Rakkautta ilmassa ja sydämessä

Haluan jakaa kirjoittamalla jostain hyvin kauniista. Oivalluksista, kun olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluan harjoitella ja tutkia aikuismaista suhdetta. Olen pitkään ollut sinkkuna ja sellaisen ihmisen tapaaminen on kestänyt pitkään, joka herättäisi kiinnostukseni ja ihastusta. En ole ollut sellaisessa suhteessa vielä, jossa vallitsisi turvallisuus. Olen itse ollut suhteissa turvaton, kun en ole ollut tietoinen omasta ristiriitaisesta ja välttelevästä kiintymyssuhdemallista. Kun löysin kiintymyssuhteet ja sen, miten ne ilmenevät aloin ymmärtää käyttäytymistäni ihmissuhteissa ja oppia.

Olen tutkinut asioita terapiassa ja erilaisilla harjoitteilla, joissa kohdataan toinen ihminen. Opin tutkimalla itseäni missä kohtaa nuo mallit aktivoituvat. Kaikkien näiden tunnistamattomien mallien takana on liuta tunteita, jotka eivät ole olleet minulle tärkeitä ja viestin tuojia. Tunteiden tunnistaminen ja niiden kuunteleminen on auttanut siinä, että kaavat ovat lähteneet muuttumaan.

Itsesäälin kautta kohti lempeää ja uteliasta tutkiskelua

Olen käynyt rypemässä pohjilla ja miettinyt mikä minussa on vikana, kun ei sellaista ihmistä löydy, joka olisi se mach. Olen käynyt deitti tapahtumissa ja laittanut itseni alttiiksi. Olen miettinyt mikä on minulle suhteessa tärkeää ja mitä kaipaan elämääni suhteelta. Olen tuskaillut surussa ja alkanut tehdä itselleni hyviä juttuja. Onhan suhteissa huolehdittava omasta hyvinvoinnista.

Suru ja kaipuu ovat vieneet minut itsestäni huolehtimisen ja vastuun opetteluun. Kaipuu rakkaudelle, syvälle yhteydelle ja turvalle on ollut välillä hyvin valtava, joka on motivoinut tutkimaan itseäni. Mitä tarvitsen itseltäni ja miten voin saada tarvitsemani jos tarvitsen toiselta.

Olen ollut hyvin helposti ahdistuva romanttisissa suhteissa ja etäisyys on tuntunut turvalliselta. Yleensä kun toinen tulee kohti ja selvästi näyttää kiinnostuksensa, niin minä olen perääntynyt. Olen pelännyt sitoutumista toiseen siksi, että en ole osannut huolehtia omista tarpeistani. Olen unohtanut ja hukuttanut itseni suhteissa, miettimällä mitä toinen kaipaa ja tarvitsee. En ole ollut oman elämäni ykkönen.

Minua on aikaisemmin kiehtonut hieman etäinen ja välillä saatavilla oleva. Välttelevä ihminen on herättänyt minussa kiinnostuksen ja olen mennyt häntä kohti. Juossut perässä epätoivoisesti hakien rakkautta ja pienikin huomion osoitus on riittänyt pitämään kiinnostusta yllä. Tämä on kuitenkin johtanut pettymyksiin ja vihaan sekä suruun. Olen toistellut tällaisia kaavoja usein tietämättä, miten sitä muutetaan. Olen vihan tunteen vallassa todennut, että en kelvannut tai toinen on mulkku. En ole osannut kertoa tarpeista. Vihan tunne on saanut minut välillä sanomaan, että en tarvitse ketään ja yksin on parempi.

Olen huomannut jälkeenpäin, että olen kieltänyt itseltäni suhteen monen ihmisen kohdalla tuon välttelevän kiintymysmallin takia. Olen löytänyt toisesta asioita, jotka ovat saaneet minut vetäytymään. Ne ovat voineet olla ulkonäköön liittyviä ihan pieniä asioita, joista olen saanut syyn lähteä ja jättää toinen.

Suojakuoren alta kohti hallitsematonta

En ole kovin monesti tuntenut aitoa ihastusta tai luulen, että en ole uskaltanut. Olen horoskoopiltani vielä rapu, jolle ominaista on suojakuori. Olen syntynyt auringon nousun aikaan, joten nousumerkki on myös rapu ja muutama muukin planeetta. Hyvin herkkä siis olen aistimaan, tuntemaan, suojautumaan ja huolehtimaan. Sieltä kuoren alta ulos tuleminen tarvitsee paljon turvaa ja luottamusta. Turvan vahvistaminen itsessäni omassa kehossani on ollut avain siihen, etten tarvitse vahvaa suojakuorta. Turvan luominen on auttanut siihen, että uskallan ottaa riskejä ja olla haavoittuva.

En enää seiso rakkauden tiellä

Tajusin tässä ihan hiljattain, että kun kumpikin haluaa kasvaa ja olla sellaisessa suhteessa, jossa on tietoisuutta, niin ei oikeastaan ole mitään mikä estää rakkautta.  Kaikki siis on tervetullutta ja sitä voidaan yhdessä tutkia. Löysin tämän oivalluksen, kun tapasin ihmisen jonka kanssa tunnen turvaa.

Kun olemme samassa tilassa, niin välillämme on jotain hyvin kaunista. Tunnen rauhaa ja tuntuu siltä, että kaikki on hyvin, vaikka olisi ihan hiljaista. En ole kavahtanut hänen tunteidensa ilmauksia vaan olen osannut ottaa ne vastaan. Alkuun ei ollut helppo kertoa omasta ihastuksen tunteesta. Mieleni oli sitä mieltä, että ei voi näin pian olla ihastunut yms. Olen niin monta kertaa paennut sitä, koska olen pelännyt sitoutua.

Aikaisemmin olen ajatellut, että jos paljastan tunteeni niin se on lupaus. Nyt voin levätä tämän kanssa ja vaikka tunnen niin se ei ole sitoumus tai lupaus. Aikaisemmin minua on ahdistanut puhua tulevaisuudesta toisen kanssa ja toisen vihjailut ovat voineet saada minussa pakenemisen aktivoitumaan. Nyt olen huomannut, että tuokin vain lisää turvan tunnetta, että toinen näkee jatkuvuutta ja löydän saman toiveen itsestäni jatkuvuudelle.

Pelko pois vai pelkoa kohti luottaen

Uskon koska tunnistan pelon tunteen, niin enää se ei saa minua pakenemaan suhteissa. Uskallan puhua pelosta ja epävarmuuksista toiselle. Pelkään välillä tässäkin suhteessa, mutta en pakene. Minussa on jokin voima, joka on suurempi kuin tuo pelko ja se on luottamus sekä turva itsessäni.

Minulla on tämän ihmisen kanssa sellainen olo, että kaikki voi tulla näkyväksi ja minulla on turva sekä tila kaikkeen mihin itse olen valmis. Ymmärsin, että minulla on avaimet kaikkeen. Toisen ei tarvitse muuttua vaan minä voin vaikuttaa siihen miltä suhde minusta tuntuu ja helpottaa omaa olemistani. Olen huomannut, että uskallan olla erimieltä asioista. Tarpeiden ilmaisukin on ollut helpompaa. Kun minua on koskettu kohtaan johon en halua, niin pyydän häntä siirtämään kosketuksen tai lopettamaan.

Vaikeaa on ollut ottaa vastaan niin paljon kehuja ja huomiota. Siitäkin olen voinut puhua, joka on saanut tutkimaan tuota vaikeutta. En ole pyytänyt toista himmailemaan, vaan olen mennyt vaikeutta kohti. Olen tämän myötä huomannut, että kehut ja toisen ihastumisen näkeminen on tuntunut hyvältä. Kohtaamme samalla areenalla, kun heittäydyn mukaan pelosta huolimatta.

Tämä kaikki kertoo minulle siitä, että olen kasvanut ihmisenä ja pidän huolta omasta sisäisestä lapsesta. Tämä tuntuu välillä niin uskomattomalta, että on vaikea uskoa sitä todeksi. Olen välillä hyvin korkeissa energioissa ihastumisen vuoksi ja sen kanavoiminen tekemiseen on ollut erityisen mielenkiintoista. On ihanaa, kun päässä pyörii rakkauslaulujen sanoja ja toisen näkeminen saa perhosia aikaan vatsanpohjassa. Välillä en keskity täysin läsnä olemiseen, koska ajatukseni pyörähtävät muualla. Olen antautunut sillekin ja kaikelle oppimiselle, jota voin tässä suhteessa oppia. Seuraava runo syntyi luovassa virrassa ihastumisen innoittamana.

Ihastumisen taikaa

Ihanat perhoset vatsanpohjassa kertovat jännityksen ja innostuksen sekoituksesta. Lyönnit sydämen paljastavat innostuksen ylös asti kohonneen. Tunnen vedon luoksesi ja mieleni hieman koittaa jarruttaa, ettei sattuisi vaan. Siitä on aikaa kun olen uskaltanut tuntea jotain näin ihanaa. Aukaista sydämeni läpi tunteet virtaamaan ja luottaa, että elämä kantaa. Sinun silmistä huomaan, että olet kiinnostunut ja minusta innostunut. Minua vähän pelottaa, mutta en anna sen viedä mua pois taas. Olen paennut pelkoa rakkaudesta. Rakkaus ei ole aina ollut niin selvää ja siksi sitä pelkään. Pelkomme tarvitsevat rakkautta meiltä, jotta emme usko sen luomia esteitä. Meitä luottamus yhdistää ja katsotaan mihin se meidän viekään.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *