Jos kalenterissani alkaa olla mielestäni liikaa merkintöjä, ahdistun herkästi. Erityisesti näin kaamosaikana väsyn ihmiskontakteista ja sosiaalisista tilanteista, vaikka niistä usein myös nautin. Kehossani tällainen väsyminen herättää samanaikaisen turvattomuuden tunteen. Minussa herää pelko siitä, etten jostain syystä ehdi palautua. Tai huoli siitä, etten tunnista, tai miellyttämisen tarpeessani tunnusta, omia rajojani.

Omien rajojen tunnistaminen edellyttää pysähtymistä. Onnekseni olen tunnistanut ja hyväksynyt introverttiuden itsessäni. Se ehkäisee uupumista, kun tiedostaa palautuvansa parhaiten yksin ollessa, mieluiten luonnossa ja hiljaisuudessa. Käytännössä palautuminen ei aina toteudu kuten haluaisin. Irti päästäminen aiemmasta, aina-jaksavasta, ideaaliminästä ei ole helppoa eikä nopeaa. Toisinaan on myös vaikeaa, vaikka niin kovin tarpeellista, laittaa itsensä miellyttäminen etusijalle. Vähän turhan usein olen kysellyt itseltäni, riitänkö ihan tosiaan vaan tällaisena.

Uskon, että moni meistä tarvitsee ajoittain muistutusta omasta riittävyydestään. Varsinkin, jos sisäinen puhe ei ole aina rakastavaa. Seuraavan tekstin kirjoitin

  • sinulle, joka ajattelet, että aina pitää vaan jaksaa vaikkei jaksa.
  • sinulle, joka tunnet syyllisyyttä, ellet tee riittävästi jotakin ”hyödyllistä”.
  • sinulle, jolla on tarve miellyttää muita oman jaksamisesi kustannuksella.
  • sinulle, joka et osaa tai uskalla katsoa näiden selviytymiskeinojen taakse, jolloin niiden syntyyn mahdollisesti vaikuttanut trauma ja turvattomuus jäävät kohtaamatta.
  • sinulle, jonka elämä tuntuu edellä mainituista syistä ajoittain suorittamiselta.
  • minulle itselleni.

Pieni muistutus

Tuntuuko sinusta, että suoritat koko ajan? Mihin sinulla on kiire? Kiire tehdä enemmän, omistaa enemmän, saavuttaa enemmän, miellyttää enemmän? Miellyttää puolisoa, työnantajaa, kaveria, opettajaa, seuraavaa vastaantulijaa… Milloin sinulla olisi aikaa miellyttää elämäsi tärkeintä henkilöä eli sinua itseäsi?

Kuunnella itseäsi.

Mitä sinä haluat?

Mitä sinä tarvitset?

Mistä sinä unelmoit?

Elämäsi tarkoitus ei ainakaan ole ohittaa toistuvasti omia tarpeitasi ja tunteitasi. Et varmaan opettaisi niin lapsellesikaan… Milloin ehdit kysyä itseltäsi, kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa? Miltä sinusta tuntuu ja miten sinä voit? Minkälaista tukea tarvitsisit?

Kenenkään ei kuulu eikä tarvitse jaksaa jatkuvasti. Saat romahtaa, saat olla ihminen. Olet riittämättömänäkin täydellisen riittävä. Voitko uskoa sen ilman, että kuulet sen ulkopuoleltasi?

Muistathan, ettei sinun tarvitse koittaa sulloa itseäsi mihinkään muottiin. Onko sillä loppujen lopuksi väliä, mitä muut sinusta ajattelevat? Toisten ajatukset eivät voi vahingoittaa sinua. Jos sinulla on sisäisesti turvallinen olo itsessäsi, ei ulkopuolisilla tekijöillä edes ole niin paljoa merkitystä.

Voisitko siis pysähtyä hetkeksi? Olla turvallinen ja läsnä oleva itsellesi? Kuulostella kehoasi ja tuntemuksia, joita siinä ilmenee. Hengittää syvään.

Pohdi, mitä ihan pientäkin voisit seuraavaksi tehdä tai jättää tekemättä itsesi hyväksi?

Nyt on sinun aikasi! Jos jatkuvasti huolehdit vain muista ja toisten tarpeista, niin milloin ehdit huolehtia itsestäsi ja omasta jaksamisestasi?

Uskotko, että panoksesi huomataan, jos oikein kovasti ponnistelet? Ei se välttämättä mene niin, vaan sinulta mahdollisesti myös odotetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Ponnisteletko saadaksesi rakkautta vastalahjaksi? Onko se rakkautta, jos se pitää ansaita?

Aito rakkaus on pyyteetöntä ja saatavillasi ihan vain olemassaolosi kautta. Pelkästään olemassaolosi siis tekee sinusta jo arvokkaan ja rakastettavan. Mikään suorituksesi ei lisää tai vähennä arvoasi rakkauden edessä. Rakkautta ei tarvitse eikä voi ansaita. Rakkauden eteen ei myöskään tarvitse eikä voi ponnistella. Eikö olekin ihanaa, että sen kokeminen on meille kaikille mahdollista?

Vapauttaa valtavasti energiaa, kun ei tarvitse pelätä hylätyksi tulemista ja kokee olevansa riittävä. Ja sinä olet riittävä, juuri tuollaisena kuin olet. Olet juuri sellainen kuin sinun kuuluukin nyt olla. Yritä hyväksyä se, tai edes se, ettet pysty hyväksymään sitä juuri nyt.

Joka tapauksessa, ei voi olla toista yhtä täydellistä sinua. Tämä maailma tarvitsee sinua. Kaikki lähtee hyväksynnästä ja hyväksyntä lähtee sinusta. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Kiitos, että olet.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *