Hoi! Pyhä yksinäisyys hoi! Kosketa minua! Kosketa minua niin syvästi, että ymmärrän sen mikä on kaiken ydin! Kosketa minua niin, että revit sydämeni auki ja tulen eteesi näkyväksi. Alastomana häpeässäni nähtäväksi.
Hoi! Pyhä yksinäisyys hoi! Anna minun hajota sinun syliisi ja vuodattaa tyhjyyden kyyneleeni niin, ettei minussa ole enää mitään! Luo yhteytesi minuun, anelen! Ryömin edessäsi, jotta ylpeyteni karisisi ja oppisin hengittämään yhteytesi ilmaa.
Hajota minut, jotta täydestä avuttomuudestani ja lohkeilevista kynsistäni rakentaisin siltoja! Jotta epätoivostani kasvattaisin köysiä, joihin kadonnut voisi tarrautua ja mitä löydänkään köyden toisesta päästä? Oman kuvajaiseni.
Kurota siis rakas luokseni! Rakastellaan yhteyden tulessa ja intohimon liekeissä! Minä olen sinun kanssasi ikuisesti!
Rakas yksinäisyys, anna minulle se kipu, jonka minä tarvitsen ja jotta haavaisena herkkyydessäni voisin huutoni keskeltä nousta ylös, mutta laske minut äkkiä takaisin alas, jos meinaan sinut unohtaa!
Polta sinut minun sydämeeni ja anna minun huutaa, jotta voisin antaa tulevaisuuden ja menneen tulla lähemmäksi ja lähemmäksi! Jotta voisin nähdä, ettei jäljelle jää muuta kuin luottamus.
Tässä minä olen! Avoimena ja haavoittuvana! Vasta rikan ottaminen silmästä on saanut sen alkamaan parantua, mutta silmäni on arka. Voi luoja se on arka! Ja minne minä astuisin, kun en kunnolla näe mitään? Kuka minua ohjaisi ja opastaisi, kun en näe onko käsi paholaisen vai ystävän? Miten sokeudesta puolisokeaksi syntynyt voisi sen tietää?
Ei auta hieroa, ei koskettaa ja niin minä hiljenen, jotta voisin ajassa parantua aina ajattomuuteen asti, mutta se ei riitä. Ehei! Pitää myös liikkua ja liikkua ja liikkua ja liikkua ja etsiä oikeaa määrää.
Missä olet määrä? Missä olet oikea mitta? Miksi sinä kidutat minua!? Mikset sinä kuule minua?! En kestä enää! Minä hylkään sinut! En katso enää koskaan sinuun! Minä vihaan sinua! Painu vittuun saatanan huora!
Ja niin minä yritän taas paeta, mutta minä väsyn. En taaskaan jaksa enää paeta sinun syliäsi. Minä hajoan. Minä hajoan yhä uudestaan ja uudestaan. Minä rakennan yhä uudestaan ja uudestaan. Minä polvistun äärellesi rakas yksinäisyys. Ota minut syliisi. Sinä olet kuolemani ja pelastajani. Sinä tuot minut yhteyden kotiin.
Ja nyt minä rakastan sinua täydestä sydämestäni, sillä sinä herätit minut eloon. Sinä puhalsit minuun hengen niin syvän, että kehoni yhä väreilee.
Minä olin eksynyt ja juuri tuossa eksytyksessä oli yhteyden siunaus.
Kukaan ei kerro vastausta, vaikka vastaajia on monia ja siksi minä taas istun äärellesi kuuntelemaan.
En enää hylkää sinua Rakkaani. Nyt on minun vuoroni olla sinun kanssasi.
0 kommenttia