Olisi silti tärkeää, että jokaisella olisi edes suurin piirtein samat mahdollisuudet apuun riippumatta siitä, mikä varallisuustaso on tai missä asuu. Mihin verovaroin kerätyt rahat pitäisi laittaa, jos ei ihmisten terveyteen, ennaltaehkäisevään työhön sekä myös kuntouttamiseen?

Olen kuntoutusalan ammattilainen, mutta myöskin tällä hetkellä itsekin kuntoutuja. Kutsun itse omaa matkaani mieluiten muilla sanoin kuten käyttämällä sanoja metamorfoosi, itseksi tuleminen, oman tien löytäminen, johdatuksen kuunteleminen, traumatyöskentely, hermostotyöskentely, itseni rakkaudella kohtaaminen.

Se, mitä sanoja käytämme manifestoi toimijuuden ja pystyvyyden kokemusta. Ei siis ole merkityksetöntä miten omaa arvokasta kuntoutumisen polkuaan ajattelee. Siitäkin huolimatta, että ympärillä oleva yhteiskunta ei näe asiaa aina samalla tavalla. Siitäkin huolimatta, että voi saada kuulla olevansa hyödytön tai yhteiskunnan varoja käyttävä turha komponentti. Voin vakuuttaa, ettet todellakaan ole!

Korjaan muutaman väärinkäsityksen tässä kohdin ennen kuin jatkamme hermostoharjoittelun vaikuttavuuden parissa.

A. Kuntoutuminen on täyttä työtä. Omalla kohdallani se on ollut paljon raskaampaa kuin aiemmat elämänvaiheeni, jossa olen näennäisesti tuottanut tulosta yhteiskunnalle ja multitaskannut lähes joka elämän osa-alueella. Roolista käsin toimiminen on ollut ”helppoa” hetken, mutta itseään vastaan ei voi toimia äärettömiin. Uupumiset ovat johdattaneet minut syvään prosessiin, jossa tulokset mitataan täysin muissa asioissa kuin esimerkiksi työtitteleissä.

B. Kuntoutuminen on syklistä niin kuin eläminenkin. Se ei usein mahdu muiden määrittelemiin aikataulutuksiin. Tietyllä tapaa se on koko elämänmittainen prosessi.

C. Et ole kenellekään mitään velkaa. Sinun polkusi on juuri siinä kohtaa kuin se on.

Takaisin hermostoharjoitteluun. Olen käynyt itse maksavana asiakkaana hermoston alkukartoituksessa, jossa minulta selvitettiin, mitkä primitiiviset refleksit ovat kehossani aktiivisena turhaan ja mitkä hermoston vahvuuteni ovat. Sain ensikäynnin jälkeen kattavan palautteen, jota voin hyödyntää loppuelämäni.

Hermostoni on karkeamotoriikka preferoiva, joka vahvistui palautetta lukiessa ja koin useita ahaa-elämyksiä. Olen aina pitänyt eteenpäin suuntautuvasta tasaisesta toistosta liikkuessani kuten juoksusta tai kävelystä. Esimerkiksi body combat- tunnilla äkilliset sivuttaiset toistot ovat tuntuneet haastavilta ja nyt ymmärrän syyn myös hermoston näkökulmasta.

Uskon, että hermostoharjoittelun edetessä myös em. asiat helpottuvat, mutta täyden hyödyn liikunnasta saan harrastamalla lajeja, joihin olen luontaisesti ”suunniteltu” hermostoni kannalta. Palaute sisälsi paljon hyviä vinkkejä hermoston ja itseni ymmärtämiseen niin fysiologian, mielen kuin tunnetason kannalta. Alla koottuna hermostoharjoittelusta kokemiani hyötyjä sekä asioita, jotka ovat tulleet uutena tai hämmästyttäneet.

Hermostoharjoittelusta tähän asti koettuja hyötyjä:

– Useat refleksit ovat sammuneet

– Sisäinen rauhallisuus lisääntynyt

– Pidempi reaktioaika asioihin, kärsivällisyys lisääntynyt

– Epävarmuuden sietäminen helpottunut

– Koko elämänrytmin hidastuminen ja syventyminen

– Arvot kirkastuneet ja syventyneet osaksi arjen rytmiä yhä tiukemmin

– Yksinkertaisuuden ja tämän hetken arvostaminen

– Parempi yhteys tunnekehoon

– Aiemmat vakauttamiskeinot tulleet tiiviimmin ja syvemmin käyttöön: hermostoharjoittelu on johdattanut hyödyntämään yhä useammin eft-tekniikkaa ja muita kehollisia harjoitteita tilanteissa, jotka jännittävät, pelottavat tai ahdistavat

– Keholliset traumaoireet helpottaneet

– Turvan tunne lisääntynyt

– Rajojen vetäminen helpottunut

Asiat, jotka ovat hämmästyttäneet tai tulleet uutena:

– Miten tiukassa taistele-pakene-refleksi on: olen harjoittanut moroa jo lähes vuoden ja edelleen se on vielä osittain aktiivisena. Kärsivällisyys on ollut koetuksella ja samoin ”tarve saada asiat tapahtumaan”, joka on omiaan vain lisäämään suoritushermoston läsnäoloa. Hitaus, luottamus ja antautuminen ovat avainsanoja hermostoharjoittelussa.

– Keholliset kiputilat. Trauma jää asumaan kehoon ja oletettavasti kehon jännitystilojen ja turhien refleksien sammuessa, traumat alkavat puhua. Erityisesti traumat, joille ei ole olemassa mitään sanallistettavissa olevaa tilaa. Traumat, jotka ovat lähinnä tunnetiloja ja kehokokemuksia. Ne ovat aktivoituneet ja olleet välillä aika inhottaviakin. Viha on näyttäytynyt migreeninä, pelko vatsanväänteinä, jännitys hartiakipuina jne. Kivuista huolimatta olen hoivannut kehoani ja toivottanut tervetulleeksi kehon tuntemukset. Onhan se ainut instrumentti, jolla voin tässä todellisuudessa toimia.

– Tunteiden voimakkuuden aste. Keho kokee turvalliseksi tuntea hyvin intensiivisiä ja kaukaisiakin tunteita. Tämä on säikäyttänyt alkuun ja olen kokenut voimattomuutta sen edessä, kun ”en pysty pakenemaan tunnetta” ja turruttaa sitä esimerkiksi tekemiseen. Paradoksaalisesti tunteiden intensiteetti on johdattanut useaan paranemisen hetkeen, jossa olen voinut tuntea tunteen, rauhoittaa itseni kehollisesti ja huomata, että hyvin intensiivinenkin tunne sulaa pois, kun sen hyväksyy ja läpielää.

– Voimakas väsymys ja sen hyväksyminen. Kun keho alkaa pikkuhiljaa päästämään irti kontrollista, on väsymyksen lupa tulla.

On toki huomioitava, että jokaisen keho ja historia ovat erilaisia, joten hermostoharjoitusten hyödytkin ovat siinä määrin myös erilaisia.

Myös itsereflektiokyky vaihtelee ihmisestä riippuen. Uskon, että hermostoharjoittelun tehokkuus on kohdallani toiminut useastakin syystä: minulla on aikaa ja tilaa prosessille, käyn samanaikaisesti traumaterapiassa, olen tehnyt ennen jo vuosia kehotyöskentelyä ennen hermostoharjoittelun aloittamista sekä apunani on useita muitakin keinoja käsitellä asioita kuten kirjoittaminen, meditaatioiden ja hengitysharjoitusten hyödyntäminen, eft-tekniikka.

Sanoisin silti, että hermostoharjoittelu voi yksistään olla toimiva ja yksinkertainen tapa parantaa omaa hyvinvointia. Matka ei ole välttämättä helppo, mutta monivivahteinen ja rikastuttava. Sen uskallan luvata.

Rauhoittavin hermostoterveisin Anna / @sanapoluilla

Löydät minut Instagramista: @sanapoluilla

Lue myös kirjoitukseni: https://kultainensulka.fi/alyllistaminen-ei-ratkaise-traumaa/