Vuoden vaihteessa menneen vuoden reflektoinnin ja uuden vuoden visioinnin välissä ollut pysähtynyt siirtymätila kutsui aiempaa enemmän syvään rauhaan ja hiljentymiseen. Puhtaaseen olemisen tilaan. Sellaiseen, mitä talvinen luonto lumen kuorruttamine puineen ja jäineen sopivasti kannattelee.

Nykyisessä kiivaassa tahdissa on monilta unohtunut se, minkä vanhat viisaat ovat aina tienneet: elämä koostuu luonnollisista, toistuvista rytmeistä ja sykleistä. Kaikelle on alku ja loppu, josta pienen pysähtymisen jälkeen käynnistyy siirtymä uuteen alkuun, uuteen sykliin ja aikanaan sen loppuun. Päivä ja yö, arki ja juhla, kuun ja vuoden kierto. Kaikki on osa elämänkehän jatkuvaa liikettä.

Entisajan ihmiset ovat lukeneet luonnon merkkejä, eläneet sopusoinnussa niiden kanssa. Kausien vaihtoja on kunnioitettu rituaalein ja siirtymiä seremonioin. Niiden kautta saadaan kosketus ikiaikaiseen pyhyyteen, jota on hyvin vaikea hektisessä 24/7-kulttuurissa tavoittaa. Siksi koen näiden elvyttämisen tärkeäksi kelle tahansa, mutta erityisesti meille Vanheneville Viisastuville Naisille. Se on arvokas perintö, joka ansaitsee tulla uudelleen huomioiduksi.

Pieniä rituaaleja voi tehdä arjessakin. Idea tähän syntyi käynnillä Sipoon elämyksellisessä perinnesaunassa. Siellä savusaunan kiukaalle ei vettä ”heitetä” vaan löylyn henkeä houkutellaan hitaasti valuttamalla, luomalla. Löylyä luodaan! En ollut ennen kuullut tällaista sanontaa, mutta se tuntui jotenkin pyhältä. Myös tunnelma saunassa oli sellainen.

Saunominen on ollut entisaikaan yksi arkinen rituaalimuoto: kiukaan kivikasalle annetaan vettä ”uhrilahjana” ja vastineeksi kiuas tarjoaa lämpimät löylyt. Onhan sauna myös ollut niin kehoa, kuin mieltä puhdistava pyhä paikka läpi ihmisen elinkaaren syntymästä kuolemaan.

Tavallisenkin saunakäynnin saa pyhäksi ottamalla siihen INTENTION: Annan saunan löylyn hoitaa ja puhdistaa.

On iso ero siinä, että vain mennään ja tehdään ilman tietoista ajatusta tai valmistelua ja siinä, että keskitytään ja otetaan intentio tueksi. Intentiossa on selkeys ja rauha mukana. Siinä pyhyys saa tilan laskeutua tuohon hetkeen

Saunomisen lisäksi toinen yksinkertainen arkirituaali on esimerkiksi ruuan siunaaminen siitä kiittämällä. Jos ennen ateriaa vie huomion hetkeksi edessä olevalle lautaselle kiitollisena ja intentiolla, että ruoka ravitsee kehoa parhaalla mahdollisella tavalla, tulee ruokailustakin pyhä toimitus.

Kun yhdistymme hiljaiseen tilaan itsessämme, saamme samalla yhteyden itseämme suurempaan rauhan ja pyhyyden tilaan. Yhdistymme maan sydämeen ja korkeimman olemuksen sydämeen. Aktivoimalla rituaaliperinnettä vahvistamme yhteyttä esivanhempiin. Näin kokonainen ketju elävöityy ja tuo aivan uudenlaista sisältöä jokaiseen päivään.

Millaisia pieniä pyhiä tekoja sinä jo teet tai voisit tehdä arjessasi?