Halusin kirjoittaa kehollisesta hoidosta, joka antoi minulle erittäin tärkeän kehollisen muiston. Minusta tämä oli tärkeä muistutus siitä, että aina nuo kokemukset eivät ole kivuliaita. Uskomukset parantuvat, kun koemme kehollisesti jotain. Kerron tässä millainen hoito oli ja millaiseen kokemukseen se johti. Tarkoitukseni ei ole yhtä hoitomuotoa nostaa jalustalle, vaan kertoa siitä miten voimme itseämme hoitaa. Kehollisia hoitomuotoja on monia ja hienoa, että niin on. Jokaisen on varmasti löydettävä itselleen sopiva ja toimiva. Tämä kirjoitus kertoo siitä, miten keholliset hoidot voivat vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi. Tämä oli hyvin ainutlaatuinen, koska en ole tällaista kokenut ennen, vaikka olen paljon kaikenlaisia hoitoja kokeillut ja harjoitteita tehnyt. Kokemus oli myös siksi tärkeä, että muistan niin paljon kokemuksia lapsuudesta, jotka ovat turvattomia ja rakkaudettomia.

Kehollinen hoito, joka vapautti muiston

Tämä oli toinen kerta, kun olin kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Ensimmäisen kerran jälkeen jo olin hyvin vakuuttunut, että tämä kehollinen hoitomuoto toimii minulle. Molemmilla kerroilla olen tuntenut itseni rennoksi ja maadoittuneeksi, mutta en osannut aavistaa mitä tämä hoito toisi tullessaan. Aistin ennen hoitoa, miten kireä kehoni oli jaloista päähän ja olin aika väsynyt.  Hoito aloitettiin jaloista kohti päätä maakuu asennossa. Jalkani menevät usein jalkapohjista jumiin ja siitä kireydet nousevat ylöspäin. Hoidon aikana käydään koko keho läpi ja se tuntuu sellaiselta meditaatiolta, jossa voin keskittyä vain kosketukseen. Hoidossa käytetään kehon liikkeitä apuna. Liikutan samaan aikaan jalkaani, kun hoitaja kuljettaa sormiaan pitkin lihaksen pintaa. Kivuliaatkin kohdat tuntuvat nautinnollisilta. Tarkoitus ei ole kokea mitään kovaa kipua, mutta kunhan voin säilyttää rentouden kivun kanssa.

Olen läsnä omille kehon tuntemuksille, mitä minussa tapahtuu. Tunsin kun suolistoni rentoutui ja monet lihas jännitykset antoivat periksi. Hoidossa istutaan myös tuolilla, jossa hoidetaan selkä ja kädet. Tuolilla istuessani alan huomata, että alan nauttia syvemmin kosketuksesta. Jalkani koskevat lattiaan ja tunnen vahvasti, miten olen yhteydessä niihin. Kehoni alkaa olla hyvin herkkä ja samalla rento. Pidän silmiäni kiinni ja vain hengitän. Olemme hoidossa aika pitkällä ja käsittelyssä on vasen käteni, jossa kulkee sydänmeridiaani. Olen hyvin keskittynyt ja rento, kun yhtäkkiä saan muiston. Välähdyksen mielessäni ja tunnen kehossani, kuinka isäni osoittaa minulle rakkauttaan. Tunnen isäni huulet ihollani. Tuntuu hyvin pyyteettömältä ja aistin miten isäni on onnellinen. Tunsin rakkautta ja iloa koko kehossani.

Tämän jälkeen tunnen suurta hämmennystä ja silmäni alkavat kostua. ensin hetken mieleni on niin ihmeissään ja meinaa alkaa analysoida tuota kokemusta. Melkein aloin kontrolloida sitä voinko itkeä vai en. Päästin tunteen vapaasti virtaamaan ja annoin kyynelten valua. Itkuni sai luvan. Hoitajani pysähtyy, kun huomasi minussa nousseen tunteen ja tulee pitämään minulle tilaa. Iloitsen siitä, että muistan miltä isäni rakkaus tuntuu. Itken kokemuksen kauneutta ja se tuntui niin merkitykselliseltä saada tuntea. Olen kiitollinen, että sain tällaisen aarteen. Luulen että olen ollut hyvin pieni lapsi, kun olen tämän kokenut. En varmaan osannut vielä edes kävellä. Hoidon jälkeen olin hyvin väsynyt ja tarvitsin tilaa olla.

Mitä opin ja mihin tämä osui?

Pohdin, että ei varmasti ole sattumaa, että juuri sydämen meridiaania hoidettaessa tällainen muisto vapautuu. Tajuan, että muistettavat kokemukset voivat olla myös niitä, joissa ei ole kipua. Ymmärrän myös itse, miten tämä tila on mahdollinen. Kehon ja mielen molempien rentotila mahdollistaa erilaistan muistojen kokemisen. Tämän vuoksi keholliset hoidot ovat erittäin toimivia ja tärkeitä koska ne vapauttavat.

Minun on ollut vaikea yhdistää tunnetta ja muistoa. Muistoja minulla on monia, mutta ei tunnetta. Minulla on vahva usko siihen, että tämän kokemuksen vaikutukset ovat merkittäviä. Suuri hämmennys kertoo siitä, että jokin uskomus minussa, joka on syntynyt lapsuudessa. Sain siis korjaavan kokemuksen. Näen, että tämä vaikuttaa siihen uskomukseen, että olenko rakastettu ja hyväksytty. Tämä ei siis ollut pelkkä muisto, vaan jotain parantavaa. Olen huomannut, miten syvälle juurtuneita, jotkin uskomukset voi olla vaikka ne järjellään voisi uskoa epäaidoiksi. Uteliaana odotan onko sillä vaikutuksia suhteessa isääni. Olen itse kokenut miten korjaavat kokemukset, muuttavat ihmissuhteita aivan toisenlaisiksi. Olen erittäin kiitollinen tästä kokemuksesta jo nyt ja tunnen miten se kannattelee.